Toukokuun Vietnamin ja Indonesian yritysvierailukuulumisia

VIETNAM

Vietnamissa toisen kerran kuluvana vuonna, nyt hieman pidempään eli 4 päivää. Maan talouden kasvu on pysynyt suhteellisen alhaisena, eikä kuluvalle vuodelle ole suurempia odotuksia. Kuitenkin vetävin sektori on tuotantoteollisuus, joka on hyötynyt ulkomaisista investoinneista eli FDI:n kasvavasta virrasta maahan. Vienti vetää myös suhteellisen hyvin, tämä tilanne ei siis ole muuttunut suuntaan eikä toiseen viime vuodesta. Vientiä ja FDI:tä on pitänyt hyvin pystyssä alhaiset tuotantokustannukset ja suhteellisen hyvä infrastruktuuri business park -klustereista satamiin.

 
Pankkisektorin ongelmat kuitenkin jatkuvat edelleen selvittämättä, vaikka puolueen sisällä ja keskuspankissa on ollutkin paljon puhetta “roskapankin” perustamisesta. Toisin sanoen ilman huonojen lainojen erottelemista pankkien taseista, pankkilainaus ei pääse merkittävään vauhtiin, ja talouskasvu jää vietnamilaisittain alhaiselle tasolle n. 5 % paikkeille. Nykyistä maan tilaa verrataan paljolti Aasian kriisiin 1990-luvun lopulla, mutta nyt tilanne on hieman erilainen, kun kyseessä on kuitenkin yksipuoluejärjestelmäinen ja pitkälti kommunistinen maa, jonka markkinataloustie on vasta alkutekijöissään. Tämä kuitenkin tekee tilanteen sijoittajien kannalta myös hyvin mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi Thaimaassa ja Indonesiassa helpoimmat ja suurimmat tuotot tehtiin Aasian finanssikriisiä seuranneina vuosina, jolloin pääomamarkkoinoiden likviditeetti oli hyvin heikkoa, talouden kasvun suunta suuri kysymysmerkki ja arvostustasot hyvin hyvin alhaisia.
 
Asuntosektorin kehityskulku junnaa myös hieman paikoillaan, kun high-end asuntoja ei saada juurikaan kaupaksi, mikä puolestaan estää kiinteistökehitysyhtiöiden uudet investoinnit, joihin luonnollisesti tarvitaan jatkuvaa kassavirtaa. Kuten roskapankinkin perustamisesta, niin paljon puhetta on liikkeellä myös ratkaisuista high-end asuntojen inventaarion purkamiseksi, mutta tämän osalta parannustoimet saattavat olla hieman konkreettisemmassa vaiheessa. Monilla poliittisilla päättäjillä, epäsuorasti tai suorasti, on nimittäin oma lehmä ojassa, kun buumivuosien kliimaksin aikana etenkin high-end asuntoprojekteja laitettiin liikkeelle paljon “ylemmiltä” tasoilta.Näin onkin ollut puhetta asuntosektorin avaamisesta ulkomaisille, mikä olisi suhteellisen nopea ja helppo keino inventaarion purkamiseksi. Tätä seuraamme mielenkiinnolla. Lisäksi, kuten jo mainitsimme edellisessä matkaraportissa, keskiluokan ja alemman keskiluokan kysyntä asuntomarkkinoilla vetää nyt hyvin, mutta suurin ongelma on ollut tarjonta.
 
Katukuvassa Saigonissa oli enemmän rakennusnostureita kuin viime kerralla, ja sain tähän myös vahvistuksen paikallisilta sijoittajilta, koska jonkin verran aikaisemmin pysäytettyjä projekteja oli laitettu taas uudestaan liikkeelle.
 
