Usko, motivaatio ja luottamus, case Kreikka

10-vuotisen passini voimassaolo alkoi erääntyä ja lunastin uuden, biometrisen passin, jonka kannessa komeilee ensisijaisesti jäsenyyteni Euroopan Unioniin ja toissijaisesti jäsenyyteni kotimaahani Suomeen. Alitajuisesti olen viime vuodet elänyt täysillä vanhaa kansalaisuuttani ja pitänyt EU-järjestelmää mielenkiintoisena virtuaalipelinä, jossa ajatukseni on ajoittain askaroinut, mutta joka minulle on edustanut jotakuinkin samaa, kuin kuninkaalliset ruotsalaisille ja englantilaisille, eli kiva juttu häineen, muttei juuri vaikuta arkipäivään. Heräsin unestani, EU on totta.

Olen yrittänyt ymmärtää, mitä todellisuudessa tapahtuu konkurssikypsän Kreikan suhteen. Velkaa on yli 300 miljardia euroa, velanhoitokulut (jonkun ajan päästä) yli 30 miljardia vuodessa. Kreikan valtion tulot olivat vuonna 2010 noin 40 miljardia euroa! Se, että Kreikka on viimeisen kymmenen vuoden ajan elänyt 15-20% vuotuisella alijäämällä, on aivan käsittämätöntä. Tai oikeammin se, että nyt tuo kertynyt alijäämä kaadetaan muiden EU-kansalaisten maksettavaksi. Uskoni järjestelmään nimeltä Euroopan Unioni on mennyt. Euroopan Unioniahan markkinoitiin aikoinaan väitteellä, ettei Suomi tule pärjäämään yksin. Olisiko ollut syytä miettiä nykyistä viisaampia ja toimivampia kokonaisuuksia, kuten yhdistyä osaksi varakasta Ruotsia tai jopa kehittyvää Venäjää. Yritysmarkkinathan äänestävät Ruotsi-Venäjä akselin puolesta.

10-vuotisen passini voimassaolo alkoi erääntyä ja lunastin uuden, biometrisen passin, jonka kannessa komeilee ensisijaisesti jäsenyyteni Euroopan Unioniin ja toissijaisesti jäsenyyteni kotimaahani Suomeen. Alitajuisesti olen viime vuodet elänyt täysillä vanhaa kansalaisuuttani ja pitänyt EU-järjestelmää mielenkiintoisena virtuaalipelinä, jossa ajatukseni on ajoittain askaroinut, mutta joka minulle on edustanut jotakuinkin samaa, kuin kuninkaalliset ruotsalaisille ja englantilaisille, eli kiva juttu häineen, muttei juuri vaikuta arkipäivään. Heräsin unestani, EU on totta.

Olen yrittänyt ymmärtää, mitä todellisuudessa tapahtuu konkurssikypsän Kreikan suhteen. Velkaa on yli 300 miljardia euroa, velanhoitokulut (jonkun ajan päästä) yli 30 miljardia vuodessa. Kreikan valtion tulot olivat vuonna 2010 noin 40 miljardia euroa! Se, että Kreikka on viimeisen kymmenen vuoden ajan elänyt 15-20% vuotuisella alijäämällä, on aivan käsittämätöntä. Tai oikeammin se, että nyt tuo kertynyt alijäämä kaadetaan muiden EU-kansalaisten maksettavaksi. Uskoni järjestelmään nimeltä Euroopan Unioni on mennyt. Euroopan Unioniahan markkinoitiin aikoinaan väitteellä, ettei Suomi tule pärjäämään yksin. Olisiko ollut syytä miettiä nykyistä viisaampia ja toimivampia kokonaisuuksia, kuten yhdistyä osaksi varakasta Ruotsia tai jopa kehittyvää Venäjää. Yritysmarkkinathan äänestävät Ruotsi-Venäjä akselin puolesta.

