Suomen vienti vaikuttaa myytiltä
Euroopan komission talouden kevätkatsauksessa ei Suomen kohdalla ollut paljon uutta tarjottavaa sitten talvikatsauksen. Molemmissa todetaan vuoden 2013 talouden junnaavan likimain paikoillaan, mutta vuoden 2014 ennusteesta talouskasvun saralla oli korjausta tehty alas päin. Uusimman ennusteen mukaan kasvu jäisi ensi vuonna tasan yhteen prosenttiin. Lisäksi kotimaan kulutuskysyntä toimisi moottorina, kun Euroopan kauppakumppanimaat palvovat vyönkiristysjumalaa. Vai pitäisikö sanoa jumalatarta? Uusimmassa katsauksessa todetaan vaihtotaseellemme hieman ankeampia näkymiä. Vaihtotaseen oletetaan olevan edelleen pakkasella, koska tuontitarvikkeiden hinnat nousevat ja vientituotteemme halpenevat.
Investoinnit pysyvät niin ikään jäissä. Jo kolmatta vuotta "kohta se alkaa" -talouskasvu antaa vain sitkeästi odottaa itseään. Tälläkin kertaa komission raportissa siirretään kasvu alkavaksi tämän vuoden syksyn sijaan ensi vuodelle. Kuuluisia esimerkkejä lienee vuoden 2012 ennusteet aikanaan, jolloin katsauksissa euroalueen katsottiin porhaltavan pitkälti toista prosenttia, mutta tapahtunut olikin miinusmerkkinen. Laajamittainen säästövillitys on pitänyt ennusteet turhankin ylioptimistisina.
Toisaalta komission "lempiekonomistit" kirjoittavat nyt, ettei vyönkiristely ole ainoa keino saada velkaantumista kuriin. Voihan niitä velkoja saneerata, tai sitten inflatoida oikein reippaasti. Jälkimmäinen on tietysti Suomen kannalta huono asia, kun positio on nettosijoittamisen puolella. Saneerauksissakin tulee ikävästi turskaa, koska niitä huteria luottoja on varta vasten haluttu kasata valtion riskiksi. Totta kai Saksan antautuminen tulonsiirtoliittovaltioon helpottaisi sekin, mutta sen suhteen Suomi seuraa vain sivusta, mitä isot pamput päättävät.
Kaikesta sisämarkkinoiden tärkeydestä huolimatta komissio huomaa, että tuloverotuksen kiristäminen ja arvonlisäveron korotukset tahmentavat kotimaista kysyntää samalla kun tärkeiksi lasketut eurooppalaiset kauppakumppanit jättävät rahan puutteen vuoksi kaupat tekemättä. Tästä kokonaiskuvasta huolimatta taloutemme kuitenkin kasvaa ensi vuonna. Nähtäväksi jää jos näitä ennusteita rukataan vielä heikompaan suuntaan vuoden aikana.
Elvytyslinja auttaisi kummasti Euroopassa, mutta euroalueen maiden on vaikea tähän ryhtyä. Ensiksi ne ovat sitoutuneet enemmän tai vähemmän vakavissaan talouden sopeutusohjelmiin. Toiseksi elvytys pitäisi tehdä lisävelalla, mutta euromaiden harmiksi sekin pitää tehdä ulkomaan valuutalla. Muistutuksena kuitenkin, että vyönkiristelykin on pahentanut velkatilannetta ja palkinnoksi on tullut vain kurjuutta, epävakautta, talouden supistumista ja deflatorista lamaa.
Oletetaan että Euro jatkuu
Jos euro jatkuu, eikä täysimittaista liittovaltiota tule, on euroopan maiden jotenkin sopeutettava taloutensa. Käytännössä tämä tarkoittanee kaikille muille sisäistä devalvaatiota paitsi saksalle. Miten sitten temppu tehtäisiin pienimmin yhteiskunnallisin vaurioin. Tässä on Samilta hyvä kirjoitus, jossa peruspalikat asettuvat kohdilleen:
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139329-ekpn-korot-linjaan-fedin-kanssa-miten-setelirahoitus-kopioidaan-reilusti
Eli esim. Suomessa homma menisi näin:
1. Muutetaan työlakeja ja mahdollistetaan nopea sopeuttaminen. Tämä siis tarkoittaa irtisanomisia ja uudelleen palkkaamista pienemmällä palkalla.
