Painokone
Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen
Osakemarkkinat olivat jo synkässä tilassa lomakauden aikana, mutta kääntyivät nousuun Euroopan Keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin heinäkuun 26. päivänä pitämän puheen jälkeen. Puheessaan hän lupasi, että EKP tekee kaikkensa, jotta eurojärjestelmä pysyy pystyssä kaikissa olosuhteissa.
Markkinoilla tämä tulkittiin niin, että EKP ostaa tarvittaessa vaikka kaikki kriisimaiden velkapaperit markkinoilta, jos ne eivät muille kelpaa. Lausunto käänsi osakemarkkinat ylös ja on myös laskenut kriisimaiden valtionlainojen korkotasoja.
Tavallisessa kielenkäytössä keskuspankin velkakirjaostot tarkoittavat rahan painamista, eli rahamäärän lisäämistä. Perinteisen rahanarvoteorian, kvantiteettiteorian, mukaan yleinen hintataso nousee kun maksuvälineiden määrä lisääntyy, eikä maksuvälineiden kiertonopeus ja markkinoilla olevien tuotteiden määrä lisäänny. Nykymeno haiskahtaa ikävästi inflaatiolta.
Luin lomalla Bengt Fagerholmin mainion kirjan ”Arvottomat miljoonat”. Kirjassaan hän kertaa inflaation historiaa eri maissa. Kirja on julkaistu vuonna 2005, mutta on erinomaisen ajankohtainen juuri nyt. Rahamäärän lisääminen talouden elvyttämiseksi ei ole mikään uusi konsti. Vallanpitäjillä on kautta historian ollut suuri kiusaus painaa lisää rahaa akuuttien talouskriisien taltuttamiseksi. Rahan painaminen on poliittisesti paljon helpompaa kuin tarvittavien säästöjen tekeminen. Jotenkin tämä kuulostaa liian tutulta.
Saksalaiset ovat toistaiseksi haranneet rahanpainamista vastaan, mutta alkavatko hekin nyt lipsua? Saksalla on takanaan erityisen paha inflaatiokehitys 1920-luvulta: pahimmillaan tuotteiden hinnat kaksinkertaistuivat sillä välin kun ostajat jonottivat niitä ja palkat maksettiin kolmasti päivässä. Kokemus on syöpynyt kansakunnan muistiin ainakin oppikirjojen kautta, tosin sen omakohtaisesti kokeneet ovat enää harvassa. Fagerholmin kirjan mukaan, kun inflaatio on päässyt kunnolla vauhtiin, on sen hillitseminen ollut lähes aina mahdotonta. Viimevuosien maltillinen inflaatio näyttäisi historiallisessa tarkastelussa ennemminkin hienolta poikkeukselta.
Fagerholmin kirja tulisi lisätä kaikkien eurooppalaisten päättäjien lukulistalle. Toivotaan heille myös riittävästi viisautta, että he eivät painostaisi keskuspankkia ruokkimaan inflaatiopeikkoa setelitupoilla. Seuraukset tästä ovat olleet historiallisesti hyvin heikkoja.
Lue Punaista mukia
Ratkaisuja?
Onko mielestäsi nykyinen tukipaketti-säästökuuri-politiikka parempi ratkaisu kuin ongelmamaiden rahoituskulujen laskeminen keskuspankin printterin avulla? Ainakin poliittisesti nykyinen tyyli alkaa käydä hyvin vaikeaksi.
Hei Vierailija,
Kyllä
Hei Vierailija,
Kyllä mielestäni säästökuuri-politiikka olisi ollut parempi ratkaisu, mutta nyt se taitaa olla jo liian myöhäistä, koska kuten arvelet, se on poliittisesti niin vaikeaa. Setelikoneen pyörittäminen on helpompaa kuin vyön kiristäminen ja verojen korottaminen. Ehkäpä maltillisesti käytettynä setelikoneet voivat olla lyhytaikainen apu, mutta ne eivät kyllä ratkaise euroalueen perusongelmia, vaan siirtävät niiden ratkaisua vain eteenpäin.
EKP:n päätehtävä on, tai pitäisi ainakin edelleen olla, hintavakauden vaaliminen siten, että inflaatio pysyy alle 2 % vuositahdissa. Jos EKP:n käsitys olisi, että rahamäärän kasvattamisella voidaan ratkaista Euroopan talousongelmat kiihdyttämättä inflaatiota, niin kai tämä kortti olisi katsottu jo aikaa sitten.
