Philip A. Fisherin mietteitä inflaatiosta

Jotkin rahoitusmarkkinoiden toimijoista ennustavat korkeampaa inflaatiota Yhdysvaltoihin Trumpin valinnan jälkeen. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa ennustuksiin mitään muuta kuin, että keskimääräinen inflaatio vuosikymmenien varrella ei ole mahdoton este sijoittamiselle. Selkeästi normaalia korkeammalla taas voi olla vaikutusta. Kirjoitus käsittelee lähinnä Fisherin näkemyksiä.

Inflaatio vähentää reaalituottoja, kuten Fisherkin asian näkee. Hän näki sen liikkuvan suurten sosiaalisten trendien mukana. Trendit säätelevät ennen kaikkea valtion menoja. Hän uskoi valtionhallinnon olevan suurin syyllinen korkeampaan inflaatioon. Hän uskoi valtion kasvattamien kulujen muodostavan itseään vahvistavan inflaatiospiraalin. Spiraali tuottaa väliaikaisesti korkean inflaation sen pysyen normaalisti kohtuullisena. Hän näki tähän lääkkeenä tehokkuuden kasvattamisen ja sen saavuttamisen tieteen ja tuotekehitysprojektien avulla. Hän uskoi, että keskinkertaisten yritysten osakkeet eivät pärjää taistelussa suurempaa inflaatiota vastaan, mutta laadukkaiden yritysten jopa hyötyvän siitä. Inflaatio syö tuottoja sekä kustannusten että voitoista maksettujen verojen kasvaessa.

Fisher uskoi suurimman osan sijoittajista ymmärtävän inflaation synnyn väärin. Hän määritteli inflaation siten, että se tarkoitti samalla dollarilla saatavien palvelujen ja tuotteiden määrän olevan pienempi kuin aiemmin. Hän uskoi, että mitä useammat pitivät hallituksen vastuuna kasvattaa tai pitää samana kansalaisille tarjottujen palvelujen määrää sitä todennäköisemmin inflaatio oli väistämätön tosiasia. Mitä pahemmat ajat ovat menossa, sitä suuremmat paineet hallituksella on lisätä menoja. Tämä kasvattaa inflaatiota lisää. Monet näkevät menojen kasvattamisen välttämättömänä pahana huonoina aikoina, mutta Fisher oli eri mieltä.

Menojen kasvu voi johtaa inflaatiospiraaliin missä kaukonäköiset ihmiset alkavat valmistautua nopeampaan hintojenkasvuun, kun he huomaavat ensimmäiset merkit inflaation kiihtymisestä. He ostavat tulevaisuudessa tarvitsemiaan tuotteita ennen niiden hintojenkasvua. Tämä kysyntä saa näiden tuotteiden hinnat odotettua kovempaan nousuun. Muut heräävät myös siihen ja spiraali syntyy kasvattaen kokoaan. Näiden tarvitsemattomien tuotteiden varastoiminen aiheuttaa tehottomuutta, koska se ei ole ilmaista. Inflaatiospiraaliin vaikuttaa Fisheristä myös korkeat korot, koska ne rajoittavat yritysten investointeja kustannustehokkaisiin kehityspanoksiin. Niistä vain parhaimmat toteutetaan ja muita lykätään tai ne hylätään.

Hintojennousu on harvoin loppumatonta eikä inflaatio usein laukkaa hallitsemattomasti. Sijoittajan tulee nähdä sen vaikuttavan tuottoihin ja sitä pitää ajatella pitkällä aikavälillä. Sijoituskohteiden pitää pystyä kasvattamaan tuottoja inflaatiota enemmän ja sijoittajan pitää ymmärtää oikean sijoituskohteen ostamisen oikeaan aikaan olevan tärkeämpää kuin nopea suojautuminen inflaatiolta. Todellisia huippusijoituksia ei tehdä koskaan lyhytaikaisten tekijöiden, kuten korkeamman inflaation vuoksi.

