Tarvittaisiinko lisää feng-shuita työpaikoille?

Jäin hiljan miettimään millaisia suomalaiset työpaikat todella ovat ihmisen elinympäristönä. Itse olen istunut viimeiset parikymmentä vuotta nuhruisen harmaiden sermien ympäröimänä ulkoapäin mustassa peltihallissa, johon onneksi tuovat eloa pitkin hallia ripotellut viherkasvit. Oma ikkunakin olisi kiva yllätys.

Paljon parranpärinää on toki kuultu esimiestoiminnan merkityksestä tai palkitsemisjärjestelmistä ja ylipäätään työssä jaksamisen tärkeydestä, mutta ajoittain hämmästyttää kuinka vähän työpaikan fyysisestä viihtyvyydestä todella puhutaan. 
 
Me vietämme kuitenkin todella merkittävän osa valveillaoloajastamme työpaikalla ja väitän, että ankea, hoitamaton ja ennen kaikkea väritön työpaikka on omiaan pahentamaan kaikkia niitä masennusoireita, joita suomalaiset etenkin pitkien kaamoskuukausien aikana pystyvät itselleen kehittämään.
On toki viihtyisiä, värikkäitä ja virikkeellisiäkin työpaikkoja. Väitän silti, että jopa valtaosassa työpaikoista työpaikan todellinen fyysinen viihtyvyys on asia, josta ei jakseta edes puhua. Ankeus, harmaus ja sisustuksen mitäänsanomattomuus nyt vain jotenkin kuuluvat asiaan töissä, eikä ainakaan sen kohentamiseen olla valmiita panostamaan ainakaan oikeaa rahaa.
 
Mietin tuossa eräänä tammikuisena harmaana aamuna kuinka hienoa olisi vetäistä harmaiden sermien päälle sermien levyinen upea kesäinen metsämaisema. En todellakaan usko feng-shuihin ja muihin ’energiavirtoihin’, mutta uskon vahvasti, että ihmisen ympäristö vaikuttaa ihmisen psyykeen koko ajan, vaikka ihminen pystyykin panemaan myös ympäristön vaikutusta vastaan.
Väitänpä, että ankeassa ja harmaassa ympäristössä ihminen joutuu sitomaan enemmän energiaa oman sisäisen viihtyvyytensä ylläpitämiseen kuin ympäristössä, joka ei sentään pakota taistelemaan masennusta vastaan.
 
Teollisuusalueidenkin suunnittelussa voitaisiin aivan hyvin lähteä siitä, että vähän joka kulmalle pyrittäisiin jättämään vihreitä kaistaleita, edes vähän nurmikkoa ja muutama puu. Koko pihaa ei todellakaan ole aina pakko asvaltoida, vaikka se aluetta suunnittelevan insinöörin mieltä saattaisikin lämmittää. 
Olen vahvasti sitä mieltä, että tehtaissakin voitaisiin huoleti käyttää värejä rohkeammin ja tuoda viherkasveja myös sisälle, vaikka joskut raavaat duunarit niitä saattaisivat kummeksuakin.
Sairaaloissahan on jo päästy eroon harmaasta ja valkoisesta, sillä vihdoin on tajuttu, että potilaan viihtyvyys on tärkeä osa hoitoa. Kunhan vain samaa ajattelua saataisiin myös toimistoihin ja tehtaisiin.
 
Taitaa olla myös niin, että nuori ja innokas ihminen paiskii usein töitä paljoa ympärilleen katsomatta ja työympäristön laatu voi alkaa kiinnostaa vasta vanhempana. Työntekijäkunta on juuri nyt kuitenkin kovaa vauhtia vanhenemassa ja jos eläkkeelle jäämisen ikää aiotaan todella vielä nostaa, pitää työympäristön laatuun todella ehkä panostaa reippaasti enemmän.
Täytyy vain sanoa, että kun omalla työpaikallani taannoin pantiin sermit uuteen järkevämpään järjestykseen ja vähän huonekalujakin uusiksi, niin ainakin oma mielialani ja työintokin koheni aivan selvästi pitkäksi aikaa. Voipi olla, että tällainen mielialan kohennus välittyy myös työsuorituksen laatuun. 
 
Jaakko Wallenius
jaakko.wallenius@lehtiyhtyma.fiJäin hiljan miettimään millaisia suomalaiset työpaikat todella ovat ihmisen elinympäristönä. Itse olen istunut viimeiset parikymmentä vuotta nuhruisen harmaiden sermien ympäröimänä ulkoapäin mustassa peltihallissa, johon onneksi tuovat eloa pitkin hallia ripotellut viherkasvit. Oma ikkunakin olisi kiva yllätys.
Paljon parranpärinää on toki kuultu esimiestoiminnan merkityksestä tai palkitsemisjärjestelmistä ja ylipäätään työssä jaksamisen tärkeydestä, mutta ajoittain hämmästyttää kuinka vähän työpaikan fyysisestä viihtyvyydestä todella puhutaan. 
 
