Sijoittaja kohtaa monta erityyppistä riskiä joita hän yrittää arvoida ja hallita. Tässä joitakin:

• Teknologiayrityksissä on teknologiariskiä: Onko yrityksen teknologia se "oikea" joka valtaa markkinat, vai tuleeko kulman takaa toinen yritys joka valmistaa esim. tehokkaampia aurinkokennoja halvemmalla?
• Valuuttariskejä: Lähes kaikissa salkuissa on jonkinlainen valuuttariski, vaikka kuinka yrittäisimme sijoittaa vain euromääräisiin arvopapareihin. Valuuttakurssien muutokset heijastuvat yritysten kilpailukykyyn, myyntituloihin ja ostokustannuksiin. Jos olisi jollain ilveellä löytänyt yrityksen joka ostaa ja myy pelkästään euroalueella , niin esim. liian vahva euro voisi suistaa alueen taantumaan joka haittaa jopa tätä yritystä. Valuuttariskiä ei voi välttää. Mielekkäin tapa vähentää riskiä on salkun valuuttahajautus.
• Poliittinen riski: Tämä on mielestäni kaikkein vaarallisin ja salkavalin riskilaji, "mustien joutsenten" synnyttäjä. Päättäjien aivoituksia on vaikea ennakoida. Kurdiministeri närkästyy ja kieltää DNO:lta öljyn viennin, kurssi sukeltaa. Yksi politiko heilutti voimakkaasti yhtiön arvoa. Tällaiset asiat ovat monasti sovittavissa (ja sovittiinkin). Kaikkein pahinta laatua oleva poliititnen riski on kansalaislevottomuus, koska sen loppua on vaikea ennakoida. Ja epävarmuushan on sijoittajan pahin vihollinen.

Tarkastellaanpa Egyptiä ennen ja jälkeen H-hetkeä:

Ennen: Hosni Mubarak on ollut vallassa "aina". Polittista oppositiota ei ole ja vallakahvaan arvellaan vähitellen tarttuvan Mubarak nuorempi. Maa on melko rauhallinen ja omaa pohjoisafrikan parhaat mahdollisuudet vähitellen kasvaa ja teollistua. Pörssi ei tunnu yliarvostetulta ja saattaisi olla hyvä sijoituskohde hieman pidemmällä tähtäimellä.

Jälkeen: Mellakoiden suistaman Mubarakin ero ei täysin rauhoittanut massoja. Vallassa on armeija kunnes vaalit on järjestetty. Mutta luopuuko armeija vallasta ja tuleeko vaaleista vapaat? Viime aikoina on lisäksi esiintynyt uskontoryhmien välistä levottomuutta.

Homo Economicus ei tällä hetkellä koskisi maan osakkeisiin pihdeilläkään. Alla EGPT-rahaston kurssikäyrä:

Kurssi tipahtu nopeasti mellakoiden levitessä, mutta palautui melko lähelle alkutilaa. Kurssi on kuitenkin tämän jälkeen vähitellen painunut, vaikka keskimääräinen p/e on vain 7. Ongelma on että uuttaa poliittista järjestelmää ei rakenneta yön yli. Jos ei ole puolueita, miten saataisiin ehdokkaita vaaleihin? Miten vaalit järjestetään jotta kansa luottaa tuloksiin? Hallitusta ei ole aikaisemmin kunnollaa edes ollut.  Tähän menee pitkä aika, puoli vuotta ei ole paljon.

markkinat ragoivat nopeasti puolin ja toisin, usein ylilyönnein. Jos kyse on lähinnä mielikuvista voi "totuus" muuttua nopeastikin. Nyt tarvitaan oikeaa työtä ja se kestää. Samoin kävi Meksikonlahden öljyvuodonkin suhteen. Kurssit kääntyivät vasta kun huonojen uutisten virta tyrehtyi.

Tällä kertaa päti "älä tartu tippuvaan veitseen" -sanonta. EGPT on vielä joskus hyvä sijoitus (tai muu vastaava). Itse harkitsen asiaa kun tuntuu siltä että pahin on takana: Vaalit on menestyksekkäästi takana, uskottava hallitus ilman liiallista sotilaspainoa on muodostettu eikä kaduilla näy mellakoita tai polteta kirkkoja/moskeijoita.

Poliittiset riskit ovat siis kavalia ensinnäkin siksi että niiden laukeamista on todella vaikea ennustaa – Mubarak-klaani olisi hyvin voinut olla vallassa toiset 30 vuotta. Toiseksi niiden korjaaminen ei tapahdu kädenkäänteessä jos koskaan.