Suomi on Suomen Pankin mukaan matkalla kohti katastrofia

Suomen ongelmat ovat pitkäaikaisia. Elpyminen käynnistyy vähitellen, mutta Suomi on vuonna 2016 yksi euroalueen heikoiten kasvavista talouksista. Vuoden 2008 jälkeen erityisen paljon ovat vähentyneet vienti ja vientialojen yritysten investoinnit. ”Suomen talouden näkymiä painavat teollisuuden rakennemuutos, heikentynyt kustannuskilpailukyky ja työikäisen väestön määrän supistuminen. Kehityksen kääntäminen on välttämätöntä ja vaatii määrätietoista toimintaa”, sanoi pääjohtaja Erkki Liikanen tänään Euro & talous -julkaisun tiedotustilaisuudessa. (Lisää tietoa: esityskalvot)

Suomessa työn hinta on noussut kauppakumppanimaiden keskiarvoon verrattuna nopeammin ja yritysten palkanmaksukyky kehittynyt heikommin erityisesti vuoden 2007 jälkeen. Vientialoilla tuotannon kannattavuus on huonontunut. ”Suomessa tarvitaan ratkaisuja, joiden avulla kustannuskilpailukyky paranee merkittävästi. Niin voidaan vahvistaa luottamusta ja kohentaa talouden kasvunäkymiä viennin ja investointien vahvistuessa, tähdensi pääjohtaja Liikanen.

Suomen julkisen talouden tila on heikko. Suhteessa bruttokansantuotteeseen julkisyhteisöjen alijäämä on syventynyt yli 3 prosenttiin ja julkisyhteisöjen velka kasvanut yli 60 prosenttiin. Ilman uusia päätöksiä velan kasvu jatkuu nopeana. ”Kun taloudessa on odotettavissa vahvaa talouskasvua pidemmän aikaa, julkisen velan kasvu on vähäisempi ongelma. Näin ei kuitenkaan ole. Lisävelkaantuminen siirtää sen hoitamisen nuorille, jotka joutuvat samaan aikaan vastaamaan terveys- ja hoivapalvelujen sekä myös eläkkeiden rahoituksesta niiltä osin, kuin eläkkeitä ei ole rahastoitu”, totesi pääjohtaja Erkki Liikanen.

Kasvumahdollisuuksien paraneminen ja julkisen talouden kestävyyden varmistaminen edellyttävät rakenneuudistuksia. ”Eläkeuudistus pienentää kestävyysvajetta ja on tärkeä saavutus. Ripeää etenemistä tarvitaan myös muissa uudistuksissa. On tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus viedään loppuun siten, että tuottavuus julkisissa palveluissa paranee”, painotti pääjohtaja Liikanen.

Suomessa matala korkotaso on tukenut taloutta erityisen hyvin kotitalouksien ja yritysten alhaisempien lainakorkojen kautta. ”Mitä paremmin onnistutaan taloutta korjaavissa toimenpiteissä, sitä enemmän rahapolitiikka voi tukea Suomen kasvua”, tähdensi pääjohtaja Liikanen.

Rahapoliittiset toimet ovat helpottaneet merkittävästi rahoitusoloja ja reaalitalouden tilannetta euroalueella. Euroalueen inflaatio on kuitenkin ollut nollan tuntumassa jo runsaan vuoden ja inflaationäkymät ovat yhä hyvin vaimeita. EKP:n neuvosto päätti joulukuussa 2015 keventää edelleen rahapolitiikkaa. Talletuskorko laskettiin -0,3 prosenttiin. Eurojärjestelmän osto-ohjelman kestoa pidennettiin maaliskuuhun 2017 saakka, ja ostoja jatketaan tarvittaessa sen jälkeenkin. ”EKP:n neuvoston päätöksillä pyritään varmistamaan, että inflaatiovauhti palautuisi kestävästi tavoitteen mukaiselle polulle eli lähelle kahta prosenttia mutta sen alle ja että keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat ankkuroituneita tavoitteen mukaisesti”, sanoi pääjohtaja Liikanen. Eurojärjestelmä tulee myös sijoittamaan uudelleen osto-ohjelmasta erääntyvien arvopapereiden pääomat.

 

Lisää tietoa:

Esityskalvot

 

9 thoughts on “Suomi on Suomen Pankin mukaan matkalla kohti katastrofia

    1. Mitäs jos kehittäisimme Suomen taloutta…

      Tosiasillisesti Suomella menee varsin surkeasti. Haluamme tai emme niin seuraavat muutokset ovat edessä joko omina päätöksinämme tai ulkoisen troikan/quadrican päättämänä:

      – eläkeikää tullaan nostamaan

      – palkansaajien elintasoa alennetaan kunnes yritykset alkavat investoimaan Suomeen

      – julkishallinnon kokoa pienennetään, jotta se voidaan maksaa verotuloilla

       

      Nämä päätökset kannattaisi tehdä mahdollisimman etupainotteisesti. Mutta silti Suomessa hallitus on esittänyt vasta ensimmäiset pienet askeleet tilanteen korjaamiseksi.