Me vietämme kuitenkin todella merkittävän osa valveillaoloajastamme työpaikalla ja väitän, että ankea, hoitamaton ja ennen kaikkea väritön työpaikka on omiaan pahentamaan kaikkia niitä masennusoireita, joita suomalaiset etenkin pitkien kaamoskuukausien aikana pystyvät itselleen kehittämään.
On toki viihtyisiä, värikkäitä ja virikkeellisiäkin työpaikkoja. Väitän silti, että jopa valtaosassa työpaikoista työpaikan todellinen fyysinen viihtyvyys on asia, josta ei jakseta edes puhua. Ankeus, harmaus ja sisustuksen mitäänsanomattomuus nyt vain jotenkin kuuluvat asiaan töissä, eikä ainakaan sen kohentamiseen olla valmiita panostamaan ainakaan oikeaa rahaa.
 
Mietin tuossa eräänä tammikuisena harmaana aamuna kuinka hienoa olisi vetäistä harmaiden sermien päälle sermien levyinen upea kesäinen metsämaisema. En todellakaan usko feng-shuihin ja muihin ’energiavirtoihin’, mutta uskon vahvasti, että ihmisen ympäristö vaikuttaa ihmisen psyykeen koko ajan, vaikka ihminen pystyykin panemaan myös ympäristön vaikutusta vastaan.
Väitänpä, että ankeassa ja harmaassa ympäristössä ihminen joutuu sitomaan enemmän energiaa oman sisäisen viihtyvyytensä ylläpitämiseen kuin ympäristössä, joka ei sentään pakota taistelemaan masennusta vastaan.
 
Teollisuusalueidenkin suunnittelussa voitaisiin aivan hyvin lähteä siitä, että vähän joka kulmalle pyrittäisiin jättämään vihreitä kaistaleita, edes vähän nurmikkoa ja muutama puu. Koko pihaa ei todellakaan ole aina pakko asvaltoida, vaikka se aluetta suunnittelevan insinöörin mieltä saattaisikin lämmittää. 
Olen vahvasti sitä mieltä, että tehtaissakin voitaisiin huoleti käyttää värejä rohkeammin ja tuoda viherkasveja myös sisälle, vaikka joskut raavaat duunarit niitä saattaisivat kummeksuakin.
Sairaaloissahan on jo päästy eroon harmaasta ja valkoisesta, sillä vihdoin on tajuttu, että potilaan viihtyvyys on tärkeä osa hoitoa. Kunhan vain samaa ajattelua saataisiin myös toimistoihin ja tehtaisiin.
 
Taitaa olla myös niin, että nuori ja innokas ihminen paiskii usein töitä paljoa ympärilleen katsomatta ja työympäristön laatu voi alkaa kiinnostaa vasta vanhempana. Työntekijäkunta on juuri nyt kuitenkin kovaa vauhtia vanhenemassa ja jos eläkkeelle jäämisen ikää aiotaan todella vielä nostaa, pitää työympäristön laatuun todella ehkä panostaa reippaasti enemmän.
Täytyy vain sanoa, että kun omalla työpaikallani taannoin pantiin sermit uuteen järkevämpään järjestykseen ja vähän huonekalujakin uusiksi, niin ainakin oma mielialani ja työintokin koheni aivan selvästi pitkäksi aikaa. Voipi olla, että tällainen mielialan kohennus välittyy myös työsuorituksen laatuun. Jäin hiljan miettimään millaisia suomalaiset työpaikat todella ovat ihmisen elinympäristönä. Itse olen istunut viimeiset parikymmentä vuotta nuhruisen harmaiden sermien ympäröimänä ulkoapäin mustassa peltihallissa, johon onneksi tuovat eloa pitkin hallia ripotellut viherkasvit. Oma ikkunakin olisi kiva yllätys.
Paljon parranpärinää on toki kuultu esimiestoiminnan merkityksestä tai palkitsemisjärjestelmistä ja ylipäätään työssä jaksamisen tärkeydestä, mutta ajoittain hämmästyttää kuinka vähän työpaikan fyysisestä viihtyvyydestä todella puhutaan. 
 
