Poliittinen hospodipospodi kukoistaa

Politiikkaa kuorruttaa aina surkuhupainen retoriikka eli oman tuotteen markkinointi tosiasioista viis veisaten. Vaikeina aikoina tämä äänestäjille suunnattu hospodipospodi yltyy näköjään omiin mittoihinsa. Syy on kai se, että mitä vaikeampaa poliitikkojen on keksiä todellisia ratkaisuja, sitä epätoivoisemmin suu suoltaa näennäissellaisia.

Hallituksen kärkihospodipospodi on tuottavuusloikka. Tämä muistaakseni Juha Sipilän masinoima iskusana antaa ymmärtää, että tuottavuuden kehittäminen onnistuu poliittisilla päätöksillä, kun siihen vain kaikki lähtevät mukaan talvisodan hengessä.

Tuottavuuden kasvu on sinänsä kaiken kestävän talouskasvun perusta, ja tuottavuuden merkitystä on toki hyvä korostaa. Mutta kuten Björn Wahlroos pari päivää sitten tylyyn tapaansa kuittasi, tuottavuuden kehitys ei ole poliitikkojen käsissä – ainakaan ensisijaisesti. Wahlroos muistutti tuottavuuden kasvavan investoinneilla kaikilla mahdollisilla sektoreilla, eivätkä investoinnit ole poliitikkojen käsissä ainakaan suoranaisesti.

Tietysti jos ja kun sisäinen devalvaatio nyt muodossa tai toisessa toteutuu, voi kustannusten lasku houkutella investointeja, joista on puute. Varmuuttahan tästä ei sinänsä ole, mutta toki investointien hyötylaskelmissa kustannustaso on oleellinen tekijä.

On kuitenkin hospodipospodia väittää, että työajan pidennykset tai palkojen lasku eri muodoissaan nostaisivat tuottavuutta. Tuottavuus tarkoittaa tuotantopanosten ja tuloksen välistä suhdetta. Kyseiset toimet eivät saa työntekijää tuottamaan samassa työajassa yhtään enempää kuin ennen, vaikutus voi olla jopa käänteinen. Toki sisäinen devalvaatio parantaa työn ostajan kannattavuutta ja kilpailukykyä, mutta suhteellisten kustannusten lasku ei ole sama asia kuin tuottavuus.

Työllisyyttä toimet voivat toki kohentaa ulkoisen devalvaation tapaan, koska työn ostamisesta tulee houkuttelevampaa. Tuottavuutta sisäinen devalvaatio ei kuitenkaan nosta enempää kuin ulkoinen devalvaatio muuten kuin laskemalla investointien kynnystä.

Mutta vaahtoaa se suu muissakin puolueissa. Demareiden kärkihospodipospodi on väite, ettei meillä ole kustannusperäistä kilpailukykyongelmaa, vaan kyse on hyvien vientituotteiden puutteesta. Tätä virttä veisaavat varmaan jo tarhaikäisetkin demarit. Viennin vaikeuksien takana ei siis ole tuotannon työkustannusten liian voimakas kasvu, vaan vientiyhtiöiden johdon ja suunnitteluosastojen kädettömyys. Kuinka ollakaan, hehän eivät ole demareiden äänestäjiä.

Demareiden mielestä työn kustannukset eivät siis voi rasittaa teoriassakaan kilpailukykyä – siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän äänestäjänsä ovat palkansaajia. Vika on automaattisesti jossain heidän kannaltaan poliittisesti turvallisessa osassa yhteiskuntaa ja tuotantoa. Duunarit ovat aina palkankorotuksensa ansainneet, mutta insinörttien ja muun valkokaulusväen kohdalla tilanne onkin aivan toinen, ne tomppelit tämän sotkun ovat aiheuttaneet.

Tuottavuusloikasta ja paremmista vientituotteista jauhaminen ovat yhtä tyhjää jargonia, koska kummatkaan eivät ole lähtökohtaisesti poliitikkojen käsissä. Parempia vientituotteita tietysti kaikki haluaisivat, ja niitä mietitään vientiyhtiöissä pää sauhuten, mutta demarit posmottavat asiasta kuin olisivat keksineet pyörän.