      Nykyään luemme useita artikkeleita päivässä kuinka "tämä rankaisee meitä aiheetta…", "ei saavutettuja etuja voi laskea…", "hallitus ei ole huomioinut…" jne.

       

      Kuka osaa analysoida Suomen taloutta? Monikin. He kaikki ovat sitä mieltä, että isoja korjaavia toimenpiteitä tulee tehdä. Juhana Vartiainen, pankkien ekonomisti, ulkomaiset ekonomistit jne.

       

      Minkä alan osaajia ovat muutosten vastustajat? Opposition jokainen poliitikko on nykyään huippu talousosaaja. Kätilöt. ATK ja ahtaajat. Vihaiset kaikkien alojen professorit…

       

      Me annamme sydänkirurgin leikata sydäntämme. Hammaslääkäri saa porata hampaitamme. Mutta ei toisinpäin. Miksi noissa ammateissa pitää olla erikoistunut osaaja kun kerran taloutta saa analysoida millä tahansa osaamisella ja taustalla?

      Mitäs jos kehittäisimme Suomen taloutta todellisten asiantuntijoiden osaamisen kautta. Siihen päällle poliittinen mölinä. Päätökset ja sitten koko eduskunta yhteisrintamassa parempaa Suomea rakentamaan!  

       

       

      1. Valta luovalle tuholle

        Työvoimakustannuksia ruikuttamisien sijan olisi syytä edistää Schumpeterin esiin tuomaa luovaa tuhoa: kannattamaton liiketoiminta tulee lopettaa ja investoida kannattavaan.

        Ei suinkaan ” eläkeikää tullaan nostamaan” vaan työnantajien on muutettava asennetta yli 60 vuotiaiden työpanokseen.

        Ei elintasoa alennusta vaan työtä paremmin tuottavilla toimialoilla.

        Julkishallinto ei ole keskimääräistä eurooppalaista tasoa suurempi.

        Ei kannata  lähteä työvoimakustannuksilla kilpailemaan Kauko-Idän halpatuottajien kanssa.

      2. Juuri noinhan me toimimme nyt Suomessa.

        Hyvä "Luova Tuho"

        Juuri noinhan me toimimme nyt Suomessa.

        – eläkeikään ei saa koska, pitää tehostaa/säästää muualta

        –  työntekijöiden elintasoa ei saa alentaa vaan yritysten on tarjottava tuottavampaa työtä

        – julkishallinto…..

        Ja sitten vielä "mehän ei palkoilla kilpailla". Ei vaikka työpaikat menisi. Ei vaikka kodeista loppuisi lämmitys ja nälkä tappaisi kansamme. Mehän emme muutu. Kaikkien muiden pitää muuttua meidän tarpeidemme mukaisesti.

         

        Yritykset myös toteuttavat jo kuvaamaasi luovaa tuhoa. Kannattamattomat liiketoiminnot suljetaan Suomessa ja uusiin investoidaan ulkomailla.

      3. Kuka sen asiantuntijan valitsee?

        Jos se olisi mainitsemasi Vartiainen, niin asiat kehittyisivät hyvään suuntaan, mutta entä jos se olisikin joku "dosentti", jolla on oppiarvot kondiksessa, mutta ajatukset pelkkää populismia P.Haaparanta,Stiglitz,Varoufakis,Jäntti,…  Moniarvoinen keskustelu on ehkä sittenkin parempi kuin että valitaan oppiarvon perusteella joku tampio päättäjäksi.

      4. Demokraattisesti päätimme

        Demokraattisesti päätimme valitsijat. Hallitus tai eduskunta on sopivin päättäjä.

        Lääkärit tekevät yhteistyötä muiden lääkärien kanssa vaativissa leikkauksissa. Miksei ekonomistitkin voisi yhdessä muodostaa parhaan näkemyksen talouden hoitamiseksi.

        Moniarvoista keskustelua olemme käyneet jo kymmenen vuotta. Mitään ei ole saatu aikaiseksi. Joskus on keskustelu lopetettava ja ryhdyttävä toimeen.

         

    2. Liikasen kuvia on aivan liikaa

      Olen pahoillani. Nyt on korjattu ja kalvot löytyvät. 

  1. Erkki Liikanen

    Kun Erkki Liikanen oli valtionvarainministerinä häntä pidettiin hyvänä ja nopeana puhujana. Hän mm- ensimmäisenä valtionvarainministerinä esitteli budjetin ilman papereita. Nyt kun katson tästä tämän esityksen niin tyylissä ja hänen ilmeessään on vanhentumisen tuomaa verkkaisuutta:

    http://cloud.magneetto.com/suomenpankki/2015_1210_liikanen/angular

     

    Suosittelisin Liikasen harkitsevan eläkkeelle jäämistä, hän on muuttunut niin paljon. Ei tämä asiaan liity, vaan itse henkilöön. Liikanen on nyt 65 vuotias ja voisi antaa tehtävänsä jollekin reippaammalle henkilölle. Ja jos nyt Suomen Pankin johtoon valittaisiin kansantaloustieteen pohjainen henkilä eikä puhdasta poliitikkoa. 

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen