Tarvitsemme Risto Rytiä

Uutisia vastaanottaessa joko audiovastaanotinulokkeiden kautta tai parin pallukan tappisolujen suosiollisella avustuksella on se hyvä puoli, että niistä sopii itse tehdä aivan omat johtopäätökset. Tämän menetelmän tehokkuus toki tiedetään ja sopivia manipulointikikkoja käytetään surutta. Tiedon pimittäminen on näistä keinoista kenties kaikkein yksinkertaisin, ja siksi ehkä yleisin. Tätä vastaan on sitten "jouduttu kehittämään" spekulointi, jossa matemaattisen yhtälön ratkaisumallissa tuntematon tekijä siirtyy toisaalle. Joudumme tekemään loogisesti kestäviä päätelmiä kaikesta ilmenneestä saadaksemme selville, mitkä tekijät ovat alunperin johtaneet tällaisiin lopputulemiin.

Koskapa euromaiden kriisikokouksetkin tapellaan yön pimeinä tunteina suljettujen ovien takana, emme voi tietää mitkä tekijät ovat milloinkin vaikuttaneet lopputulokseen. Jos lopputulemassa on jotain hullunkurista ja selkeästi korjattavaa, emme voi tietää kuka siellä itse kokouksessa on ollut milläkin kannalla. On vaikea silti uskoa, että koko porukka on ollut täysin pähkähullujen ideoiden takana, vaikka ulostullessa kaikki hymyilevät ja puhuvat yksissä tuumin. Looginen päättely onneksi auttaa hieman. Vielä enemmän tihkuneet tiedonmuruset. Ne ehkäpä ovat verrattain merkityksellisemmät kuin vaikkapa yksitoikkoiset tilastotiedot kuten konkurssien määrän muutos vertailukuukaudesta toiseen.

Tappelukäräjät

Keskellä yötä käydyt kokoukset, joissa unitutkijoiden varoittama väsymystila vastaa jo tukevahkoa humalatilaa, saattavat aiheuttaa osan käsittämättömistä lopputuloksista. Vanhassa itänaapurissa sovittiin asioista samassa kunnossa, siis pienessä tinassa, vaan siellä pidettiin kuitenkin huoli siitä, että kunto hoidettiin vodkapullon kanssa eikä valvottamalla. Pienten lasten kiukutellessa osaa moni äiti epäillä syyksi väsymystä.

Omituiset ratkaisut eivät jääneet ainoiksi tienviitoiksi. Viime vuoden loppupuolella selventyi se, että kokoukset menevät riitelyksi. Monen eri osapuolen kokouksissa erityisesti Euroopan komissio ja IMF ovat pahasti olleet sukset ristissä.

IMF:n osalta tilanne tarjoaakin siksi herkullisen analyysin tilaisuuden, koska kriisiä ovat olleet IMF:n puolelta edustamassa niin Strauss-Kahn kuin Lagarde. Strauss-Kahn on joidenkin mukaan "passitettu" syrjään. Ristiriitaiselta sana sanaa vastaan käydyt raiskausepäilyt aiheuttivat salaliittoteoreetikoiden mukaan kuitenkin sen, että tarkoitus saavutettiin: Strauss-Kahn sai lähteä.

Salaliittoa tai ei, on kuitenkin merkillepantavaa miten IMF:n käymä johtajavaihdos on muuttanut IMF:n roolia eurokriisin kokouksissa. Strauss-Kahnin aikana IMF:ä voi kaiketi pitää hövelinä. Se osallistui historiallisen suuriin avustuksiin "unohtaen" totaalisesti omat toimintaperiaatteet. Villoina olivat täysin tällä planeetalla ennenkuulumattomat kasvunäkymät. En suoranaisesti ihmettele, jos esimerkiksi Yhdysvallat olisi toivonut jonkun muun edustavan IMF:ä.

Lagarden aikana IMF on tuonut "ei auttavat" fiskaalikertoimet esille, ja se on ollut vaatimassa tuen vastineeksi parempaa DSA:ta (Debt Sustainability Analysis, velkakestävyyttä.) Jälkimmäisestä johtuen Kyproksen ohjelmaan oli käytännössä pakko puristaa jostain muutama miljardi niin, ettei Kyproksen valtiovelka kasva täysin epärealistisille tasoille. Oma huomautukseni tähän väliin on se, että rakenteiden muutos tullee aiheuttamaan niin rajuja muutoksia, että nämäkin sovitut määrät karkaavat kieroradalta ulos.