Toiseksi on hupaisaa antaa ymmärtää, ettei tuotannon ja sitä kautta tuotteiden hinnalla ole merkitystä niiden kysynnälle, vaan kyse olisi aina tuotteen laadusta. Totta kai hinta vaikuttaa kysyntään. Demarit ovat olleet päättämässä niin monesta devalvaatiosta eli tuotteiden hintakilpailukyvyn kohentamisesta, että heidän on lähinnä groteskia muuta väittää. Mutta kun omat äänestäjät tykkäävät tässä kohtaa tämmöisestä hospodista niin siitä sitten.

Paavo Lipposelta kysyttiin presidentinvaaleissa, mistä Suomelle tempaistaisiin talouskasvun kiihdyttävä vientituote. Hilpeän suorasukaiseen tyyliinsä Lipponen murahti, ettei olisi tässä, jos sen tietäisi. Ilmanko Lipposelle kävi vaaleissa köpelösti – poliitikkojen ei parane puhua rehellisesti varsinkaan vaikeina aikoina. Hospodia sen olla pitää.

4 thoughts on “Poliittinen hospodipospodi kukoistaa

  1. Suomalaiset päättivät

    Suomalaiset päättivät demokraattisesti, että Sipilä hallituksineen saa vallan. Näinpä heidän ehdotuksensa laitetaan täytäntöön. Perinteisesti opposition tehtävä on räksyttää ja olla kaikesta erimieltä. Näin he tekevätkin.

    Suomen talouden ongelmat ovat niin vaikeita ymmärtää, että edes moni asiantuntija ei niitä ymmärrä. Sen vuoksi keskustelut ovat Hospodia, Diipadaapaa tai jotain muuta uutta muodikasta käsitettä.

    Aseta itsesi vaikka Antti Rinteen asemaan. Olit edellisessä hallituksessa valtionvarainministeri. Et saanut mitään aikaan. Et edes yrittänyt mitään. Sitten seuraavissa vaaleissa hävisit ja uusi hallitus aloitti Suomen talouden tervehdyttämisen. Eikö olisi surkeata jos hallitus onnistuisi, koska silloin sinä näyttäisit todella suurelta luuserilta. Kannattaa siis Hospodioida ja Diipadaapata kaikki hallituksen esitykset ja miettiä miten itse näyttäisi hyvältä niille, jotka sinua äänestävät.

     

     

    1. Näinhän se menee

      Ei tässä toki mitään uutta ole, mutta täytyy silti vähän räksyttää, kun aihetta on.

      Heikki

  2. näillä mennään

    Mikäli tämä eduskunta/hallitus ei saa rakennemuutosta aikaan, niin…mikä! Tämä eduskunta/hallitus on meille "luojan lykky", mikäli tekevät tehtävänsä.

    1. arvostelin liturgiaa

      Juttuni kärki ei kohdistunut politiikkaan itsessään vaan retoriseen liturgiaan jolla sitä kaupataan. Minusta on typerää ettei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä, siitä on aina aiheellista valittaa. Ja kertoa mitä ne oikeat nimet ovat, kannatti vastusti tms itse toimia. Se on laatujournalismin yksi tehtävä.

      Heikki 

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

Sijoittamisen teoria ja käytäntö

Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju on vuosien ajan kirjoittanut korostetun paljon säännöllisestä osakkeiden ostamisesta, allokaatiosta, osinkojen merkityksestä, korkoa korolle –efektistä ja osinkoa kasvattavista firmoista, osinkoaristokraateista.

Oksaharjun kunniaksi

Osakemarkkina suuntaa jo kohti taivaan sineä
Sijoittaminen

Nousumarkkinan vahva tuoksu

Näin tunnelmat ramppaavat markkinoiden ikuisessa vuoristoradassa. Kehotin marraskuun alussa jättämään hermoilun, vaikka Fed jyrähteli poikkeuksellisen haukkamaisesti inflaatiota vastaan.

Osakkeet olivat sukeltaneet ja konsensus odotti pulkkamäen jatkuvan.

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com