Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Nyt eletään kansakunnan talouden kannalta ratkaisevia aikoja. Moni asia on veitsen terällä; yhteiskuntasopimus/työmarkkinat, sote/maakuntahallinto ja pakolaispolitiikka/itäraja. Nyt jos koskaan vain tosiasioilla on ratkaiseva merkitys. Tästä seuraa, että medialta vaaditaan nyt tarkkuutta. Pois asenteen ja vastenmielisyyden tunteet. Nyt ei kaivata asioiden karnevalisointia, ei varsinkaan verovaroin ylläpidetyn Yleisradion ohjelmissa. – Tarkkuutta toimittajat, tarkkuutta.

J.K. Paasikiven patsaan mustaan graniittiin Paasikiven aukiolla, vastapäätä Mannerheimin ratsastajapatsasta, on hakattu sodanjälkeisen presidenttimme viesti jälkimaailmalle: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”

Yksi mittari tarkkuutta vaativasta käsittelystä oli professoripohjaisen Talouspolitiikan arviointineuvoston raportin uutisointi. ”Täystyrmäys hallitukselle”. ”Armotonta kritiikkiä”. ”Ei ymmärrystä hallituksen talouspolitiikalle”. Tällaisilla otsikoilla raportin sanomaa uutisoitiin. Oli noloa katsoa tiistai-illan 26.1.2016 A-studiota, jossa talouden huippuammattilaiset – arviointineuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo ja kansanedustaja/taloustutkija Juhana Vartiainen (kok.) – yrittivät oikoa toimittajan sloganeja huomauttamalla, ”ettei raportissa niin sanota” ja heittämällä toimittajalle haasteen, ”että jos parempaan pystyt, niin tee”.  

Helsingin Sanomat oli otsikossaan neutraalimpi: ”Hallituksen linjaukset saavat sapiskaa”. Kauppalehti kertoi puolestaan seitsemän palstan otsikossaan: ”Leikkausten mitoitukselle tukea professoreilta”.

Vartiaisen suositukseen raportin lukemisesta on helppo yhtyä, niin terävää ja erittelevää tekstiä se on. (www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi).

Tiistaipäivän yksi tarkimmin raportin lukenut ja uutisoinut toimittaja oli MTV3:n Jussi Kärki, joka vielä keskiviikkoaamun Huomenta Suomi –lähetyksessä korjasi median antamaa vinoa kuvaa: ”Olin eilen itse julkistamistilaisuudessa paikalla, ja piti oikein hakemalla hakea kritiikkiä arviointipaperista”. MTV3:n Markkinaraadin muutkin jäsenet olivat samoilla linjoilla. Hallituksen talouspolitiikkaa käsiteltiin kriittisesti – kuten kuuluukin – mutta tarkasti kohdennettuna. Jo pelkät pakkolakikaavailut ovat yhteiskuntasovun kannalta myrkkyä, vaikka toisaalta ne nähtiin keppinä veronhelpotusporkkanoiden ohella sopimuksen saavuttamisessa.

Onkin syntynyt kumma tilanne, jossa jo hallituskin alkaa olla vastaan omia pakkolakikaavailujaan.

Yksi arviointineuvoston kritiikin kohteista oli hallituksen veropolitiikan lukitseminen. Hallitus on linjannut, ettei se nosta arvonlisäveroa. Se on valtiovarainministeri Alexander Stubbin mukaan poliittinen linjaus, ja niitähän politiikassa pitää tehdäkin.   

Neuvoston mielestä ”hallituksen päätös olla puuttumatta verotuksen tasoon voidaan kyseenalaistaa… Vaikka veroaste on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkea, tiukka sitoutuminen verotuksen pitämiseen jollain tietyllä tasolla ei ole perusteltua.”

Tässä on taustalla koko ongelman ydinkysymys. Suomen kipeästi tarvitsema sisäinen devalvaatio voidaan tehdä periaatteessa kahdella tavalla: joko leikkaamalla kustannuksia yhteiskuntasopimuksella tai fiskaalisesti, alentamalla työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja keräämällä menetetyt verotulot korottamalla arvonlisäveroa. ALV:in korottamisen taas katsotaan olevan myrkkyä kotimarkkinoilla toimiville yrityksille, mistä syystä se on poliitikoille erittäin vastenmielinen lääke.

Nyt eletään siis monella rintamalla ratkaisevia aikoja. Piensijoittaja tarvitsee tarkkoja tietoja niin isoista kuin pienistä asioista. Vaikka somessa on kivaa ja karnevalisointi naurattaa, niin helposti menee mustan huumorin puolelle. Niin vaikeaa tämä aika nyt vaan on! –Odotellaan sentään sitä helpottavaa osinkosadetta! 

—

Lue Punaisen mukin blogia.