Täydellinen verotus
Homo Economicus luki juuri mielenkiinnolla Brittiläisen the Institute for Fiscal Studies tuoreen julkaisun "Tax by design" -the Mirrlees review, jossa työryhmä talousnobelistin johdolle kehittelee täydellistä verojärjestelmää.
Ryhmällä onmilenekiintoisi ajatuksia ja myös jotakin sanottavaa osinkoverotuksesta, meillä hyvin ajankohtainen aihe.
Lainatakseni julkaisua: Keskeistä ehdotuksessa on neutraali progressiivinen verotusjärjestelmä. Kolme tärkeää sanaa tässä ovat neutraali, progressiivinen ja järjestelmä.
Julkaisu on kokonaisuudessaan kiinnostavaa luettavaa, mutta poimin siitä muutaman kohokohdan, ensin kolme keskeistä teesiä:
- Ajattele verotusta järjestelmänä, kokonaisuutena. Veroilla voi olla monta erilaista tavoitetta, tulojen tasausta, vihreitä arvoja, kannustamista työntekoon jne. Kaikien eri veromuotojen ei tarvitse ajaa kaikkia näitä tavoitteita, kunhan järjetelmä kokonaisuudessa täyttää tehtävän.
- Tee järjestelmästä neutraali. Verokohtelun ei pitäsi kohdella eri tulomuotoja ja tulonsaajia eri tavalla. Samalla järjestelmästä tulee yksinkertainen ja läpinäkyvä.
- Saavuta progressiivisuus tehokkaalla tavalla. Suurituloisten tulee maksaa enemmän veroja. Samalla on kuitenkin huomioitava että verotus vaikuttaa voimakkaasti ihmisten käyttäytymiseen. Tätä voidaan käyttää hyväksi alentamalla progressiivisuutta sellaisille ihmisryhmille joihin verotuksen tiedetään vaikuttavan voimakkaasti. Tällöin saadaan aikaan kannustava efekti, mutta pienin kustannuksin. Eläkeikää lähestyvien tiedetään esimerkiksi olevan herkkiä verotukselle. Alentamalla veroprogressiota näille ihmisille he pysyvät kauemmin työelämässä.
Mirrlees esittää monta varsin lennokastakin ideaa, kuten että säästöt ja sijoitukset voisi vähentää tuloverotuksessa, ja että tulojen sijasta pitäisi verottaa kokonaiskulutusta (progressiivisesti).
Osinkoveroista hän sanoo konkreettisesti että nämä pitää verottaa samalla tavalla kuin muitakin tuloja, mutta että tässä pitää ottaa huomioon yrityksen jo maksamat verot. Eli varsin lähellä meilläkin ennen käytettyä "avoir fiscal"- verotusta. Kuitenkin sillä erotuksella että nämäkin tulot verotettaisiin progressivisesti. Eli jos keskituloinen 35% veroasteella saa osinkoja hän maksaa näistäkin 35% veroa, mutta verosta vähennetään yrityksen jo maksama 28%. Lisäveroa tulee maksettavaksi 7%. Kansaneläkkeellä kitkuttava mummo saa osinkonsa verottomana käteen. Minusta tämä on erinomainen ehdotus!
Myös neutraalisuusperiaate on sijoitusverotuksessa nyt vaarassa. Suoraan osakkeisiin sijoittava maksaa aina verot osingoistaan, mutta sijoitusrahastossa ne voidaan sijoittaa uudestaan verottaa. Eli verottamatta jäänyt raha voi tuottaa voittoa vuositolkulla kunnes rahasto-osuus myydään. Tämä ei ole neutraalia!
Toivottavasti ministeri Katainen tutustuu tähän "täydelliseen verojärjetelmään".
Avoir fiscal
Avoir fiscal oli erinomainen systeemi, valtio sai enemmän verotuloja kuin ennen sitä, yritykset olivat tyytyväisiä, kun ei tarvinnut enää piilotella tulosta ja osingonsaajat myös olivat tyytyväisiä kun käytännössä sai osinkonsa verottomana. Oi niitä aikoja!
Avoir fiscal
Oi niitä aikoja! Avoir fiscal on täysin läpimätä ja surkea systeemi, jossa silitellään ihmisten ahneutta myötäkarvaan olantakaa. Sanon vain, että niin kauan kuin tällainen itsekkyyttä ja ahneutta sekä kuvitteellista mahdollisuuksien tasa-arvon illuusiota ylläpitävä ilmapiiri Suomessakin voimistuu tulee yhteiskunta voimaan yhä pahemmin. Tottakai yritykset ja osingonsaajat olivat tyytyväisiä, kun rahaa tuli lisää, ahneita kun ovat. Ei voi kuin kysyä, että miksi suurituloisen tai osingonsaajan tulisi peitellä tai hajauttaa tulojaan, vaikka verotus olisi progressiivista. On vain yksi vastaus: AHNEUS.