2. Ulotetaan kohta 1 koskemaan myös julkista sektoria määrittämällä indeksin, joiten mukaan julkisen puolet palkat määräytyvät yksityisen puolen perusteella.
3. EKP ostaa euromaiden pääoma-avaimen suhteessa kaikilta euromailta sopeutusbondeja. Suomelle sopiva summa voisi olla parikymmentä miljardia.
4. Sopeutusbondirahoilla aloitetaan isoja infrahankkeita (tieverkosto, homekoulut, valtion tietojärjestelmät, sähköverkot), niin että yksityisen sektorin irtisanomisista huolimatta kokonaistyöttömyys pysyy järjellisissä lukemissa.
Helppoa kuin mikä? Tavallaan, mutta miettikääpäs kuinka helppoa sopiva lainsäädäntö on saadas aikaan edes suomessa. Lisäksi sivuvaikutuksena asuntokupla posahtaisi ja paljon ihmisiä joutuisi sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.
Ainoa helppo tie ulos on ulkoinen devalvaatio, joka luonnollisesti vaatii eurosta luopumista.
Tukea sitä tarvitsettomille?
Jäin pohtimaan miksi EKP:n tulisi tehdä valtiolinojen tukiostoja? Viime aikoinahan nämä ovat kelvanneet markkinoillekin. Jos sallitte hieman kärjistämistä niin Euroopassa millään muulla ei tehdäkään juuri kauppaa kuin valtioiden velkakiroilla (kiitos tietysti EKP:n lupausten).
QE1
Kyseessä olisi ensimmäinen virallinen QE-ohjelmamme. Jotta homma olisi reilua ja tehokasta, operaatio tehtäisiin pääomaavainten suhteessa. EKP painaisi myös kyseisten "lainojen" korko painettaisiin EKP:n toimesta lähelle nollaa, koska monet euromaat ovat jo melko synkeässä tilanteessa "lainojensa" kanssa.
Saksallehan tämä tarkoittaisi sitä, että heille lätkäistäisiin kouraan 300Mrd € joka olisi pakko käyttää eurolandiassa. Jos he eivät haluaisi tällä lämmittää omaa talouttaan, voisivat he ostaa rahalla vaikkapa Ranskasta 10 ydinvoimaalaa ja näin auttaa suosikkiliittolaisensa teollisuutta.
Draghin viesti
Draghi kertoi aiemmin viikolla, ettei rahapoliittiset keinot ole ratkaisu kriisiin. Voimme tietysti pohtia onko näkemys oikea vai väärä. Hän on kuitenkin EKP:n pääjohtaja ja hänen mukaansa tässä taidetaan kuitenkin mennä.
Kreikalle 200 miljardia olisi likimain se määrä mitä tarvitaan. Tällä tulisi Suomen saldoksi 130 miljardia. Eiköhän tuokin tungettaisi oikopäätä julkisen vallan hallintokuluihin ja paisutettaisi sitäkin hieman lisää. Emme me juuri muuhunkaan pysty.
Pääoma-avaimen käyttäminen
on kyllä loistava idea. En ymmärrä, miksei tämä ajatus ole laajempien piirien keskusteltavana (tai sitten en ole vain huomannut sitä). Muissa menetelmissä kohtuuttomalta tuntuvat tulonsiirrot estävät elvyttämisen. Pääomavainmenetelmällä ei ole tätä ongelmaa ja voidaan elvyttää juuri niin raskaasti kuin halutaan ja mahdollisten tulonsiirtojen tasosta voidaan päättää aivan erikseen.
>Ainoa helppo tie ulos on ulkoinen devalvaatio, joka luonnollisesti vaatii eurosta luopumista.