Sijoittaja haluaa kasvattaa todellista ostovoimaansa, joten inflaation vaikutusta pitää saada pienemmäksi oikeiden yritysten osakkeita ostamalla. Yritys joka pystyy kasvattamaan merkittävästi tulostaan korkeilla voittomarginaaleilla toimii inflaatiosuojana, koska voi rahoittaa kasvunsa sisäisesti. Tällaiset yritykset kasvattavat Fisheristä parhaiten sijoittajien reaalituottoja. Myös yritykset, jotka eivät tarvitse suuria investointeja toimivat usein parempina inflaatiosuojina, mutta tähän sääntöön löytyy poikkeuksia.

Yritykset, jotka pystyvät toimimaan kustannustehokkaammin kasvattamalla koneistoaan voivat mittakaavaetujen avulla taistella tehokkaasti inflaatiota vastaan. Yksikkökustannusten pienentyessä ne voivat maksaa nopeasti investointinsa takaisin, vaikka koneet kallistuisivatkin inflaation takia. Myös yritykset, jotka joutuvat liiketoiminnastaan johtuen pitämään pääomiaan kiinni kiinteissä omistuserissä, kuten maa-alueissa voivat hyötyä inflaatiosta, koska maan reaalihinta ei yleensä laske. Lisäksi monet yritykset, jotka saavat maksunsa käteisessä eivät kärsi niin paljon. Erityisesti palveluyritykset, jotka eivät joudu odottamaan maksujaan tai ne palveluyritykset, jotka eivät joudu sitomaan pääomiaan varastohin pärjäävät korkeamman inflaation aikana.

Kaikki pääomavaltaiset teollisuudenalat eivät ole niin huonoja inflaatiosuojia kuin sijoittajat luulevat. Nopea teknologiakehitys pääomavaltaisella alalla heikentää yrityksen kykyä suojautua inflaatiolta. Tämä koskee erityisesti niitä aloja, joiden kysyntään nousevalla inflaatiolla ei ole vaikutusta eikä aloja, joilla ei ole tarjonnasta puutetta. Puutteet kysynnässä parantavat pääomavaltaistenkin yritysten kykyä hinnoitella tuotteensa. Pääomavaltaisten yritysten tuoteportfoliot määrittävät lopulta niiden kyvyn toimia inflaatiosuojina. Pääomavaltaiset ja hintasääntelystä kärsivät yritykset toimivat yhtenä huonoimmista inflaatiosuojista, koska korkeamman inflaation aikana sääntely ei pysy hintamuutosten mukana.

Kaikkein parhain inflaatiosuoja on Fisheristä yrityksillä, jotka pystyvät säätelemään hintojaan. Ne yritykset, jotka pystyvät siirtämään kasvaneet kustannuksensa suoraan hintoihin ja asiakkaiden maksettaviksi nopeasti pärjäävät parhaiten inflaation noustessa. Kova kilpailu, suuri tarjonta kysyntään verrattuna ja sääntely aiheuttavat suurimmat ongelmat yrityksille inflaation kasvaessa. Sijoittajan ei tarvitse pelätä inflaatiota, kun hän ymmärtää kuinka hyvin yritys pystyy siihen sopeutumaan.

Olen Fisherin kanssa suunnilleen samaa mieltä lähes kaikista hänen näkemyksistään, mutta koronnostojen vaikutusta inflaation kasvamiseen en suoraan hyväksy. Korkotason vähäisten muutosten en usko vaikuttavan inflaatioon. Kun korkotaso nousee korkealle niin se hillitsee mielestäni inflaatiota. Rehellisesti sanottuna tämä on asia, joka ei kuulu osaamisalueisiini. Joku viisaampi voi varmaan latoa omat faktansa/mielipiteensä asiaan.

Uskotko sinä Fisherin olevan oikeassa edellämainituissa asioissa?

-Tommi T

PS:

Lisätietoa mm. seuraavasta kirjakokoelmasta:

 

One thought on “Philip A. Fisherin mietteitä inflaatiosta

  1. Todisteet eivät puolla valtion roolia inflaatiossa

    Minun vaatimattoman käsitykseni mukaan Fisherin käsitys inflaatiosta ja yrityksistä sijoituskohteena on mainio, mutta se ei taas – ja tähän törmää jatkuvasti konservatiivisessa talouskeskustelussa – istu todisteisiin valtion menojen osuudesta inflaatiossa –eikä omaan maalaisjärkeeni. En epäile, etteikö niillä voisi olla jossain oloissa yhteys, mutta miksikään yleispäteväksi laiksi en sitä millään järjenjuoksulla usko.

