Tuhlaamista ja tuhlaamattomuutta
Minun (meidän) törsääminen on naapurin tuloa. Aina kun tuhlataan eli käytetään rahaa, joku sen saa ja jos säästämme kokonaisuutena, niin kokonaisuudessa tulot vähenevät. Kun kaikki vähentävät kulutustaan, niin kaikkien tulot vähenevät ja emme voi kokonaisuutena laskevien tulojen aikana myöskään vähentää velkaantuneisuuttamme.
LÄHDE: http://www.mckinsey.com/insights/global_capital_markets/uneven_progress_on_the_path_to_growth
Kun valtio on vähentänyt velkaantumistaan, niin yksityiset ovat sitten korvanneet julkisen velan vähentymisen velkaantumalla vielä enemmän. Julkinen velkaantuminen on yksityistä elvyttämistä ja päinvastoin. Tästä kuvasta näemme, että kaikki isot maat ovat kokonaisuudessaan velkaantuneet. Yksikään noista maista ei ole laskenut suhteellista velkaantumistaan vuodesta 2000, vaikka ne ovat vaurastuneet. Meillä on kansakuntana paljon idioottimaisia lausahduksia, kuten "lopettakaa varastamasta lapsiltanne" millä arvostellaan valtion velkaantumista. Velkaantumattomat ihmiset ovat itse asiassa velkaa velkaantuneille ja he ovat hidastaneet kansantaloutta. Eurooppa on ollut maailman jarru kokonaisuutena, koska se on vienyt enemmän kuin tuonut. Saksa on Euroopan pahin jarru minkä näkee sen kauppataseesta mikä on noussut kaikkien aikojen ennätykseen.
Kun halua uskoa, että julkinen ja yksityinen velkaantuminen ovat toisiinsa kytköksissä, mutta kääntäen, niin katsotaan kuvasta:
Kun julkinen velka pienenee, niin yksityinen velka kasvaa. Tämä on luonnollista ja johtuu matematiikasta. Oletetaan, että maan vaihtotase on nolla, kuten se suunnilleen on, niin yksityisen ja julkisen velan summa pitää olla nolla. Yllä olevasta kuvasta näemme myös ikävän, mutta luonnollisen asian. Kun maksetaan velkoja pois, niin kasvu heikkenee. Näin se on myös maailmanlaajuisesti, vaikka velkoja ja velallisia on aina yhtä paljon. Mutta se siitä, en viitsi enempää aiheesta kirjoittaa, koska juttu tuntuu niin kummalta nykyhallituksen aikana.
Kaikki raaka–aineet ovat viime aikoina laskeneet. Raaka–aineiden hinnanlasku on tulonsiirto raaka–ainetuottajilta raaka–aineidenkuluttajille, olettaen että määrät pysyvät vakiona.
Vaikka Kiinassakin on havaittu inflaation hidastumista niin inflaation puute on pääosin ongelma EU-alueella, mikä johtunee pääosin alueen heikosta talouskasvusta ja ennen kaikkea heikoista tulevaisuuden näkymistä.
Eurooppa on hoitanut rahapolitiikkaansa aika hyvin
Olen samaa mieltä. Raha on vaihdon väline ja sitä pitää olla taloudessa riittävästi. Rahan lisäksi tarvitaan tehokas rahoitussektori (pankit, sijoittajat,….) jotka ohjaavat rahaa tuottaviin projekteihin. Toisen velka on toisen rahallista omaisuutta. Siksi ei velan määrä ole aina pahasta niin kuin osoitat. Rahaa pitää olla siinä määrin paljon että siitä maksettu hinta ei ole kohtuuton. Korkojen pitää siis olla mahdollisimman alhaalla ja rahan arvon tulee olla vakaa.
Vakaa rahan arvo on onnistuneen rahapolitiikan tärkein mittari ja alhaiset reaalikorot ovat taas onnistuneen rahoitussektorin tärkein mittari.
Rahapolitiikka ja rahoitussektori on hoidettu hyvin sitten kun nämä ehdot täyttyvät. Sen enempää ei rahapolitiikalla ja rahoitussektorilla voi saada aikaan. Hyvin hoidettu rahapolitiikka on yksi monista talouskasvun tekijöistä, joka pitää olla kunnolla hoidettu ennen kuin talous kasvaa.
Jos rahapolitiikka ja rahoitussektori on kunnossa niin on helpompaa keskittyä muihin talouden tärkeisiin tekijöihin:
– verotuksen rakenteeseen ja tasoon
– koulutukseen ja sen rakenteeseen
– työläisen oikeuteen palkkaan ja arvonantoon (tällä hetkellä työläiselle jää Suomessa noin 30…40% työn lisäarvosta ja se on työläisen arvostustaso)
– infrastruktuuriin
– ………..
Eurooppa on minusta hoitanut rahapolitiikkansa ja rahoittssektorinsa onneksi toisinaan aika hyvin (lukuun ottamatta pankkikriisin pahimpia hetkiä yms…). Talouskasvu ei ole minusta useinkaan siitä kiinni etteikö kohtuuhintaista rahoitusta olisi tarjolla.
Rahapolitiikka
FED ja nyttemmin Japanin keskuspankki ovat harrastaneet kovasti erilaista politiikka. USAn keskuspankin tehtävä määritellään vuodesta 1977: "”tulee ylläpitää sellaista raha- ja luottomäärien kasvua, joka on sopusoinnussa talouden pitkän aikavälin kasvuedellytysten kanssa, näin tehokkaasti edistääkseen maksimaalisen työllisyyden, vakaiden hintojen ja maltillisten pitkäaikaisten korkojen tavoitteita”.
Kaikella on historiansa ja syynsä. Yhdysvallat ja myös Eurooppa kokivat kovan 1930-luvun mitä aina halutaan muistella. 1930-luvulla Yhdyssvallat koki rahapulan kun maata ei elvytetty ja Saksassa oli 1923 inflaatio. Saksan tapauksessa historiaa muistellaan jotenkin väärin, koska eihän Hitler päässyt valtaan suinkaan tuon inflaation vuoksi vaan hänen tullessa valtaan (1933) Saksassa oli deflaatio, koska ei elvytetty. Vusina 1930-33 Saksassa ajettiin hyvin tiukkaa talouspolitiikkaa ja sinne tuli deflaatio sekä 30% työttömyys. Tiukan vakaa rahapolitiikka oli Hitlerin yksi elementti minkä avulla hän pääsi valtaan. Tuo hyperinflaatio Saksassa oli hyvin lyhytaikainen ilmiö ja sitä on jotenkin painotettu liikaa. Hitlerhän aloitti voimakkaan elvytyksen tekemällä mm. tieverkkoa.
EKP:lla on se ongelma, että sen kädet on sidottu, koska maat ovat itsenäisiä. Elvytysmäärät mitä ostoja EKP suunnitelee on nytkin paljon pienempiä kuin mitä USA on tehnyt. Nuo eivät luultavasti riitä.