Omalla kohdalla oikeudenmukaisuutta – muiden mielestä ahneutta
Kukin minimoi varmaankin omalla kohdallaan verojaan eikö vain? En ole vielä nähnyt ketään joka jättäisi esimerkiksi työmatkakulut ilmoittamatta verotuksessa yhteisen hyvän takia. Sunnatonta ahneutta eikö totta?
Ännestäjät ovat irrationaalisia (kuten vierailija yllä). Siksi he saavat politikkojen välityksellä aikaan päätöksiä jotka eivät ole järkeviä, mutta tuntuvat hyviltä.
Luen parhaillaan "The Myth of the Rational Voter: Why Democracies Choose Bad Policies", Bryan Caplan, missä käyttäytymistä valotetaan – suositeltavaa näin vaalien alla. Kirjan mukaan äänestäjillä on muutamia syvälle iskostuneita uskomuksia, joiden varassa äänestypäätöksiä tehdään. Yksi näistä on mm. että on olemassa vakiomäärä työpaikkoja jaettavaksi. Tästä seuraa mm että maahanmuutaajia ei suvaita. Protektionismi tuntuu myös hyvältä vaikka kaikki taloustieteilijät yksimieleisesti tietävät tämän hautalliseksi.
(näin äsken tutkimuksen jonka mukaan maahanmuuttaja n. 10 vuoden aikajaksolla lisää työllisyyttä kantaväestön joukossa – sorry en nyt muista missä tämä oli)
Verotusasiassa järkevä päätös on sellainen joka tuo investointeja, työllisyyttä ja hyvät verotulot valtiolle. Tämä ei tunnu hyvältä koska veroprosentit silloin näyttävät ikäviltä vuosittaisissa juorukalentereissa. Meillä on jo nyt kova osinkoverotus kansainvälisessä vertailussa. Monissa maissa osingot ovat jopa täysin verovapaita.
Tämä on johtanut tilanteeseen jossa jo nyt ulkomaiset sijoittajat usein maksavat vähemmän veroa osngoista kuin kotimaiset. Joes Hetemäen ryhmän ehdotus menee läpi tilanne vääristyy entisestään. Onko siis ulkomaisten sijoittajien ahneus suotavapmaa kuin kotimaisten?
Ulkomaiset sijoittajat eivät patsastele kateuskatalogeissa verotuksen valmistuttua eivätkä siis aiheuta tunnekuohuja.
Suomen veropolitiikan pitkän aikavälin vaikutuksia
Suomalaisten yhtiöiden omistus siirtyy ulkomaisten sijoittajien käsiin. Se ei ihmetytä lainkaan, sillä tämä nykyinen suomalainen verotus ajaa pääomia ulos. Kehitys on siis täysin ymmärrettävää siinä mielessä, että syyt ovat hyvin tiedossa. Mutta se on myös huolestuttavaa, useistakin syistä. Suomalaisten tuottavien yritysten ulkomainen omistus johtaa ensisijaisesti näiden yhtiöiden pääomatulojen siirtymiseen ulkomaisille omistajilleen. Pelkästään jo tämäkin on ikävä asia Suomen kansantalouden kannalta. Sen lisäksi ulkomainen omistus aiheuttaa työpaikkojen epävakautta, kun suomalaiset yritykset muuttuvat ulkomaisten yritysten tytäryhtiöiksi. On jo riittävästi empiiristä näyttöä, että ne epävakaat työpaikat voivat hyvinkin herkästi hävitä. Lakkautettuja työpaikkoja on vaikea saada takaisin.
Avoir fiscal
Jos ahneus on sitä, että kaikki osapuolet hyötyvät niin en pidä sitä kovin pahana asiana.
Avoir fiscal liittyi vuonna 1993 yritysten kokonaisverouudistukseen, jossa esimerkiksi yritysten tuloveroprosentti putosi 50%:sta 25:een. Miten kävi valtion verotulojen? Ne moninkertaistuivat. Joka taas antoi Suomelle mahdollisuuden nousta ylös pahasta lamasta. Ja jakaa varoja tulonsiirtoina niille, joilla oli suurin tarve.
Yritysten ei tarvinnut enää peitellä tulosta, koska nyt sitä oli varaa näyttää ja maksaa siitä kohtuullinen vero ja kunnon osingot. Ennen verouudistusta oli kaikenlaisia varauksia ym. systeemeitä, joilla tulos minimoitiin, se jos jokin oli kikkailua ja veronkiertoa.
Uudistus oli toki edullinen listattujen yhtiöiden osingonsaajille, mutta ennen uudistustakin oli olemassa vähennys pienille osingoille.
Nykyiset ehdotukset osinkojen tulevalle verokohtelulle ovat mielestäni kohtuuttomat.