Riidat ovat tulleet enempi ilmi. Tulehtuneista neuvotteluista on tihkunut tietoja osallistuvilta virkamiehiltä. Viimeisimmässä tiedotustilaisuudessa havaitsin muuten Lagarden puhuessa hänen venkoilevan hermostuneen oloisesti tuolillaan. Ehkä kyseessä oli vain pakottava tarve päästä tyhjentämään rakko.

Ylimielisesti kohdeltu Kypros

Mainitusta väsymystilasta johtuen tai ei, on tihkuneiden tietojen mukaan Kyprosta koitettu monenkin eri tavoin kovistella. Esimerkiksi neuvotteluissa tehtiin virhearvio siinä, että Kyproksen presidentti jakelee vain tiedoksiantoja maansa hallitukselle. Mehukas yksityiskohta onkin tämä talletussuojajupakka. Koska IMF:n DSA:n mukaisesti pelastuspaketin kokoa tuli pienentää, ja että se päätettiin hoitaa pankkien pakkopääomittamisella talletuksiin käsiksi käymällä Kyproksen presidentti ilmoitti, ettei hän voi hyväksyä yli 10% konfiskointeja. Tällöin muut laativat laskutikkujensa kanssa nuo luvut: 6,75% ja 9,9%. Päätös tehtiin ja kun Kyproksen presidentti ilmoitti, että tämä menee parlamentin äänestykseen totesi eräs tietovuotaja: "Vasta silloin tajusimme, että tuo ei tule menemään läpi."

Tuo oli kovan luokan virhearvio, jollaisista muuten sanotaan humalaistenkin kärsivän. Hetken sopii tietysti miettiä sitä asennetta, jolla kokouksissa oleskellaan. Kaikenlaisia äänestyksiä kansallisella tasolla tulee välttää. Varsinaiseksi katastrofiksi tilanne päätyi, koska sovittu ehdotus piti todellakin viedä äänestykseen. 56 henkilön parlamentin äänestystulos oli karmiva 36-0 pataan. Toisin sanoen, yksikään vaaleilla valittu parlamentaarikko ei tukenut euroköörin ehdotusta. Ei ensimmäinenkään.

Tämä oli kuitenkin täysin tarpeeton episodi. Tämähän oli kuin olisi unohtanut tavallisen arkiaamuherätyksen päälle sunnuntaiaamuna. Jos vielä joku suurtallettaja olisikin vielä unessa niin tässä toivotettiin hyvää huomenta. Se paljasti paitsi euroeliitin himon päästä tallettajien säästöihin käsiksi, myös sen, että tämä mainittu hinku koki täydellisen täystyrmäyksen. Sittemmin ovat naama toisensa jälkeen tullut esille kertomaan, ettei tämä ollut heidän ideansa.

Mutta ei mitään niin pahaa, etteikö nitroglyseriinilastia voisi vielä hieman enemmän ravistaa. Euroryhmän pj. Djisselbloem tulee kertomaan, että tässä sitä on oiva malli vastaisen varalle! Joku ilmeisesti tökkäsi hiljaa kylkeen ja kuiskasi, jotta onkohan herra puheenjohtaja vilkaissut mitä pörssisaleissa parhaillaan tapahtuu. Tämän jälkeen kuoro alkaakin kumoamaan äskeisiä lausuntoja, mikä nyt ei varmastikaan enää tee muuta kuin ainoastaan pahentaa tilannetta. Edellisen lisäksi nyt ilmoitetaan vielä, että eurokööriltä sopii jatkossa odottaa oikeastaan ihan mitä tahansa; mistään ei voi olla varma, kun mistään ei myöskään pidetä kiinni.

Laskelmointiin Risto Rytiä

Kyproksen presidentin on kerrottu uhkailleen erolla. Eurokööri oli vastannut tyyliin: entä sitten? Kun presidentti oli ilmoittanut vielä euroerosta oli Saksa tullut vaatimuksissaan pistää lihoiksi molemmat Kyproksen suurpankit vastaan sen verran, että näistä ainoastaan pienempi teurastetaan.

