Vieläkö muistatte Kiinan? Se on se iso maa Aasiassa, jonka talouden romahduksen tai ainakin hurjan hiipumisen piti ajaa maailmantalous ties millaiseen syöksykierteeseen. Tai se oli ainakin konsensusanalyysi vielä pari kuukautta sitten. Sitä toitottivat niin isot finanssitalot kuin talousmedia. Ja kyllähän Kiinasta joitakin ikäviäkin lukuja on tullut, mutta kuten olen aiheesta kirjoittaessani aina sanonut, Kiinan kykyä hoitaa talousongelmiaan vähätellään muualla maailmassa ja varsinkin länsimaissa. Ehkä se on kateutta, ehkä ideologista inhoa, ehkä vain uhoa – ja talousmedian osalta myös tarvetta repiä kirkuvia otsikkoja.

Koska Kiina on edelleen monella tavalla suljettu ja salaperäinen valtio, on siitä tietysti helppo solkata mielikuvia ja silkkaa katulegendaa joka lähtöön. Totesin kuitenkin itse jo blogissani jo kesällä eli 28.7. aiheenaan Kiinan pörssiromahdus seuraavasti: ”Kai tuollaisella rysäyksellä haittansa silti on, mutta itse en usko rajuun jarrutukseen ennen kuin siitä on todisteita. Pörsseissä Kiinan takia täälläkin toki hermoillaan, mutta siihen riittää aina syitä, joista vain osalla on todella merkitystä.”

Juuri näin kävi tälläkin kertaa. Markkinat säikähtivät elokuussa raskaasti, kun Kiina devalvoi valuuttansa vauhdittaakseen hiipuvaa vientiään ja kasvuaan. Ahdistus helpotti Kiinan keskuspankin laskettua ohjauskorkoaan. Kun Kiinan tuoreet taloustilastotkin olivat pelättyä paremmat, maailman pörssit kiskaisivat ylös jo perinteeksi muodostuneesta syyskuopastaan.

Kiinaan povattu lama hehkuu otsikoissa vuodesta toiseen, mutta tähän asti hälytykset ovat olleet vääriä. Analyytikoille tuntuu pysyvän mysteerinä, kuinka Kiina selviää ongelmista, jotka kaatavat muut maat toistuvasti sairasvuoteelle. En minäkään sitä osaa järin nokkelasti selittää, mutta talousasioissa pidän historiaa aina merkittävänä joskaan en varmana todistajana. Kun Kiina on selvinnyt koko uudistuspolitiikkansa ajan eli 1980-luvun alusta vaikeuksistaan pitäen yllä muun maailman mittareilla uskomatonta kasvuaan, niin on aika heppoista arvailua väittää romahduksen olevan nurkan takana. Uskon sitten kun näen.

Toki Kiinan kasvun painopiste on siirtymässä viennistä ja teollisuudesta kotimarkkinoihin ja palveluihin. Suunta on terve ja odotettu, vaikka kasvu hidastuukin. Samaa polkua ovat taivaltaneet kaikki kehittyneet taloudet matkalla jälkiteollisiksi yhteiskunniksi. Käsite ei viittaa teollisuuden loppuun, vaan sen osuuden supistumiseen. Samalla talous monipuolistuu ja muuttuu vähemmän suhdanneherkäksi ja ulkoisia iskuja paremmin kestäväksi. Ällistyttävähän Kiinan iskunsietokyky on ollut tähänkin asti.

Tämäkin tapaus osoittaa, miten vaikea laji osakkeilla spekulointi on mielestään asioista parhaiten perillä olevillekin. Elokuussa moni analyysitaho kehotti vähentämään osakepainoa salkussa. Nyt samat tahot ovat jonkin aikaa suositelleet ostamaan takaisin osakkeita. Suurin osa tällä tavalla toimineista on varmasti ottanut takkiinsa verrattuna siihen, että olisi vain pitänyt osakkeensa ja viitannut kintaalla uutismekkalalle.

Tietysti jos möi osakkeita heti kuun alussa ja osti ne takaisin syöksyn pohjalla niin hyvin kävi. Mutta uutisten ja suositusten perusteella toimiva ei taatusti näin tehnyt. Luultavammin hän mietti hetken elokuussa epävarmuuden levitessä markkinoille, ja pahimmassa tapauksessa syöksyi myyntinapille putouksen keskellä. Sitten hän taas odotteli uutisia talouden suunnasta, ja kirmasi takaisin ostolaidalle muutaman viime viikon sisään – ja maksoi allokaatioseikkailustaan sievoisesti.

Todellinen ja taitava spekuloija voi hyötyä markkinoiden liikkeistä, mutta hän ei odottele uutisia. Hän tietää, että markkinoilla on yleensä joka vuosi muutama rajumpi notkahdus. Ne pelottavat jokaista sijoittajaa, mutta parhaat heistä pitävät päänsä kylmänä yleisestä tunnelmasta piittaamatta ja toimivat arvostelukykynsä varassa. On oltava ahne kun muut ovat peloissaan ja päinvastoin.

Jos olet mielestäsi sijoittaja etkä spekulaattori, linja on minulle ainakin selvä: hyvistä arvopapereista ei pidä luopua huhujen ja hysterian vuoksi. Yhtä vaarallista on rynnätä ostoksille, kun riskit unohtava euforia iskee sijoittajiin viime kevään tapaan.

Spekulointi voi olla kannattavaa, mutta se on äärettömän vaikea laji sitä paljon harrastaneellekin. Olen itse sitä tehnyt joskus paljonkin, ja hiukan teen vieläkin, mutta enimmäkseen ostan ja pidän osakkeita. Kustannukset nousevat äkkiä kun salkkua vekslaa eestaa. Ajoituksessa on mahdoton onnistua ainakaan uutisia seuraamalla – se on päinvastoin varma tapa tuhota tuottonsa.

Uutiset ovat aina myöhässä markkinoiden kannalta. Niiden perässä liikut lauman mukana. Se on yleensä turvallista, mutta ei sijoittamisessa. Markkinalauma toimii maanisdepressiivisesti. Sen fiilisten mukana hortoilu käy kalliiksi.