Suomen taantumalle ei nopeaa loppua; suhdanteet maailmalla heikkenevät
Kolmoistaantumalle ei näy nopeaa loppua. Suomen uudella hallituksella onkin edessään iso savotta talouden elvyttämiseksi. Hallitusohjelman kärkihankkeiden varaan lasketaan nyt paljon.
LähiTapiolan tekemän suhdannekatsauksen mukaan maailmantalouden kasvu hidastui alkuvuonna ja teollisuusmaiden suhdanteiden ennustetaan heikkenevän myös loppuvuonna. Kokonaisuudessaan tästä vuodesta on tulossa odotettua heikompi.
– Suhdanneluonteista elpymistä ei tapahdu, koska Suomen ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia. Talouden pitkän aikavälin kasvua rajoittaa se, että maamme on ylivelkaantunut, kilpailukyky on heikko, tuotantorakenne yksipuolinen ja väestö ikääntyy, summaa LähiTapiolan pääekonomisti Jari Järvinen syitä pitkään jatkuneeseen taantumaan.
Finanssikriisin jälkeinen kasvu on ollut hidasta myös muissa teollisuusmaissa. Korot ovat alhaalla ja työttömyysluvut ylhäällä.
– Normaalisti Suomi elpyisi taantumasta teollisuusmaiden etujoukoissa, mutta nyt olemme valitettavasti pudonneet kelkasta, Järvinen sanoo.
Hallitusohjelma lupaa kasvupotentiaalia
Suomen vastavalitulla hallituksella on edessään kova työ talouden elvyttämiseksi. Jari Järvinen näkee kuitenkin hallitusohjelmassa monia kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta positiivisia asioita.
– Hallitusohjelman kärkihankkeisiin kuuluu muun muassa osaamisen ja koulutuksen sekä digitalisaation edistäminen. Lisäksi luvataan parantaa pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusta. Toteutuessaan nämä toimet ovat omiaan vahvistamaan Suomen talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia, Järvinen sanoo.
Väestön ikääntyminen ja työikäisten määrän väheneminen merkitsevät sitä, että tulevaisuudessa talouskasvu on puhtaasti tuottavuuden lisäämisen varassa. Tutkimukseen ja koulutukseen investoiminen sekä digitalisaation hyödyntäminen mahdollistavat Järvisen mukaan sen, että nykyisellä työpanoksella saadaan jatkossa enemmän tuottoa.
Sijoitukset kannattaa hajauttaa
Sijoittajan näkökulmasta taloudellinen tilanne on haastava. Kasvunäkymä hidastuu, korot ovat alhaalla ja osakekurssit korkealla suhteessa tuloksiin. Järvinen kehottaakin lyhyellä aikavälillä varovaisuuteen.
Pitkällä aikavälillä tilanne on puolestaan helpompi ja osakeriskiä kannattaa edelleen ottaa. Jari Järvinen neuvoo säästämään useaan kohteeseen. Pelkkä asuntolainan takaisinmaksu ei kannata.
– Asuntolainan lyhentämisen rinnalla olisi järkevää säästää myös muuhun. Asunto ainoana varallisuutena on riski, sillä asuntomarkkinat voivat laskea. Omaa talouttaan kannattaa turvata nyt myös osakkein ja arvopaperein, Järvinen vinkkaa.
Suomen taantumalle ei nopeaa loppua;
Vaikka piksu.net:in toinen artikkeli "Maailmantalouden kasvuvire heijastuu vähitellen Suomeen" lupaakin hieman toista näkymää, Järvinen puhuu asiaa. (Avainsana lienee, mitä "vähitellen" tarkoittaa"?)
Suomessa ongelma ei niinkään ole yrityksissä, kuin yritysten ympäristössä: valtiontaloudessa, kustannustasossa ja digitalouden pienessä koossa.
Haasteen ratkaisemisessa avanpelaajia ovat hallituspuolueet ja kolmikanta. Hallitus on tehnyt kustannusongelman ratkaisemiseksi ehdotuksen yhteiskuntasopimuksesta, jolla työvoimakustannusten nousua hillittäisiin. Tämä lienee ns. sisäistä devalvaatiota, koska ulkoista devalvaatiota ei enää ole mahdollista käyttää.
Työmarkkinaosapuolet ja vasemmistopuolueet ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä tätä "sanelua" kohtaan, joka voi ennakoida rauhattomuuksia hallituskaudella. Mikäli asenteesta, että vain keski- ja pienituloisten pitää säästää, nousee iso meteli, hallitus voi olla tosi paineessa.
Hallitus on siis esittänyt leikkauslistansa, mutta millä saadaan vienti kasvuun? Vaikka euro on onneksi heikentynyt, onko ratkaisu kuitenkin suhdannekierron ajoituksessa?
Suomen vienti suuntautuu pääosin yrityksille ja on investointituotteita. Vientimaiden talouksien pitää kasvaa riittävästi, ennenkuin investoinnit alkavat. Tosin yksi suuri vientimaamme, Venäjä, tulee ainakin lähiajat olemaan "kiinni".
Hallituksen kärkihankkeista kiinnostaa digitalisaation lisääminen, etenkin jos se koskee myös julkista sektoria ja etenkin terveydenhuoltoa. Tätä sopii epäillä, koska se rokottaisi pahasti Kepun kannattajakunnan työpaikkoja. Mutta julkisen sektorin digitalisointi toisi valtavat säästöt nopeasti.
On siis aika selvää, että Suomen talous toipuu hitaasti ja aikaa kuluu vuosia. Yllätyksiä saattaa tulla esim. Kreikan euroerosta.
Onni onnettomuudessa on, että pakko on hyvä työnjohtaja. Suuret rakenteelliset uudistukset onkin Suomessa tehty juuri pakkotilanteessa. Ehkä se on se olosuhde, jolloin Talvisodan henki Suomessa vasta herää!
Tullaan vaatimaan suurempaa vastuuta omasta pärjäämisestä
Tuo mainitsemasi asenne "että vain keski- ja pienituloisten pitää säästää" on esiintynyt julkisuudessa, mutta se on kyllä vailla todellisuuspohjaa. Säästöt kohdistuvat minun käsittääkseni tukien varassa eläviin pienituloisiin.
Eläkkeitä, sosiallisia tulonsiirtoja ja työttömyyden tukemista joudutaan pienentämään, jolloin työläiselle jää automaattisesti enemmän. Työn vastaanottamisesta joudutaan tekemään taloudellisesti järkevää ja sosiaalituen varassa elämisestä tai opiskelusta tehdään kurjempaa ja puutteellisempaa. Samaan suuntaan vaikuttaa myös julkisen sektorin supistaminen – julkisten ilmaispalveluiden varassa olevat kärsivät. Hyötyjät ovat työssäkäyviä.
Sairaat ja vanhukset joutuvat säästämään. Yhteiskunnasta tulee yksilökeskeisempi ja vastuu omasta pärjäämisestä tulee enemmän omalle vastuulle. Yhteiskuntamme amerikkalaistuu.
Minusta tuntuu, että tämä kehitys on vääjäämätöntä. Ainakin seuraavat kymmenen vuotta joudutaan menemään näillä nuoteilla.