8 yhtiötapaamista, joista 4 keskittyi kulutussektoriin ja loput 4 sekä kiinteistökehityssektoriin, että infranrakennusyhtiöihin. Tapaamisten perusteella olemme ostaneet Silkkitien salkkuun yksityiseen kulutukseen liittyvän yhtiön, jonka PE on 5,5x luokkaa kuluvalle vuodelle ja osinko lähemmäs 10 %. Yhtiöllä tunnettu brandiarvo, johon se nyt panostaa entistä enemmän. Vienti on myös yhtiön osalta hyvässä kasvussa. Toinen ostamamme yritys on kiinteistökehitysyhtiö, joka keskittyy yllä mainittuun alemman keskiluokan asuntotuotantoon. Yhtiö on mielenkiintoinen, kun kilpailua ei nyt juurikaan ole, ja kysyntä on vahvaa. Vietnamin paino salkussa nousi näiden ostojen myötä 8 %:n paikkeille.
 
INDONESIA
 
Indonesiassa 6 päivää yritystapaamisissa, saittivierailuilla ym. Jakartan ohella olin myös kolme päivää Indonesian toiseksi suurimmassa kaupungissa Surabayassa (5,6m asukasta metropoli-alueella), joka sijaitsee Jaavan koillisosassa.
 
Indonesiassa kuulemani teorian mukaan, kun maan BKT per asukas ylittää 3t USD:n rajan (ostovoimapariteetilla mitattuna), on luvassa tasaisen voimakasta kasvua seuraavat 11 vuotta. Indonesian osalta tämä ylittyi 2008-2009 taitteessa eli seuraavat 7 vuotta voimme teorian mukaan odottaa suhteellisen hyviä aikoja Indonesian taloudelle. Vaikka tämä teoria ei varmaan läheskään aina toimi käytännössä, olemme Indonesian suhteen varovaisen positiivisia pidemmälläkin tähtäimellä. Kiinteistösektori on yksi tämän trendin hyötyjistä, kun Indonesiassa kaupunkeihin muuttaa vuosittain 3-4milj. ihmistä. Parhaillaan urbanisaatioaste on 51 %. Lisäksi kun ottaa huomioon, että Indonesian ja etenkin suur-Jakartan infrastruktuuri on suhteellisen kehittymätön vastaamaan kasvavan urbaaniväestön tarpeita, tulevat investoinnit jatkumaan maassa voimakkaina vielä monia vuosia. Lisäksi monet yrityssektorit ja yhtiöt hyötyvät kaupungistumistrendistä valtavasti. Kuitenkin Indonesian talous noudattaa rakenteellisen vahvan syklin vallitessa myös normaalia lyhyempää business-sykliä.
 
Nykyisessä tilanteessa näkisimme siis seuraavanlaisia lyhyen tähtäimen riskejä: Kiinteistömarkkinoilla hinnat ovat nousseet viime vuosina nopeaa tahtia alhaisten asuntolainakorkojen (nyt n. 6 %, kun vuonna 2007 n. 14 %), väestön kasvavien tulojen ja voimakkaan kysynnän vuoksi. Kuitenkin sijoittajien osuus asuntomarkkinasta on pysynyt terveellä tasolla 10-15 %:ssa ja loppukäyttäjät ovat ylivoimaisesti suurin ostajaryhmä. Myös toimistokiinteistöissä kysyntä vahvaa ja käyttöaste on nyt parhaillaan yli 95 %. Kuitenkin keskuspankki on vihjaillut nostavansa asuntokaupassa käsirahan määrää nykyisestä 30 %:sta, jotta nousu saadaan pehmenemään.
 
Viime aikoina paljon otsikoissa ollut polttoaineiden tukiaisten vähentäminen saattaa myös tulla eteen, joka voi hetkellisesti nostaa inflaatiota ja näin ollen saada korot nousuun. Lisäksi vaikka muut keskuspankit Aasiassa ovat olleet vielä korkojen leikkauslinjalla, on selvää, että Indonesiassa korkoja tullaan seuraavan kerran nostamaan, eikä laskemaan. Tuleeko tämä sitten katkaisemaan kiinteistömarkkinan hyvän vedon? Lyhyellä tähtäimellä pieni kysynnän hiipuminen voisi olla hyvinkin tervetullut tapahtuma, mutta koska kysyntää riittää paljolti pidemmällä tähtäimellä, emme usko suurempiin tiputuksiin kiinteistöjen kysynnässä.
 
