Kirjoitusvuorossa Hannu Lehtilä

Viime talvena sanottiin, ettei Euroopassa tapahdu mitään ennen toukokuun EU-vaaleja. Eikä tapahtunut. Suuria heilahduksia ei tullut ja valta pysyi konservatiiveilla ja sosialisteilla. Sitten sanottiin, ettei mitään tapahdu ennen uuden komission nimittämistä. Eikä ole tapahtunutkaan. Nyt odotellaan Euroopan tasolla marraskuun alkuun, jolloin uusi komissio aloittaa. Meidän Jyrki Kataisemme lupasi parlamentin grillauksessa Euroopan piristysruiskeeksi 300 miljardia euroa. Kun kysyttiin, mistä herra Katainen rahat ottaa, ei kuultukaan täsmällistä vastausta.

Nyt Suomessa hallituskin odottaa virallisesti ensi kevään eduskuntavaaleja. Kun Alexander Stubbia pyydettiin pääministerinä puhumaan maan vaikeasta taloustilanteesta, tilaisuudessa esiintyikin kokoomuksen puheenjohtaja Stubb, joka linjasi puolueensa vaaliteemoja, ennen kaikkea veropolitiikkaa.

Tai kun valtiovarainministeri Antti Rinteeltä odotetaan valtiontalouden johtajuutta, hän puhuukin eläkeläisten ilmaisen kalastusluvan säilyttämisen tärkeydestä. Tai kun hallitukselta odotetaan kotimaisen energiaverotuksen uudistamista, Rinne äänestyttääkin hallitusta taktisessa mielessä TVO:n lupajutussa. Ja kun pari kuukautta sitten rummutettiin ns. takuueläkkeiden 10 euron kuukausikorotuksesta, niin moni kai vieläkin luulee, että esitys meni läpi. Ei mennyt, mutta mielikuva jäi.

Politiikka on kovaa peliä, ja nyt panokset on vaalijoukkueita myöten asetettu puolen vuoden päästä pidettäviin eduskuntavaaleihin. Se on ymmärrettävää. Mutta nyt vain on jo kuudetta vuotta menossa niin vakavat ajat, ettei päätöksiä saisi lykätä. Koko hyvän ja kansanvaltaisen demokratiamme maine kärsii, jos se ei pysty tekemään päätöksiä. Tässä mielessä koko Eurooppa voisi ottaa esimerkkiä Yhdysvalloista, joka dynamiikallaan ja nopeilla päätöksillään pani talouden rattaan pyörimään, kun täällä vain kärvistellään vaaleista toisiin.

Jos ylätasolla pelataan vaalitaktiikalla, niin ”ruohonjuuri –tasolla” tapahtuu. Esimerkiksi käy Norvestian 30-vuotisjuhlat lokakuun alussa. Ei pönötystä, vaan pointtina oli vapaamuotoinen pikatyöpaja, joka laati menestysreseptin suomalaisille yrityksille. Vieraiden sparraajina olivat tutkimusprofessori Mika Pantzar (Aalto-yliopisto), pääjohtaja Pekka Soini (Tekes), toimitusjohtaja Sari Lounasmeri (Pörssisäätiö) sekä Founding Partner Timo Ahopelto (Lifeline Ventures).

Oli älyä, iloa ja näkemystä. Raportti esiteltiin keskustan puheenjohtaja Juha Sipilälle, joka on poliitikkoroolinsa lisäksi edelleenkin diplomi-insinööri ja menestynyt yritysjohtaja. Niinpä hän kuulemma vaimonsa luvalla saa lomillaan yhä viettää yhden ns. autotallipäivän. Startup -yrityshenki elää!

Tilanne näyttää valtiotieteilijäjohtajien kannalta huolestuttavalta. Bisnes- ja yritysmaailman johto on jo pitkään ollut insinööri- ja kauppatieteiden hallinnassa. Ei tarvitse katsoa kun Norvestiaa, jossa hallituksen puheenjohtaja J.T. Bergqvist on tekniikan tohtori ja toimitusjohtaja Juha Kasanen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden lisensiaatti. Ja kun tekniikan tohtori Matti Alahuhta ensi vuoden alussa – kuten kaupungilla kerrotaan – ottaa Elinkeinoelämän Keskusliiton johtoonsa, tulee elinkeinopolitiikkaan varmasti uutta potkua. Alahuhta on tehnyt niin mittavan uran Nokiassa ja Koneessa, että jatkoa varmasti seuraa. 

—

Lue Punaisen mukin blogia.