Juttusarjan aiemmissa osissa olen kertonut Espoon Superosake -osakeyhtiön (ES) omistuspohjasta sekä sijoittamisen ja hallinnon toimintatavoista. Tässä osassa keskityn kokemuksiin, mahdollisiin parannustoimiin ja tulevaisuudennäkymiin.

Ensimmäisenä voidaan kysyä, täyttyivätkö toiveet, joita alussa oli ja juttusarjan osassa I mainitsin? Vastaus – nimenomaan toiminnan pyörittäjien kannalta – on, että kyllä täyttyivät. En tarkoita että osakkaat olisivat upporikastuneet, vaan että meillä on ollut parempi fokus sijoittamiseen ja moniin siihen liittyviin seikkoihin. On syntynyt tietty positiivinen ”paine”  hoitaa ja

selvittää asioita ja vaihtaa kokemuksia, mikä on parantanut mukanaolijoiden osaamista selvästi. Lopputuloksena yhteisen firman sijoitusten hoito – joka on erityisesti ES:n tapauksessa luottamustehtävä – on ollut vakaissa käsissä. Uskoaksemme myös tuotto/riskisuhde on parantunut vaikka sen osoittaminen numeroin onkin vaikeaa.

Kuten tiedetään, sijoittaminen on jatkuvaa oppimista ja asioiden seuraamista ja niihin on kollektiivinen toimintamme ES:ssä on tuonut helpotusta. Erityisen antoisaa toiminta on siksi että jälkikäteen tarkastellen tuottoja heikentäneitä asioita on yllättävän helppo tunnistaa. Tällaisin tekijöitä ovat olleet mm. sijoitusasteen pitäminen liian pienenä nousutrendin aikana, vaikka rahaa tai lainavipua olisi ollut; huonosti tuottavia isohkoja rahasto-  ja muitakin sijoituksia on pidetty liian pitkään salkussa; laskutrendien alkuvaiheissa ei olla osattu poistua riittävän ajoissa, pitkän laskutrendin aikana ei osattu käyttää riittävästi käänteisiä instrumentteja, jne. Vuosittain teemme ”virallisen” strategiapäivityksen, jota voidaan säätää tarvittaessa useamminkin. Lyhyesti sanottuna toiminta on pyörittäjille ollut sisällöllisesti palkitsevaa ja sopivasti koukuttavaa kannustaen jatkuvasti parempiin tuloksiin pyrkimiseen.

Hallintoasioista en malta olla mainitsematta, että ne kannattaa ottaa riittävän vakavasti ja hoitaa asiat jopa vähän ”ylihuolellisesti”. Näin hoitaen voivat kaikki nukkua yönsä rauhassa ja  jälkikäteen tulevien ylimääräisten selvittelyjen määrä minimoituu.  Voi kuulostaa triviaalilta, mutta toiminnalle oleellisten tehtävien on todellakin syytä olla selkeästi määriteltyjä, selkeästi jaettuja ja ao. henkilöiden on sitouduttava niitä hoitamaan. Tämä ei tarkoita että ko. roolien hoitajat hukkuisivat töihin, vaan vastuuta siitä, että hommat hoituu. Esim. talouspäällikön rooli on ES:ssä selkeästi nimetty, mutta kirjanpito on ulkoistettu, mikä sallii talouspäällikön keskittymisen talousasioiden ohjaamiseen ja varmistamisiin. Toinen merkittävä rooli on hallituksen sihteeri, jonka vastuulla on suuri osa firman hallinnosta, kuten yhtiökokous- ja osakaskokousjärjestelyt, materiaalin laadintaa, osakasrekisterin pito, yhteydet kaupparekisteriin, osakeantijärjestelyt, jne. Puheenjohtaja on ennen muuta koossapitävä voima ja hänelle luontevasti kuuluu mm. huolehtia siitä, että pysytään sovituissa allokointirajoissa ja että sijoitusstrategiaa aika ajoin tarkistetaan ja sen toteutumista seurataan.

Entäpä sitten huonot kokemukset? ”Tuoreiden” voimien tultua kuvioihin muutama vuosi sitten ei mitään todella huonoja kokemuksia ole ollut. Hallintopuolella on vuoden mittaan paljon pientä hoidettavaa, mikä tietenkin työllistää asianosaisia hetkittäin melko paljonkin, mutta etukäteen sovitun työnjaon ja sitoutuneiden ihmisten ansiosta hommat ovat hoituneet mallikkaasti. Taloudenpitoon liittyvissä asioissa kuten kirjanpidossa, tilinpäätöksissä, verotuksessa, osakeanneissa, jne. on paljon huolehdittavia asioita, joita liian huolettomasti hoitamalla voi helposti saada hyvän sopan ja isot jälkiselvittelyt. ES:n tapauksessa vuosien mittaan saadun harjoituksen ja tunnollisten asiainhoitajien ansiosta sotkuilta on vältytty ja on voitu keskittyä asian ytimeen eli sijoittamiseen. Sijoittamiseen liittyvän osaamisen kannalta voisi ES:n sanoa olevan onnekas, sillä mukanaolijoilla on sijoittamisessa vuosien syvällinen kokemus ja ammattitaito eräillä jopa ammattimaista luokkaa.

Entäpä ES:n tuottohistoria ? Siitä voisi sanoa, että ”kohtuullinen” ollen vuosittain suunnilleen OMXH:n portfolioindeksin luokassa – ES:n web-sivuilta löytyy tuottokäyrä. Ajankäytön ollessa jatkuva haaste ei ES:n sijoituksiin liittyvää raportointia ja seurantaa ole tehty niin syvällisesti kuin ehkä isommissa rahasto-, ym. yhtiöissä tehdään – asiaa ollaan kehittämässä – mutta sormituntuma on että tuotto/riskisuhde on hajautuksen ja aktiivisen seurannan ansiosta hyvä.

Osinkojakin on maksettu lähes vuosittain, viimeisen 10 vuoden aikana vuosittain on maksettu sijoitetulle pääomalle 3%…7% osinko lukuunottamatta mm. vuosia 2007 ja 2008, joilta osinkoa ei maksettu. Näinollen osakkaat ovat useimmiten päässeet nauttimaan myös pienestä ”kevätrahasta”.

Tämä on ainakin tällä erää juttusarjan viimeinen osa. Espoon Superosake toivottaa kaikille antoisaa sijoituskevättä ja loppuvuotta 2011.

ES:n web-sivut: http://super.piksu.net