Arvonmääritysmenetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen: suhteellisiin ja absoluuttisiin menetelmiin.

Suhteellisissa arvonmääritysmenetelmissä sijoituskohteita verrataan toisiinsa tunnuslukujen avulla. Tärkeimpiä tunnuslukuja listataan esimerkiksi Piksussa Analyysit / Sergion lista sivuilla. Suhteellisten menetelmien käyttö perustuu yleensä jonkun toisen laskemiin ja keräämiin tunnuslukuihin. Sijoittajat suodattavat ja lajittelevat yrityksiä tunnuslukujen perusteella. Suhteellisten menetelmien etuna on, että niillä on mahdollista tutkia suurta yritysmäärää. Haittana on se, että käytettävissäolevat tunnusluvut eivät välttämättä paljasta kaikkia tärkeitä seikkoja. Niinpä moni käyttääkin suhteellisia menetelmiä vain yritysten valitsemisessa tarkempaan tarkasteluun. Tuo ”tarkempi tarkastelu” on usein ”absoluuttista arvonmääritystä”, josta lisää alla.

Absoluuttisissa arvonmääritysmenetelmissä oletetaan, että yrityksellä on olemassa oikea, todellinen arvo ja että tuo arvo voidaan laskea kun vain saamme tarkat tiedot yrityksen veloista, varoista ja tarkan näkemyksen yrityksen tulevasta bisnesmenestyksestä. Absoluuttisissa menetelmissä yrityksen tulevaisuuden tuotot diskontataan nykyhetkeen ja näin saatu arvo jalostetaan osakkeen käyväksi hinnaksi. ”Tulevaisuuden tuottoina” edellämainitussa laskelmassa käytetään yleensä vapaata kassavirtaa, mutta myös osinkovirtaa tai nettovoittoa käyttämällä voi saada hyödyllisiä tuloksia. Absoluuttisen menetelmän etuna on, että se muodostaa ”tarkistuslistan”, joka patistaa sijoittajan käymään kattavasti läpi yritykseen arvoon vaikuttavia seikkoja. Absoluuttisen menetelmän huonona puolena on sen työläät osatehtävät:
– Yrityksen tulevaisuuden tuottojen arvioiminen vaatii yrityksen kilpailukyvyn, strategian ja markkinan ymmärtämistä.
– Tulevaisuuden tuottojen nykyarvosta on vähennettävä yrityksen nettovelat. Nettovelan laskeminen mekaanisesti tase-eristä ei aina johda käyttökelpoiseen tulokseen. Nettovelkaa olisi usein syytä korjata ja korjaaminen vaatii hankalaa tase-erien arvottamista.
– Tuottojen diskonttaamisessa käytettävän diskonttokoron määrittäminen.
– Arvonmääritysmallin tiedonhallinta. Tärkein arvonmäärityksen tietolähde on vuosineljänneksittäin saapuva osavuosikatsaus. Olennaista uutta tietoa voi kuitenkin saapua myös muulloin. Yritys voi julkaista posarin tai negarin tai keskuspankin toimet voivat heitellä diskonttokoron laskennassa käytettävää rahan riskitöntä hintaa. Tietojen ylläpito arvonmääritysmallissa korkealaatuisena on hankalaa. Tästä syystä arvonmääritysraportteja julkaistaan harvakseltaan ja silti niissä voi olla mukana on vanhentuneita oletuksia tai jopa huolimattomuusvirheitä.