Paljolti kysymys on myös siitä, mitä käy polttoaineiden tukiaisten kanssa. Jos odotetut leikkaukset saadaan aikaan, hallitus voi allokoida tukiaisista saatuja varoja tehokkaammin infrastruktuurin parantamiseen. Lisäksi tukiaisten leikkaus tulee näkymään positiivisena maan vaihtotaseessa, joka on ollut jo vuoden verran pakkasella. Lopuksi todettakoon, että kiinteistöjen hinnat Indonesiassa ovat alhaisia verrattuna muihin Kaakkois-Aasian maihin, joten suurempia hinnanalennuksia ei ole tiedossa.
 
Maan kasvava keskiluokka on kasvattamassa maahan uusia firmojen tukitoimintoja. Tapaamisissa tuli etenkin esille firmojen kasvavat tarpeet tuotteidensa valmistamiseen kolmansilla osapuolilla, koska oma tuotantokapasiteetti ei pysty vastaamaan kasvavaan kysyntään. Myös 3rd party warehousing on käytössä enenevässä määrin. Tämän kysynnän kasvun voi nähdä helposti jo pelkästään FDI:n kasvusta, josta mainitsimme huhtikuun raportissa. Näin ollen siis myös kotimaiset firmat ovat parhaillaan kasvattamassa kapasiteettiaan. Palkkojen nousu on saanut myös monet harkitsemaan automaation lisäämistä ja muita vastaavia investointeja, joilla saadaan toimintoja tehokkaammiksi ja kuluja alas.
 
Ei siis ihme, että Kaakkois-Aasia maita kutsutaan kehittyviksi talouksiksi – kehityksen kulun näkee helposti lähes kaikissa yhteyksissä. Parhaillaan Indonesiassa tämä seikka tulee erittäin näkyvästi ja positiivisella tavalla esille.
 
Jakartassa tapasin kiinteistösektoriyhtiöitä, konepajayhtiön, kulutustavarayhtiöitä ja palvelusektoriyhtiön. Surabayassa tapasin 5 yhtiötä, jotka keskittyivät kiinteistösektorille, kuluttajiin ja business park developereihin. Surabayassa tuli ensimmäistä kertaa vastaan Indonesiassa Koneen hissi 8-kerroksisessa toimistorakennuksessa. Näitä on kuulemma tulossa lisää…
 
Presidentinvaalien suosikkiehdokkaat kansan mukaan alkavat muotoutua. Jakartan viime vuonna valittu ja hyvin suosittu pormestari, Jokowi on gallupeissa kärjessä. Jokowi on ehdokkaista nuorin, ja aikaansaavin, mutta monet pitävät häntä poliittisesti liian kokemattomana. Toisena suosikkina on armeijataustainen Prabowo, joka on myöskin suhteellisen nuori, mutta lujatahtoinen suorittaja. Myös Indonesian entinen finanssiministeri Sri Mulyani saisi paljon ääniä. Tosin parhaillaan hän toimii Maailmanpankin toimitusjohtajana. Gallupeissa vanhan polven edustajat jäävät kauas taakse, mikä on hyvä asia, koska maan nuorekas väestö kaipaa tuoreempaa väkeä maan johtoon. Kuitenkin kaikki yllä mainitut ehdokkaat ovat suuri muutos positiiviseen suuntaan hallitsevasta presidentistä SBY:stä (Susilo Bambang Yudhoyono), joka on yrittänyt liikaa olla kaikkien mieleen, ja näin ollen ei ole saanut tarvittavia muutoksia eteenpäin. Positiivisinta SBY:ssä on ollut se, että häntä ei ainakaan päällisin puolin pidetä korruptoituneena.
 
Juuso Mykkänen – JOM Silkkitie ja JOM Komodo rahastojen salkunhoitaja
www.jom.fi

 

Related Posts