Presidentti Sauli Niinistön Uuden Vuoden puhe

Kansalaiset,

kulunut vuosi on jättänyt meille paljon hyviä muistoja, mutta myös sellaisia, joita edes aika ei välttämättä kultaa. Mielissämme on nyt kolme suurta kysymystä: turvallisuus, talous ja ympäristö.

Näimme, ettei Eurooppa ollutkaan rauhan tyyssija. Sen osoitti Ukrainan konflikti ja Venäjän toiminta siinä. Opimme myös, ettei talous korjaannukaan pelkästään aina vaan odottelemalla sitä seuraavaa kasvukautta. Ja meitä kylmäsi, kun luimme ilmastonmuutoksesta aiheutuvan lämpenemisen tuntuvan erityisesti juuri täällä Suomessa.

Olemme siis siirtyneet hienosäätöjen ajasta jälleen peruskysymysten ääreen. Sen mukaisesti meidän on toimintamme ja tavoitteemme asetettava.

Ukrainan katastrofi, jo tuhansia ihmisuhreja vaatinut, on tuonut meidät ajassa takaisin – sodan ja rauhan kysymykseen. Sota ei olekaan vain uutisia kaukomailta, nyt se on todellisuutta Euroopassa.

Suomen linja Ukrainan tapahtumissa on ollut selkeän johdonmukainen alusta alkaen. Tuomitsimme Venäjän suorittaman laittoman Krimin valtauksen heti sen tapahduttua sekä sitten Venäjän toiminnan Itä-Ukrainassa. Olemme tehneet tämän yhdessä EU:n kanssa, mutta myös suoraan, omissa yhteydenpidoissamme Venäjään. Me tuomitsemme laittomat aluevaltaukset, laittomat voimankäytöt ja yritykset rajoittaa valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sellainen toiminta tuo mukanaan vain vaaraa ja jännitteitä kaikkialle. Jos valta onkin joskus kasvanut kiväärin piipusta, niin enää sieltä kasvaa vain kaaos.

Ukrainan kriisi on johtanut uudenlaiseen lännen ja Venäjän vastakkainasetteluun. Kasvanut jännite heijastuu myös Suomen lähialueille, vaikka emme uhattuina olekaan. Ukrainalle rauhan ratkaisu on välttämätön, ja kaikille on yhtä välttämätöntä katkaista vastakkainasettelun kierre.  Siksi Suomi tukee ja hakee toimia ratkaisun löytämiseksi.

Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Olemme lähteneet siitä, että keskusteluyhteytemme säilytetään tiiviinä. Pyrimme edesauttamaan konfliktin ratkaisuyrityksiä sekä jatkamaan kaikkea sitä yhteistyötä, mikä näissä oloissa on mahdollista. Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.

Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi. Suomella on omalla lähialueellaan tärkeä rooli.

Suomi, yhtenä harvoista Euroopan maista, on kylmän sodan jälkeenkin nähnyt sotilaallisen konfliktin mahdollisena uhkakuvana ja säilyttänyt sen vaatiman puolustuskyvyn. Tämä on ollut kestävä ratkaisu. Haasteena on kuitenkin uskottavan puolustuksen turvaaminen vastaamaan muuttunutta tilannetta ja yllättäviäkin uhkakuvia. Ilman tuntuvia lisäpanostuksia se ei ole mahdollista. 

Läntinen kumppanuus on yksi Suomen turvallisuuden pilareista. EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä turvallisuusratkaisu, vaikka siitä ei olisikaan puolustusratkaisuksi. On mahdotonta ajatella, että unioni vain katseella seuraisi, jos sen jäsenmaata ja aluetta loukataan. Silloin rauhan ja vapauden arvoille luodusta unionista jäisi jäljelle vain rakennuskompleksi vailla kivijalkaa. Toki EU:lla on jo nyt omat vahvat keinonsa, ennen muuta taloudelliset, ja niillä on vaikutusta.

Olen virkakauteni alusta lähtien korostanut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Sitä kehitetään yhdessä, askel askeleelta. Molemmat maat ovat tähän työhön hyvin sitoutuneita ja odotamme nyt alkaneen vuoden aikana jälleen uusia käytännön hankkeita. Olemme vieneet myös Nato-kumppanuutemme uudelle tasolle ja jatkamme tätä työtä. Sanomattakin on selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme.