Inflaatiota ei yleisesti pidetä tällä hetkellä suurena ongelmana, mutta siihen tulisi suhtautua vakavasti. Bengt Fagerholmin inflaatiohistorian mukaan rahan katteeton painaminen on ollut historiassa varmin tie inflaatioon, ja irti päästyään inflaatio on varisnainen vitsaus. Pitkällä aikavälillä euroalueen ainoa tie eteenpäin on saada sen jäsenvaltioiden taloudet tasapainoon.
Euroalueen julkinen talous terveempi kuin Japanin tai USA:n
Inflaatio on tällä hetkellä Euroalueella noin 2,4%, USA:ssa 1,5% (Trading economics mukaan) ja Japanissa 0%.
Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on tällä hetkellä Euroalueella noin 87%, USA:ssa 103% ja Japanissa 212%.
Velkaonelmaa ei saisi hoitaa inflatoimalla velkaa pois, mutta suvereeneilla valtioilla on tämä mahdollisuus ja ne ovat ennenkin tarvittaessa käyttäneet tätä optiota. Näistä yllämainituista talousalueista Euroalue on parhaassa asemassa. Valtion velka on pienin ja inflaatio kohtuullinen.
Euroalueella noin 4..5% inflaatio riittäisi muutamassa vuodessa kääntämään Espanjan ja Italian valtioiden velkaantumisen vaurastumiseksi (velat inflatoitaisiin pois). Uskon, että Euroopan keskuspankki tavoittelee noin 3…4% välillä olevaa inflaatiota, jolla helpotetaan valtioiden tilannetta.
Mutta aivan niin kuin sanot, inflaatiota on vaikea taltuttaa kun se kerran pääsee käyntiin. Ja USA:n 80- luvun kitulias talouskasvu osoittaa, että inflaation taltuttaminen syö kasvua ja luottamusta.
Mutta Euroalue on näistä kolmesta talousalueesta parhaassa asemassa ja täällä on aloitettu sopeuttaminen. Kilpailukykymme on parempi sitten kun nämä kipeät sopeuttamistoimet on hoidettu. Haluan ainakin toivoa niin.
M3 ja inflaatio
Oleellista olisi painaa (kriisi) valtioiden korkokuluja alas. Korot ovat ylhäällä, koska velan takaisinmaksukykyyn ei ole luottamista markkinoilla. Jos EKP aktivoituu, toimii tavallaan takaajana että velkakirjoista saa tilanteessa kuin tilanteessa omat pois, riski pienenee ja korot laskevat. Tämä luottamuksen voi nähdä positiivisena kierteenä. Korkojen laskiessa, riski siihen että velka jää maksamatta, pienenee, velanhoitokulut kohtuullistuvat ja korko laskee edelleen jne. Nypolitiikalla tällaisen kierteen saaminen aikaan on epätodennäköistä. Pieni inflaation kiihtyminen ei myöskään haittaa, sillä on positiivisia vaikutuksia muista kommenteista näemme.
Pitää muistaa että keskuspankin osallistuminen bondimarkkinaan voi toimia kahteen suuntaan. Bondeja voi ostaa ja myydä. Jos talous todella näyttää kiihtyvän liikaa voi keskuspankki vähentää rahan määrää myymällä bondeja takaisin. En usko että näin tulee käymään laajassa mittakaavassa, mutta säätely on kuitenkin mahdollista. Rahan määrän vaikutuksesta inflaatioon kannattaa katsoa tämän Australialaisen taloustieteen professorin kaivama taulukko rahamäärästä, inflaatiosta ja bruttokansantuotteesta Euroalueella. M3 rahan määrän kasvu on vaihdellut paljonkin, mutta inflaatio on pysynyt kurissa. Teksti on muutenkin aika mielenkiintoinen: http://bilbo.economicoutlook.net/blog/?p=17991
Vaikka EKP ei olekkaan seurannut esikuvaansa merten takana bondiostoissa, rahaa on annettu virrata talouteen varsin löysin rantein. Taloudessa oleva lainarahan määrä kasvaa koko ajan, ja pitää pyörät pyörimässä. Minä en näe siinä suurta ero meneekö keskuspankista kaivettu raha yksityiseen kuluttamiseen (kuten kivitalojen seinien rakentamiseen) vai julkiseen kuluttamiseen (kuten sairaanhoitajien palkkoihin). Molemmat ovat tarpeellisia. Lopulta tässä on (sosiaalisen) järjestelmän rakentamisesta sellaiseksi, jossa suuri osa väestössä pystyy osallistumaan mielekkääseen tekemiseen, työhön. Leikkauksilla laiva kulkee väärään suuntaan.