Jonain päivänä, jossain kokousessa tällä menolla tulee eittämättä eteen se kerta, kun askel otetaan tarpeeksi pitkälle. Toistaiseksi eurojohtajat ovat voineet tuudittautua siihen, että heidän laskelmointinsa pitää. Laskelmointi perustuu siihen, että neuvottelut tappelut käydään rajallisen osallistujamäärän kanssa, ja että näiden oma henkilökohtainen etu merkitsee enemmän kuin heidän edustamansa kansan etu.

Historiamme kuitenkin tietää kertoa, että tarpeeksi poikkeuksellisissa oloissa jollakulla oma etu ei asetukaan koko kansan edun edelle. Se riittävä askel johtaa silloin tilanteeseen, jossa sanotaan: pitäkää tunkkinne ja euronne, me irtaannumme ja vararikossa mitätöimme saatavanne. Hukkukaa rauhassa siihen itseensä, tämä peli loppuu nyt.

3 thoughts on “Tarvitsemme Risto Rytiä

  1. Maksetut edustajat

    En ole vakuuttunut, että demokraattisella menetelmällä voisi kovin todennäköisesti nousta valtiomiehiä, jotka laittaisivat pelin poikki. Tähän on kaksi syytä, toinen on itse prosessissa. Vakiintuneiden  (valmiiksi lahjottujen) pelurien on helpointa jatkaa. Toinen syy on se, että tavalliset kansalaiset ovat hämmentyneitä, he eivät tiedä ketä ja mitä syyttää. Tämä näkyy ristiriitaisina vaatimuksina, muistaakseni Italiassakin ihan viimeaikoina suurin osa halusi "growsterityn" lopettamista ja euron säilyttämistä. Tavallisille suomalaisillekin tilanne pitäisi vääntää rautalangasta, eivätkä useimmat silti ymmärtäisi.

     

    Jos tykkäät tuntemattomien tekijöiden ratkaisemisesta, voit yrittää ratkaista sen miten nykyinen hallitus sai aikaan tämän fantastisen holding-yhtiöitä suosivan verolainsäädännön.

    Ainoa keino olisi selvittää ketä SDP ja Vasemmistoliitto edustavat. Vasemmistoliitto tosin on helppo, se edustaa Arhinmäkeä ja sitä kautta lähinnä jalkapallohuliganismia ja smashasemia. SDP on todella kiinnostava ja uskoakseni avain suomen eurokohtalon ymmärtämiseen.

    1. Paljon totta

      Tässä on kuitenkin nähtävillä ainakin tietynlaiset askeleet eri suuntaan. Yksi täällä Suomesta, jossa puolet haastatelluista sanoi, että tukitoimien olisi syytä loppua, vaikka se merkitsi euron kaatumista. Toinen esimerkki tuli Italiasta, jossa todellakin äänestettiin mielummin "pellejä" kuin vyönkiristäjäfanaatikoita.

      Tämän lisäksi Kyproksella on kuulunut melko monelta arvovaltaiseltakin taholta, että eurosta tulisi päästää irti. Jos näiden maiden vinkkelistä poistaa euron "haitallisuuden" niin se merkitsee puolestaan hövelimpää tukirahoitusta (tulonsiirtoja) ns. maksajamaille, jolloin eurosta luopumisen vaatimukset kasvavat toisessa päässä.

      Eurooppa kasvaa kuitenkin huolestuttavasti kahteen eri suuntaan taloudellisessa mielessä ja juopa syvenee sekä laajenee. Maaliskuun ennakkolukemat ostopäällikköindekseistä tahtoo sanoa, ettei se kolme vuotta "ihan kohta alkaa" -talouskasvu taida alkaakaan vielä syksyllä. Se on näkynyt leikkaantuneiden talouskasvuennusteiden sarjana, myös täällä Suomessa.

      1. Angela – euroopan keisarinna

        Angela – euroopan keisarinna on kiintynyt Kyproksen kaasuesiintymisiin ja varsinkin siihen summaan mikä se arvio olisi jotakuin. 600 MILJARDIA . Angela ei pääse sopuun ja kinaa nyt joka ilmansuuntaan , etenkin Venäjään jotka ryöväävät Merkelin saalin nenän edestä. Venäjä ei päästä moista tilaisuutta käsistä noin vaan. Tulee vielä valtava repeytymä jos Kreikka löytää arteita merivesistöstään. Tämä on leikkiä ja nyt mennään kovaa ja jos joku rääpäle putoo leikistä on se Suomi. Täällä ei kasva enää kuin viinanmyynti ja velka.

Comments are closed.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com