Ei tämä pidä paikkaansa! Onhan Jeniä, markkaa, USD:tä ja lukemattomia muitakin valuuttoja devalvoitu ilman kys. valuutasta luopumista. Valuutan arvon laskemiseksi riittää luottamuksen rapauttaminen. Myös Japanissa uskoteltiin 15 vuotta, ettei luottamusta pystytä rapauttamaan. Sitten asiaan tartuttiin hiukan määrätietoisemmin ja luottamus Jeniin tippui heti. Itseasiassa luottamuksen rapauttamista on jo jonkinverran käytetty myös euron arvon laskemiseksi. Vaikutukset ovat olleet merkittäviä, mutta niiden havaitsemista häiritsee Japanin ja USAn suorittamat samansuuntaiset toimenpiteet.
Sisäinen epätasapaino
Tarkoitan siis tietä ulos euroalueen sisäisistä epätasapainoista. Tähänhän yhteisvaluutan arvon muutokset eivät suoraan vaikuta. Tämä olisi helpointa korjata purkamalla euro ja antamalla euroopan maiden valuuttojen kellua. En siis tarkoita nyt poliittista helppoutta vaan teknisessä mielessä.
Minun mielestä
sekä teknisesti ja poliittisesti helpoin keino olisi tuo riittävä jakoavaimeen perustuva elvytys. Sovitaan, että Saksan ja Kreikan välinen epätasapaino on vaikka 1:2. Jakoavainelvytys pitää mitoittaa niin, että se laskee euron arvon noin puoleen esim. viidessä vuodessa. Kreikassa voidaan antaa kansalle joka esim. 1%/a palkankorotukset. Saksassa 20%/a ja Suomessa 5%. Tuloksena epätasapainot korjattu ilman närää aiheuttavia palkanalennuksia. Päinvastoin kaikille palkankorotuksia. Kansa rakastaa palkankorotuksia, joten niitä pitää antaa heille.
Euron arvo
Ei euron ulkoista arvoa juuri voida alentaa, euroalue on maailman toiseksi suurin talousalue. Euron ulkoinen arvo siis ei oikein voi olla "epäreilu". Ei myöskään olisi viisasta rakentaa saksaan massiivista assettikuplaa, sellainen ohjaa talouden reaalisia resursseja harakoille. Euroalueen sisäisen epätasapainon korjaaminen kertaratkaisuna olisi myös melko laiha lohtu. Pitäisi pyrkiä aikaan saamaan rakenne, joka olisi nykyistä itsekorjautuvampi. Käytännössä tämä vaatisi USA:ta joustavampia työmarkkinoita, koska emme voi käyttää samassa määrin sisäisiä tulonsiirtoja.
En pidä tätä kuitenkaan kovin todennäköisenä, koska euroalueen äänestäjien on luultavasti helpompi hyväksyä euron hajoaminen kuin "äärimarkkinaliberalistinen" yhteiskunta.
Euron käypä arvo
Moni taho on laskenut eri euromaiden kohdalla "käypää euron arvoa". Saksassa se olisi melko tarkkaan 1,5 USD. Kreikassa 1 USD ja Italiassa 1,1 USD.
Ongelmiin tunnutaan europäättäjien tasolla keskityttävän vain yhteen asiaan kerrallaan. Arvelen, ettei kokonaisuutta voidakaan tarkastella, se kun toisi sangen ikävät diagnoosit pro-europorukoiden leiriin.
Odottamattomat sivuvaikutukset
Mikäli ehdotatte 20% vuotuisia palkankorotuksia Saksaan, mikä näin numeraaleja katsomalla olisi tietysti eräänlainen ratkaisu. Kasvanut ostovoima lisää kysyntää myös kriisimaiden tuotteille.
Todellisuudessa lienee sellainen vaara tuosta, että Saksakin rapauttaa kilpailukykynsä pohjalukemiin. Jossain vaiheessa ne bemarit eivät enää mene Aasiassa ja Yhdysvalloissa kaupaksi, jos hintalaput sisältävät yhä suurempia lukuja.