Me vietämme kuitenkin todella merkittävän osa valveillaoloajastamme työpaikalla ja väitän, että ankea, hoitamaton ja ennen kaikkea väritön työpaikka on omiaan pahentamaan kaikkia niitä masennusoireita, joita suomalaiset etenkin pitkien kaamoskuukausien aikana pystyvät itselleen kehittämään.
On toki viihtyisiä, värikkäitä ja virikkeellisiäkin työpaikkoja. Väitän silti, että jopa valtaosassa työpaikoista työpaikan todellinen fyysinen viihtyvyys on asia, josta ei jakseta edes puhua. Ankeus, harmaus ja sisustuksen mitäänsanomattomuus nyt vain jotenkin kuuluvat asiaan töissä, eikä ainakaan sen kohentamiseen olla valmiita panostamaan ainakaan oikeaa rahaa.
 
Mietin tuossa eräänä tammikuisena harmaana aamuna kuinka hienoa olisi vetäistä harmaiden sermien päälle sermien levyinen upea kesäinen metsämaisema. En todellakaan usko feng-shuihin ja muihin ’energiavirtoihin’, mutta uskon vahvasti, että ihmisen ympäristö vaikuttaa ihmisen psyykeen koko ajan, vaikka ihminen pystyykin panemaan myös ympäristön vaikutusta vastaan.
Väitänpä, että ankeassa ja harmaassa ympäristössä ihminen joutuu sitomaan enemmän energiaa oman sisäisen viihtyvyytensä ylläpitämiseen kuin ympäristössä, joka ei sentään pakota taistelemaan masennusta vastaan.
 
Teollisuusalueidenkin suunnittelussa voitaisiin aivan hyvin lähteä siitä, että vähän joka kulmalle pyrittäisiin jättämään vihreitä kaistaleita, edes vähän nurmikkoa ja muutama puu. Koko pihaa ei todellakaan ole aina pakko asvaltoida, vaikka se aluetta suunnittelevan insinöörin mieltä saattaisikin lämmittää. 
Olen vahvasti sitä mieltä, että tehtaissakin voitaisiin huoleti käyttää värejä rohkeammin ja tuoda viherkasveja myös sisälle, vaikka joskut raavaat duunarit niitä saattaisivat kummeksuakin.
Sairaaloissahan on jo päästy eroon harmaasta ja valkoisesta, sillä vihdoin on tajuttu, että potilaan viihtyvyys on tärkeä osa hoitoa. Kunhan vain samaa ajattelua saataisiin myös toimistoihin ja tehtaisiin.
 
Taitaa olla myös niin, että nuori ja innokas ihminen paiskii usein töitä paljoa ympärilleen katsomatta ja työympäristön laatu voi alkaa kiinnostaa vasta vanhempana. Työntekijäkunta on juuri nyt kuitenkin kovaa vauhtia vanhenemassa ja jos eläkkeelle jäämisen ikää aiotaan todella vielä nostaa, pitää työympäristön laatuun todella ehkä panostaa reippaasti enemmän.
Täytyy vain sanoa, että kun omalla työpaikallani taannoin pantiin sermit uuteen järkevämpään järjestykseen ja vähän huonekalujakin uusiksi, niin ainakin oma mielialani ja työintokin koheni aivan selvästi pitkäksi aikaa. Voipi olla, että tällainen mielialan kohennus välittyy myös työsuorituksen laatuun. 
 
Jaakko Wallenius
jaakko.wallenius@lehtiyhtyma.fiJäin hiljan miettimään millaisia suomalaiset työpaikat todella ovat ihmisen elinympäristönä. Itse olen istunut viimeiset parikymmentä vuotta nuhruisen harmaiden sermien ympäröimänä ulkoapäin mustassa peltihallissa, johon onneksi tuovat eloa pitkin hallia ripotellut viherkasvit. Oma ikkunakin olisi kiva yllätys.
Paljon parranpärinää on toki kuultu esimiestoiminnan merkityksestä tai palkitsemisjärjestelmistä ja ylipäätään työssä jaksamisen tärkeydestä, mutta ajoittain hämmästyttää kuinka vähän työpaikan fyysisestä viihtyvyydestä todella puhutaan. 
 
Me vietämme kuitenkin todella merkittävän osa valveillaoloajastamme työpaikalla ja väitän, että ankea, hoitamaton ja ennen kaikkea väritön työpaikka on omiaan pahentamaan kaikkia niitä masennusoireita, joita suomalaiset etenkin pitkien kaamoskuukausien aikana pystyvät itselleen kehittämään.
On toki viihtyisiä, värikkäitä ja virikkeellisiäkin työpaikkoja. Väitän silti, että jopa valtaosassa työpaikoista työpaikan todellinen fyysinen viihtyvyys on asia, josta ei jakseta edes puhua. Ankeus, harmaus ja sisustuksen mitäänsanomattomuus nyt vain jotenkin kuuluvat asiaan töissä, eikä ainakaan sen kohentamiseen olla valmiita panostamaan ainakaan oikeaa rahaa.
 