Kun usko on mennyt, on samalla kadonnut motivaatio työskennellä yhteisen Euroopan puolesta. Vaikuttaa siltä, että yhteisen Euroopan sosiaalisessa pääomassa, ja etenkin moraalissa, on liikaa diversiteettiä, jotta organisaatio saataisiin toimintakykyiseksi. Puhutaan paljon EU:n vajavaisten hallinto- ja kontrollijärjestelmien kehittämisestä estämään Kreikan kaltaisten tapahtumien toistuminen. Valitettavasti totuus kuitenkin on, etteivät mitkään säädökset ja mekanismit toimi, jos ei asenne ja moraali ole oikea. Vastaavan haasteen edessä ovat monikansalliset yritykset.

Uskon ja motivaation palauttamiseksi EU:n johtajien ja Suomen hallituksen on alettava synnyttää luottamusta. Tämä työ alkaa sillä, että Kreikan katastrofaalinen tilanne tuodaan yleiseen tietoisuuteen ja kerrotaan, mitä korjaustoimenpiteet Suomelle maksavat.  

4 thoughts on “Usko, motivaatio ja luottamus, case Kreikka

  1. Kreikan takia ei pitäisi rikkoa kaikkea vaivalla rakennettua

    Ei se aika, jolloin oli pelkkiä kansallisia identiteettejä, nationalismin aika, ollut sekään aina kaikkien kansalaisten kannalta kovin hyvää. Eikös nyt vielä voisi yrittää ylläpitää sitä Eurooppalaista identiteettiä, jonka olemme pystyneet luomaan. Ettei nyt tän Kreikan takia rikottaisi koko temppeliä.

    1. Kyse on luottamuspääomasta

      Identiteetti syntyäkseen vaatii tietyn määrän luottamuspääomaa, jonka varaan yhteisön tahi yrityksen jäsenet yhteisen identiteettinsä rakentavat. Kreikka on petollisella toiminnallaan syönyt eurooppalaista luottamuspääomaa, joka on vajonnut riittämättömälle tasolle. Eurooppalaisen identiteetin rakentamisen jatkamiseksi luottamusta täytyy "pääomittaa". Ei riitä, että reaalinen finanssiongelma ratkaistaan, vaan on myös ratkaistava luottamusongelma ja sen myötä varmistettava, ettei Kreikan tapainen vahingollinen pelitapa jatku. Oma luottamukseni yhteiseen Eurooppaan ja EU:n toimivuuteen palaisi, jos esimerkiksi Kreikka poissuljettaisiin EU-yhteisöstä siksi ajaksi, kunnes saisivat taloutensa tasapainoon ja menettelytapansa "sivistysvaltion" tasolle. Lisäksi toki tarvitaan se reaalinen finanssiratkaisu. Finanssiratkaisun osaltahan EU:n johto on argumentoinut, että Kreikka on niin pieni juttu, että meillä on varaa kaataa rahaa sinne. Vasta-argumenttina kysyisin, mikä sitten tekee Kreikasta niin ison, ettei EU pärjäisi tovin ilman sen jäsenyyttä? Euroopassa ja Suomessa hallintobyrokraatit eivät oivalla luottamuspääoman merkitystä ja sortuvat teknisiin, tätä pääomaa syöviin ratkaisuihin. Sinänsä on valitettavaa, että länsimaisen sivistysyhteiskunnan kehto Kreikka, on kykenemätön vastuulliseen toimintaan talousyhteiskunnassa.

      1. ”Otetaan julkiseen omistukseen pankkeja”

        Tämä ei suinkaan ole SKP:n lausunto vaan kansantaloustieteen professorin Vesa Kanniaisen Radio 1:n Ykkösaamussa sanomaa.

Comments are closed.

Related Posts

Talous

”Jotain tarttis tehrä”

7.2.2024 Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa lausui: ”Suomessa ei ole ollut merkittävää reaalista talouskasvua kuuteentoista vuoteen. Samana aikana julkisen sektorin huolestuttavan tuntuva velkaantuminen on jatkunut. On