10-vuotisen passini voimassaolo alkoi erääntyä ja lunastin uuden, biometrisen passin, jonka kannessa komeilee ensisijaisesti jäsenyyteni Euroopan Unioniin ja toissijaisesti jäsenyyteni kotimaahani Suomeen. Alitajuisesti olen viime vuodet elänyt täysillä vanhaa kansalaisuuttani ja pitänyt EU-järjestelmää mielenkiintoisena virtuaalipelinä, jossa ajatukseni on ajoittain askaroinut, mutta joka minulle on edustanut jotakuinkin samaa, kuin kuninkaalliset ruotsalaisille ja englantilaisille, eli kiva juttu häineen, muttei juuri vaikuta arkipäivään. Heräsin unestani, EU on totta.

Olen yrittänyt ymmärtää, mitä todellisuudessa tapahtuu konkurssikypsän Kreikan suhteen. Velkaa on yli 300 miljardia euroa, velanhoitokulut (jonkun ajan päästä) yli 30 miljardia vuodessa. Kreikan valtion tulot olivat vuonna 2010 noin 40 miljardia euroa! Se, että Kreikka on viimeisen kymmenen vuoden ajan elänyt 15-20% vuotuisella alijäämällä, on aivan käsittämätöntä. Tai oikeammin se, että nyt tuo kertynyt alijäämä kaadetaan muiden EU-kansalaisten maksettavaksi. Uskoni järjestelmään nimeltä Euroopan Unioni on mennyt. Euroopan Unioniahan markkinoitiin aikoinaan väitteellä, ettei Suomi tule pärjäämään yksin. Olisiko ollut syytä miettiä nykyistä viisaampia ja toimivampia kokonaisuuksia, kuten yhdistyä osaksi varakasta Ruotsia tai jopa kehittyvää Venäjää. Yritysmarkkinathan äänestävät Ruotsi-Venäjä akselin puolesta.

10-vuotisen passini voimassaolo alkoi erääntyä ja lunastin uuden, biometrisen passin, jonka kannessa komeilee ensisijaisesti jäsenyyteni Euroopan Unioniin ja toissijaisesti jäsenyyteni kotimaahani Suomeen. Alitajuisesti olen viime vuodet elänyt täysillä vanhaa kansalaisuuttani ja pitänyt EU-järjestelmää mielenkiintoisena virtuaalipelinä, jossa ajatukseni on ajoittain askaroinut, mutta joka minulle on edustanut jotakuinkin samaa, kuin kuninkaalliset ruotsalaisille ja englantilaisille, eli kiva juttu häineen, muttei juuri vaikuta arkipäivään. Heräsin unestani, EU on totta.

Olen yrittänyt ymmärtää, mitä todellisuudessa tapahtuu konkurssikypsän Kreikan suhteen. Velkaa on yli 300 miljardia euroa, velanhoitokulut (jonkun ajan päästä) yli 30 miljardia vuodessa. Kreikan valtion tulot olivat vuonna 2010 noin 40 miljardia euroa! Se, että Kreikka on viimeisen kymmenen vuoden ajan elänyt 15-20% vuotuisella alijäämällä, on aivan käsittämätöntä. Tai oikeammin se, että nyt tuo kertynyt alijäämä kaadetaan muiden EU-kansalaisten maksettavaksi. Uskoni järjestelmään nimeltä Euroopan Unioni on mennyt. Euroopan Unioniahan markkinoitiin aikoinaan väitteellä, ettei Suomi tule pärjäämään yksin. Olisiko ollut syytä miettiä nykyistä viisaampia ja toimivampia kokonaisuuksia, kuten yhdistyä osaksi varakasta Ruotsia tai jopa kehittyvää Venäjää. Yritysmarkkinathan äänestävät Ruotsi-Venäjä akselin puolesta.

Kun usko on mennyt, on samalla kadonnut motivaatio työskennellä yhteisen Euroopan puolesta. Vaikuttaa siltä, että yhteisen Euroopan sosiaalisessa pääomassa, ja etenkin moraalissa, on liikaa diversiteettiä, jotta organisaatio saataisiin toimintakykyiseksi. Puhutaan paljon EU:n vajavaisten hallinto- ja kontrollijärjestelmien kehittämisestä estämään Kreikan kaltaisten tapahtumien toistuminen. Valitettavasti totuus kuitenkin on, etteivät mitkään säädökset ja mekanismit toimi, jos ei asenne ja moraali ole oikea. Vastaavan haasteen edessä ovat monikansalliset yritykset.

Uskon ja motivaation palauttamiseksi EU:n johtajien ja Suomen hallituksen on alettava synnyttää luottamusta. Tämä työ alkaa sillä, että Kreikan katastrofaalinen tilanne tuodaan yleiseen tietoisuuteen ja kerrotaan, mitä korjaustoimenpiteet Suomelle maksavat.