Vaatimukset velkajärjestelystä Euroopassa kasvavat

Persujen hurja vaalivoitto vaikeuttaa EU:n kaavailemaa lisätukea velkavaikeuksiinsa tukehtuville euromaille, tuoreimpana Portugali. Persujen nousu hallitukseen kiihdyttäisi keskusteluja euromaiden velkajärjestelystä, vaikka Suomi saati sen kolmanneksi suurin puolue ei sitä tietenkään sanele tai ratkaise. Mutta myös demarit vaativat kovia reunaehtoja luottopaketille, ja yksimielisyyttä vaativassa EU:ssa pienenkin maan sana painaa. Suurimmaksi puolueeksi noussut ja tukipakettia tiukasti puolustanut kokoomus joutuu hallitusneuvotteluissa hikiseen paikkaan, sillä vaalien perusteella luonteva hallituspohja olisi kokoomus-demarit-persut.

Samansuuntaisia paineita on muuallakin, lähinnä tietysti vakavaraisemmissa euromaissa. EU:n mahtimassa Saksassakin veronmaksajat kiehuvät, vaikka persujen kaltaista populistista EU-skeptikkojen puoluetta sinne ei ole syntynytkään. Saksan apulaisulkoministeri Werner Hoyer totesi viime viikolla, että vapaaehtoiset velkajärjestelyt eivät olisi katastrofi. Sitä ei ole aiemmin Saksan johdon suusta kuultu.

Spekulaatiot velkajärjestelystä varmasti kasvavat, ja monen talousviisaan mielestä ne ovat väistämättä edessä ennen pitkää – tätä mieltä on muun muassa Nouriel Roubini, joka ennusti finanssikriisin hyvissä ajoin. Velkajärjestelyssä vähennetään luottojen arvoa jopa kymmeniä prosentteja, tai niiden maksuaikaa ja –ehtoja muutetaan oleellisesti. Järjestely on kuitenkin kaikkea muuta kuin ongelmaton, ja sitä vaativat – Suomessa demarit ja persut – eivät ole tuoneet missään vaiheessa esiin operaation vaikutuksia ja vaikeuksia.

Jos velkajärjestely alkaa vaikuttaa todennäköiseltä, ylivelkaantuneiden maiden korot raketoivat. Se murjoo raskaasti niiden muutenkin taantuneita talouksia. Velkajärjestelyyn osallistuvien maiden ja niiden pankkien on mahdoton saada luottoa vapailta markkinoilta moniin vuosiin. Sen vuoksi Kreikan pääministerikin jo ehti vastata saksalaisille, että velkajärjestely ei heidän ongelmaansa ratkaise.

Velkajärjestely heiluttaisi koko Euroopan pankkijärjestelmää, koska etenkin suurten euromaiden pankit ovat valtionvelkojen suuria omistajia. Niiden taseet ovat muutenkin usein kuralla, joten luottojen arvon leikkaus pudottaisi monen taseen miinukselle. Uhkana on siis Lehman Brothersin konkurssipaniikin uusinta. Tämän vuoksi kokoomus puolustaa EU:n tukipakettia, vaikka Jyrki Katainen ei asian ulottuvuuksia ja mekanismeja mielestäni kovin hyvin saanut väännetyksi selkokielelle.

Juuri pankkikriisin pelossa Euroopan keskuspankkikin vastustaa velkajärjestelyjä. Se tietää, että liian monen pankin tase ei sitä kestä.

Velkajärjestelystä sinänsä on lähihistoriasta kokemusta, koska sellainen toteutettiin Latinalaisessa Amerikassa 1980-luvulta alkaen. Toimenpiteen onnistumisesta riittää näkemyksiä joka suuntaan.

Tutkija Jacob Funk Kirkegaard esittää tuoressa Spiegelissä, että Latinalaisen Amerikan velkajärjestelyn loppuvaiheessa – joka tunnetaan Brady-suunnitelmana Yhdysvaltojen silloisen valtiovarainministerin mukaan – oleellinen osa operaatiota oli amerikkalaisten pankkien taseiden suojelu. Se tehtiin kiertämällä pankkien vakavaraisuussäädöksiä. Suunnitelman mukaan pankit ehtisivät vahvistaa vakavaraisuutensa, jos niille annettiin aikaa. Näin tapahtuikin, joskin se vei seitsemän vuotta. Jos velkajärjestely toteutuu, jokin vastaava temppu on epäilemättä tarpeen Euroopassakin. Euroopan korkeimmilla palleilla vietetään nyt hikisiä hetkiä.

Yksi myönteinen asia EU-vastaisten populistien nousussa EU:llekin voisi olla: se todistaa tarpeen ja luo poliittisen perustan koko EU:n kattavalle finanssivalvonnalle ja julkisten talouksien tiukemmalle kontrollille. Jos EU ja euro halutaan pitää kasassa, vastaavilta kriiseiltä on vältyttävä ennalta ehkäisevin toimin.

Pallo on ennen kaikkea Saksalla, joka on vastustanut euromaiden yhtenäisempää talouspoliittista koordinointia. Toisaalta saksalaiset haluavat pitää EU:n koossa, koska he itse ovat sen suurin hyötyjä. Eivätkä saksalaiset halua maksaa naapuriensa laskuja. Mutta munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia, joten saksalaisten on otettava lusikka kauniisti kouraan: ylikansallista talouskoordinointia ja valvontaa on lisättävä EU:ssa, muuten unionin hajoamisen uhka on todellinen.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com