Arvoisat suomalaiset,

me olemme vakaa yhteisö, maailman ykköseksikin luokiteltu, meillä ovat hyvän elämän perusedellytykset edelleen olemassa. Olemme vaalineet yhteiskunnallista eheyttä ja niin on edelleenkin tehtävä, pidettävä kaikki mukana. Yhteinen hyvä on tärkein luonnonvaramme.

Ongelmana on nyt, että taloutemme perusteet haurastuvat.  Jälkiä on vuosien mittaan peitetty luottamalla pian tulevaan kasvuun tai kattamalla julkiset menot velalla, mutta nyt on avoimen peruskorjauksen aika. On selvää, että kohtaamme paljon uutta; teknologia, automaatio, tuotanto- ja työtavat muuttuvat. Kuitenkin samat inhimilliset lainalaisuudet säilyvät – suomalaisia on pidetty luotettavina, lojaaleina ja vastuunsa tuntevina osaajina. Kaiken uuden keskellä viime kädessä tavallisen suomalaisen asenne ratkaisee myös hyvinvointimme tulevaisuuden.

Muutosten ja uudistusten tekeminen on tunnetusti vaikeaa. Tunnetuksi tuli vuosia sitten nykyisen komission puheenjohtajan Junckerin lausahdus päättäjistä: ”Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme”. Entäpä jos äänestäjät ovatkin tekemättömyyteen kyllästyneinä ymmärtäneet jo enemmän ja muuttavat päälaelleen koko fraasin:” Päättäjät kyllä tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä, ja jos he sen tekevät, me valitsemme heidät uudelleen”.

Muistan tässä 90-luvulta ”Liisan listan”, se oli valtion menojen karsintaehdotus. Listan sisältö ei ollut uusi, mutta esittäjätaho kyllä. Se havahdutti monet kysymään, miksi oppositiosta kannatetaan jotain sellaista, joka on vastoin opposition välitöntä etua. Moni sitten varmaan tajusi, että välttämättömyydestä tehtiin hyve.

Kannamme kovasti huolta hintakilpailukykymme ja valtiontalouden tilasta.  Moni puhuja on päätynyt siihen, että ehdottomasti jonkun on jostain luovuttava. Pääsääntöisesti jonkun toisen kuin vaatimuksen esittäjän itsensä. Jos aidosti haluaa vaikuttaa, nyt pitää esittää, että tästä meille tärkeästä edusta me luovumme, mistä Te? Tehdä siis taas välttämättömyydestä hyve.

Kannustan päättäjiä olemaan rohkeita myös omiensa edessä. Puheet alkavat olla pidetty, on toiminnan aika.

Kansalaiset,

toiminnan aika on myös tämän vuoden lopulla pidettävässä Pariisin ilmastokokouksessa. Kansainvälinen yhteisö on tiukan haasteen edessä: löytyykö yhteisymmärrys edes kaikkia kohtaavan yhteisen ongelman ratkaisuun?

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja talous näyttävät olevan vuorovaikutuksessa niin, että torjunta heikkenee jos talouskin heikkenee. Vaakakuppiin joutuvat toistensa vastinparina oman maan velka ja meidän kaikkien yhteinen hiilivelka. Molemmat velat syövät tulevaisuutta.

Suomi on ollut vastuullinen, mutta samalla myös mahdollisuutensakin tunnistava:  Olemme  torjumassa ilmastonmuutosta ja sen toteuttamisessa kehitämme myös taloudellista toimeliaisuutta. Molempiin on syytä panostaa. 

Hyvät suomalaiset,

tutustuimme itsenäisyyspäivän aikoihin Hannes Hynöseen, veteraaniin, 101- vuotiaaseen elämisen osaajaan.  Tätä nykypäivän osoittelevaa väittelyä siitä, ken on liberaali ken konservatiivi, vanhoillinen tai uudistusmielinen, suvaitseva vai suvaitsematon, tärkeä tai vähemmin tärkeä; sitä väittelyä Hannes johdatteli selkoajatteluun.

Jotenkin niin häntä ymmärsin, että hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta. Että mittaa muilta odottamansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät. Tai että näkee, ettei sitä nyt olla toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä vahva voima.

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!

Related Posts