Olemme suhdannehuipulla ja nyt tulevaa käännettä odotellessa on aika kerrata suhdannekiertoa aiheuttan mekanismin toiminta.

Alla on teollisuuden luottamusindeksi Euroalueella ja Suomessa ja käyrästä heti huomaa, että suhdannekierto on todellisuutta eikä vaadita kovinkaan paljoa mielikuvitusta havaitakseen että nousut ja laskut kestävät yleensä vajaa kaksi vuotta kumpainenkin.

Teollisuuden luottamus Euroalueella ja Suomessa (Lähde:  Suomen Pankki)

Suhdannekierron syntymekanismi on yksinkertainen. Otetaanpa esimerkiksi vuoden 2009 kuoppa ja siitä nousu. IMF kehoitti vuoden 2008 kesällä valtioita ryhtymään elvytystoimiin. Osa elvytyksistä saatiin jo vuoden 2009 budjettiin ja osa vasta 2010. Kaikki näyttää hyvältä. Valtio on elvyttänyt laman aikana.

Mutta tähän on jekku haudattuna. Makrotalous ei nimittäin käyttäydy kuten auto, jota voi ratista ohjata, vaan aika lailla täsmälleen niin kuin valtamerilaiva. Jos olet joskus koittanut ohjata valtamerilaivaa niin olet huomannut. Kun käännät ruorista oikealle niin ruorin liike alkaa hitaasti vaikuttaa. Käännät laivaa vahingossa liian kauan ja sitten kun taas korjaat ruorin asennon vasempaan niin korjausliike alkaa vaikuttaa vasta pitkällä viiveellä. Hermostut kun laiva ei mene minne haluat ja aivan automaattisesti tulet aina korjanneeksi liikaa. Jos olet ensikertalainen ruorissa niin valtamerilaiva alkaa ohjaamanasi luikerrella kuin käärme ja komentosillan koko miehistö nauraa sinulle – tiedän tunteen kokemuksesta. Ja juuri näin tapahtuu valtiolaivalle.

Asialla on vahva teoreettinen pohja ja säätötekniikan insinöörit tuntevat ilmiön hyvin ja niin tuntevat myös makrotaloudesta vastaavat talousteoreetikot. Eräs euroopan keskuspankin neuvostossa päätöksiä tekevä kertoi piksu medialle, että joskus on vaan pakko luoda mielikuva tehokkaista toimista. (vaikka nuo toimet olisivatkin makrotalouden kokonaisuutta ajatellen väärin ajoitettuja). On aika vaikea saada kansaa ymmärtämään miksi valtion tulisi kiristää taloutta vuoden 2010 kaltaisissa tilanteissa kun työttömyys on korkealla ja lamasta ei olla vielä edes kunnolla alettu toipua. Niinpä olemme kuin valtamerilaiva, jota ohjaa ensikertalainen. Kansantalouden laiva luikertelee kuin käärme niin kuin yllä olevasta kayrästä voimme havaita.

Sijoittajan kannalta on mukavaa, että suhdannekiertoa on helppo ennustaa – se toistuu aina vaan. Ja haittaako tuo suuresti, jos valtiolaiva luikertelee. Pääsisimme kansantaloutena ehkä hieman nopeammin eteenpäin ellemme luikertelisi niin paljon, mutta ainakin meno on jännittävää. Valtiolaiva kallistuu vuoroin oikeaan ja vuoroin vasempaan eikä meillä matkustajilla ole pulaa tapahtumista.