    Siihen on yksinkertaisesti jo se syy, että julkinen sektori voi kuluttaa ja investoida yhtä tehokkaasti kuin yksityinen. Se ei usein kenties niin tee, mutta ei se mahdotonta ole. On inflaation kannalta kai yhdentekevää, maksetaanko koulutus, infra jne. yhteisistä vai yksityisistä varoista, jos se tehdään kustannustehokkaasti ja tuottavasti. Väite, ettei näin olisi, pohjaa poliittiseen ajatukseen, että verottaminen on aina taloudelle tavalla tai toisella tuhoisaa, vaikka sitten inflaation muodossa. Verovaroja ja julkista velkaa voidaan toki tuhlata, ja niin tapahtuukin, mutta ei se automaattista ole.

    Ruotsissa on vaikkapa laaja julkinen sektori ja aika lailla velkaa, ja siitä huolimatta vireä ja hyvin kasvava yksityinen sektori – ja pitkään jatkunut hyvin matala infaatio. Korkeat valtiolliset menot eivät ole rapistaneet taloutta tai ajaneet ylös inflaatiota.

    Otin Ruotsin esimerkiksi siksi, että sillä on oma valuutta ja vahva talous yhdistettynä isoon julkisen sektoriin, ja silti inflaatio on madellut jo pitkään, eikä siinä oleellista eroa ole vaikka USA:han huolimatta valtion paljon erilaisesta koosta ja roolista. Jos Fisherin väite on totta, miksei se päde Ruotsiin?

    http://www.scb.se/sv_/Hitta-statistik/Statistik-efter-amne/Priser-och-konsumtion/Konsumentprisindex/Konsumentprisindex-KPI/33772/33779/Konsumentprisindex-KPI/33831/

    https://www.google.fi/search?q=us+inflation+history&biw=1538&bih=831&tbm=isch&imgil=QyLnFEOm0WY39M%253A%253B9pLJ6P67htFGEM%253Bhttp%25253A%25252F%25252Fobservationsandnotes.blogspot.com%25252F2011%25252F03%25252F100-years-of-inflation-history.html&source=iu&pf=m&fir=QyLnFEOm0WY39M%253A%252C9pLJ6P67htFGEM%252C_&usg=__0KDln1FGamFpVWIxFm9tUpyHN8U%3D&dpr=1&ved=0ahUKEwiKrNfI79DQAhXChSwKHbF5BBYQyjcIVQ&ei=c_o-WMqmIsKLsgGx85GwAQ#imgrc=QyLnFEOm0WY39M%3A

    Toiseksi, jos valtiollinen kulutus tuottaisi keskeisesti inflaatiota, miten se voi ryöpytä etenkin kehittyvissä talouksissa, vaikka niissä julkisen talouden rooli on vaatimaton. Intiassa inflaatio on ollut aina todella reipasta, vaikka valtion osuus taloudessa on olematon verrattuna teollisuusmaihin ja varsinkin Pohjoismaiden systeemiin.

    Intian talouskasvu on voimakasta, vielä kovempaa kuin infaatio, joten talouskasvu on todellista eikä näennäistä. Intian valtiontalouden koko ei ole kasvanut vuosikymmenien varrella oleellisesti, enemmänkin se on heitellyt, mutta huimaa inflaatiota on silti riittänyt. Miten se Fisherin mallin mukaan on mahdollista?

    Minua se ihmetytä, päinvastoin, minun käsitykseni inflaation luonteesta ei kytkeydy valtion rooliin taloudessa, mutta siitä enemmän ehkä omassa blogissani joskus.

    http://www.theglobaleconomy.com/India/Government_size/

    http://www.inflation.eu/inflation-rates/india/historic-inflation/cpi-inflation-india.aspx

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki