Hallituksen toimet vaikuttavat Suomen talouden ohella myös suomalaisten yritysten pitkän aikavälin pörssi- ja tulos- kehitykseen, mutta miten?

Hallitus teki minkä lupasi ja mitä piti

Ensinnäkin on todettava, että hallitus teki rohkeasti sen minkä lupasi, ilmoitti toimista, jotka parantavat yksityisen sektorin pitkän aikavälin kustannuskilpailukykyä noin 5%. Ohessa Juha Sipilän esittelemä laskelma asiasta.

Teollisuustuotannostamme on vuoden 2010 jälkeen siirtynyt ulkomaille noin 10% kokonaisvoluumista. Vauhti on ollut tasaista noin 1,5% vuosivauhtia. Tuotantoa on siirretty ulkomaille sitä vauhtia kuin se järkevästi ottaen on mahdollista. Miksi tämä ei ole näkynyt pörssikursseissa? Asia on hyvin yksinkertaista. Suomalaiset yritykset ovat siirtäneet toimintaansa ulkomaille kärsimättä itse asiasta kovinkaan paljon. Suomen menestyksellä ei tässä mielessä ole ollut niin suurta merkitystä sijoittajille ja yrityksille kuin äkkisiltään voisi ajatella. 

Sama kehitys jatkuu. Hallituksen toimet ovat järkeviä, mutta ne alkavat vaikuttaa vasta parin vuoden päästä. Siihen mennessä voi hyvällä syyllä olettaa vientiteollisuutemme kutistuneen edelleen noin 3% verran.

Ongelmana on, etteivät yritykset rakenna tuotantoaan Suomeen vaan ulkomaille

Maamme velkaantumisvauhti (vaihtotaseen vaje) ei ole kohtuuton, jos lasketaan yhteen julkinen sektori, kuluttajat ja valtio. Onglemanamme on ollut se, että julkinen sektori ottaa velkaa julkiseen kulutukseen ja yritykset taas purkavat investointeja  eivätkä siis ainakaan velkaannu – päinvastoin. Vinoutuminen on ennen kaikkea Suomen sisäistä. Nyt tehdyillä toimilla parannetaan nimenomaan yksityisen sektorin työllistämisedellytyksiä ja koitetaan houkutella teollisuutta investoimaan.

Työntekijän käteen jäävä palkka alenee näiden toimien seurauksena, mutta kas kummaa, Suomen julkinen velkaantumisvauhti ei silti lähivuosina alene. Syynä on se, että hallitusten toimet ovat suoraa tulonsiirtoa suomessa työllistäville yrityksille. Tämän luulisi piristävän investointihaluja – ainakin on hyvä syy toivoa parasta.

Kukaan ei tunnu tietävän kuinka paljon elintasoa pitää sopeuttaa vuoden 2017 jälkeen

Mutta harmi vaan, tuo 5% ei välttämättä vielä riitä. Kukaan ei tunnu tietävän miten paljon kustannustasoamme olisi tämän lisäksi vielä pudotettava. Haarukka on suuri 0….10%.  Hallitus tavoittelee sote ja muilla hallinnon uudistuksilla suuria säästöjä. Turha toivo. Terveydenhuoltomenomme ovat alle 10% / BKT eikä siitä saa niistettyä tarvittavia summia vaikka kuinka yrittäisi – eihän terveydenhuollon budjettia sentään voi puolittaa. Terveydenhuollostamme voidaan tehdä tehokkaampi, jos terveydenhuoltoyksiköiden henkilökunnan insentiivit (tulospalkkaus) ja asiakkaiden suosiosta saadut kannustimet osataan rakentaa oikealla tavalla. Mutta nykyinen terveydenhuoltouudistuksen laatikkoleikin yhteydessä ei ole vielä edes puhuttu näistä oikeista asioista. Mutta edes oikeilla asioilla ei saada riittäviä säästöjä. Sari Sairaanhoitaja tekee tänäkin päivänä aika tehokkaasti töitä – hänen työtään järkeistämällä ei saada aikaan tarvittavia 5% / BKT säästöjä.

Paljon jää sen varaan, että nykyisten yleissitovien työehtosopimusten jälkeen, vuonna 2017, saadaan jotain järkevää aikaan. Voi olla, että palkkoja pitää alentaa edelleen ja voi olla että työehtosopimusten yleissitovuudesta pitää luopua. Tulevaisuus näyttää.

Suomalaisten yritysten tulokset (ja pörssikehitys ?) ovat jatkossa ihan OK mallilla

Mutta sijoittajan kannalta tilanne on lohdullisempi. Vientiyrityksemme pärjäävät hyvin kun ulkoistavat toimintojaan ulkomaille.

Kotimarkkinayritykset sopeuttavat menonsa ja tulonsa tasapainoon ja tekevät tulosta osakkenomistajalleen myös silloin kun Suomella menee huonosti. Kotímarkkinayritystemme yhteenlaskettu liikevaihto ei kasva merkittvästi seuraavaan kymmeneen vuoteen. Mutta runsaan vuoden kuluttua kotimarkkinayritysten kannattaa jo työllistää hieman enemmän. Yritykset sopeutuvat vaikka Suomella menee kurjasti. Yritysten tulokset voivat vaikeuksista huolimatta säilyä nykyisellä tasollaan.