Mietin tuossa eräänä tammikuisena harmaana aamuna kuinka hienoa olisi vetäistä harmaiden sermien päälle sermien levyinen upea kesäinen metsämaisema. En todellakaan usko feng-shuihin ja muihin ’energiavirtoihin’, mutta uskon vahvasti, että ihmisen ympäristö vaikuttaa ihmisen psyykeen koko ajan, vaikka ihminen pystyykin panemaan myös ympäristön vaikutusta vastaan.
Väitänpä, että ankeassa ja harmaassa ympäristössä ihminen joutuu sitomaan enemmän energiaa oman sisäisen viihtyvyytensä ylläpitämiseen kuin ympäristössä, joka ei sentään pakota taistelemaan masennusta vastaan.
 
Teollisuusalueidenkin suunnittelussa voitaisiin aivan hyvin lähteä siitä, että vähän joka kulmalle pyrittäisiin jättämään vihreitä kaistaleita, edes vähän nurmikkoa ja muutama puu. Koko pihaa ei todellakaan ole aina pakko asvaltoida, vaikka se aluetta suunnittelevan insinöörin mieltä saattaisikin lämmittää. 
Olen vahvasti sitä mieltä, että tehtaissakin voitaisiin huoleti käyttää värejä rohkeammin ja tuoda viherkasveja myös sisälle, vaikka joskut raavaat duunarit niitä saattaisivat kummeksuakin.
Sairaaloissahan on jo päästy eroon harmaasta ja valkoisesta, sillä vihdoin on tajuttu, että potilaan viihtyvyys on tärkeä osa hoitoa. Kunhan vain samaa ajattelua saataisiin myös toimistoihin ja tehtaisiin.
 
Taitaa olla myös niin, että nuori ja innokas ihminen paiskii usein töitä paljoa ympärilleen katsomatta ja työympäristön laatu voi alkaa kiinnostaa vasta vanhempana. Työntekijäkunta on juuri nyt kuitenkin kovaa vauhtia vanhenemassa ja jos eläkkeelle jäämisen ikää aiotaan todella vielä nostaa, pitää työympäristön laatuun todella ehkä panostaa reippaasti enemmän.
Täytyy vain sanoa, että kun omalla työpaikallani taannoin pantiin sermit uuteen järkevämpään järjestykseen ja vähän huonekalujakin uusiksi, niin ainakin oma mielialani ja työintokin koheni aivan selvästi pitkäksi aikaa. Voipi olla, että tällainen mielialan kohennus välittyy myös työsuorituksen laatuun. 
 
Jaakko Wallenius
jaakko.wallenius@lehtiyhtyma.fi

2 thoughts on “Tarvittaisiinko lisää feng-shuita työpaikoille?

  1. Ihmisistä välittäminen luo merkityksen

    Olen täysin samaa mieltä. Ihmisistä välittäminen niin ympäristön kuin muunkin toiminnan kautta on ainoa asia joka todella merkitsee.

    1. Täyttä totta

      Tottahan ympäristöllä on merkitystä viihtymiselle, jaksamiselle ja työn mielekkyyden kokemukselle. Ihan kuten asumisessakin – eihän kukaan halua elää tympeässä ympäristössä, ellei ole pakko. Eivät ne johtajatkaan pelkän turhamaisuuden takia maisemakonttoriin halua.

      Itse teen työtä kotona ammattieni (freelancetoimittaja ja sijoittaja) luonteesta johtuen, ja sen vuoksi asuntoa hankittaessakin oleelllinen kriteeri on, mihin saan työpöydän laitettua, ja millainen on sen ympäristö. Työpöytä on reunustettu kasveilla, taiteella, lapsen kuvilla, ikkunasta näkyy Näsijärvi. Kuuntelen musiikkia koska haluan. Kesällä voin ottaa läppärin parvekkeelle. Enpä vaihtaisi työympäristöä monen kanssa, ja työn kurjat puoletkin ovat aika lailla siedettävämpiä näissä oloissa.

      Heikki Ikonen

Comments are closed.

Related Posts

Talous Yhteiskunta

Kiinasta

Viime päivinä markkinat ovat hermoilleet Kiinan kehityksestä, eikä suotta.

Jos suoraan sanotaan, en ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmeessä maailmanhistorian tuhoisinta hallitsijaa Maoa rajattomasti ihaileva kommunistinen valtio

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com