Pörssit ottivat sinänsä odotetun hirmuloikan pitkän pudotuksen päätteeksi, kun markkinoille levisi tieto republikaanien tarjoavan demokraateille kuuden viikon mittaista velkakaton nostamista. Se siirtäisi velkakattokiistan ja siihen kytketyn budjettikiistan marraskuun loppuun, johon mennessä lopullinen ratkaisu pitäisi saada – taas vuodeksi.

2011 ratkaisu venyi niin viime tippaan, että markkinat ehtivät menettää hermonsa, ja pörssit rysähtivät kymmeniä prosentteja. Ilmeisesti tällä kertaa siltä vältytään, mutta vannomatta paras. US-pörsseissä pitkät indikaattorit kurvaavat jo vahvasti alaspäin – varsinkin Dow Jonesissa, joka on jumittunut kapeaan markkinahaarukkaan välille 14800 – 15600  ja on nyt tehnyt kolmoishuipun, josta varoittelin jo kuukausi sitten – tarkempi analyysi sen merkityksestä löytyy sieltä.Teknisesti tilanne on täsmälleen samanlainen kuin 2007 ja 2011. Se ei vielä ole varma todiste rompusta, mutta mielestäni on edelleen syytä suureen varovaisuuteen.

USA:n poliittisen umpikujan aiheuttama niiaus pörsseissä oli hyvä muistutus siitä, kuinka vauhdikkaasti markkina voi hapantua. Lopullisen niitin voi edelleenkin antaa Yhdysvaltojen politiikka, vaikka nyt näyttää hiukan paremmalta. Mutta kaikkiaan Yhdysvaltojen poliittinen järjestelmä on osoittautunut erittäin riskialttiiksi etenkin nykyisenkaltaisessa tilanteessa, jossa presidentti, kongressi ja senaatti eivät ole saman puolueen hallussa, ja poliittiset ristiriidat ovat niin valtavat kuin ne nyt ovat.

Yhdysvalloissa keskitytään syyttelemään toisiaan, eikähän politiikassa sinänsä olekaan oikeaa tai väärää näkemystä, koska politiikka on arvojen ja tavoitteiden taistelua. Mutta tässä tapauksessa keskeinen ongelma on jo itse poliittisessa järjestelmässä – jota yhdysvaltalaiset itse pitävät demokratian mallikappaleena. Olen toista mieltä. Siitä enemmän yllä olevassa blogissa.