Toki on patentoitu menetelmä osakevalintaan, mutta on myös hyviä tutkimuksia kuinka yritysten patentointia voi käyttää apuna osakevalinnassa. Tuore sellainen on Hirshleifer et al työpaperi “Innovative Efficiency and Stock Returns”. David A. Hirshleifer on varsin tunnettu sijoittajapsykologian tutkija, SSRN tietokannassa on häneltä 82 julkaisua.

Lyhyesti esitettynä: Tutkimuksessa on todettu, että yrityksen innovaatiotehokkuus (IE Innovation Efficiency), jota on mitattua suhteella patenttien määrä jaettuna tutkimus- ja kehittämispanostuksella, selittä osakkeen tulevaa ylituottoa.

Tutkimusaineisto on peräisin CRSP (Center for Research in Security Prices) ja NBER patenttitietokannasta ajalta 1981-2006.Näistä tiedoista muodostettiin sitten innovaatiotehokkuuden suhteen kolme ryhmään ylin, keski- ja alin ryhmä. Ylimmän innovaatiotehokkuuden ryhmä tuotti 38 basic pointia enemmän kuin alimman ryhmä.

Saadulle tulokselle tehtiin tavanomaisia tarkistuksia sen suhteen ettei muut yleisesti osakkeiden tuottoon vaikuttavat tekijät selittäsi havaittua ilmiötä. Tällöin todettiin ettei mm. Fama-French 3 faktori (market, size, book-to-market) selitä havaittua ylituottoa.

Kuvassa on esitetty tutkimusvuosilta 1982-2006 innovaatiotehokkaan salkun (EMI = Efficient Minus Inefficient = ylin IE osakkeet miinus alin IE osakkeet) ja niiden markkina-arvon (MKT kuvassa Rm-Rf)  muutokset vuosittain.

Merkittävää on, että EMI (innovaatiotehokkaan) salkun tuotto oli negatiivinen vain neljänä vuotena 27:stä kun taas Rm-Rf (markkina-arvon) salkku oli negatiivinen yhdeksänä vuotena. Myös negatiiviset tuotot olivat pieniä, joten EMI salkku tarjosi hyvän suoja kurssipudotuksilta.

Mikä sitten on syynä innovaatiotehokkuuden antamaan ylituottoon. Eräät muut fundamenttiarvostusta koskevat tarkistukset osoittavat tutkijoiden mielestä, että syynä on yritysten tutkimusta- ja kehittämistä sekä patentteja koskevien tietojen hidas ja epätäydellinen kulk