Turruttaako yliannos riskiä?

Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

 

Onko jatkuva epävarmuus ja yhä kasautuvat kriisit muuttaneet suhtautumista riskiin? Kun katsotaan pidempää perspektiiviä koko 2000-luvun ajalta, on asenteissa tapahtunut melkoinen muutos puolentoista vuosikymmenen aikana. Vuosituhannen alkupuolella maailma oli mahdollisuuksia täynnä ja kaikkialta huokui positiivisuus, kuten täyteen puhalletun kuplan henkeen kuului. Kasvavan epävarmuuden siemen alkoikin itää ja kasvaa kunnolla vasta Lehmanin kaatumisen myötä, jossa tulevaisuudenusko sai pahan ja pysyvän lommon. Samalla poliittinen ja valtiollinen riski nousi pintaan myös länsimaissa ja talouden syklit vaihtuivat kriisien sykleiksi.

Lehmanin jälkeen krooniseksi muuttuneet ongelmat ja riskit ovat väistämättä nostaneet myös riskinsietokykyä. Muutos on tapahtunut huomaamatta, vähän samaan tapaan kuin pitkään sotineilla sotilailla, joille jatkuva kuolema ja epävarmuus ovat arkipäivää, mutta sopeutuminen tavalliseen arkeen on lähes mahdotonta. Todellinen piilevä musta joutsen saattaakin olla yhä kasvava turtumus kroonisiin talouden ja poliittisten ongelmien vyyhtiin. Ja kun mielikuva riskeistä alkaa hämärtyä, myös ongelmien korjaaminen vaikeutuu ja korjaamiseen tarvittava paine hiipuu.

Ruokkiiko markkinoiden turtumus itse asiassa odottamatonta ja aitoa mustaa joutsenta? Talebin teorian mukaisesti musta joutsen on aina yllätys, asia jota kukaan ei tunnista etukäteen. Niinpä Kreikka, Deutsche Bank, Brexit tai Donald Trump eivät ole todellisia mustia joutsenia, koska niitä osataan odottaa. Kaikista näistä voidaan myös etukäteen arvioida seurauksia ja suuret sijoittajat ovat varmasti näin tehneetkin.

Lyhyellä, alle vuoden tähtäimellä, positiivisten yllätysten mahdollisuus on mielestäni jopa todennäköisempää. Pienikin valonpilkahdus ennakoitujen pelkojen keskellä johtaa markkinat helposti hetkelliseen hurmioon. Esimerkiksi mahdollisen Clintonin mahdollisen vaalivoiton markkinat ottaisivat varmasti ilolla vastaan. Ja veikkaanpa, että markkinat kestäisivät nikotellen jopa Deutsche Bankin velkojen hallitun leikkauksen.

Kroonisista ongelmista johtuva turtumus ei kuitenkaan ole uusi normaali, sillä todellisuus ei muutu unohtamalla siihen johtaneita syitä. Euroopan historiasta löytyy hyvä esimerkki talouden ja poliittisten ongelmien kroonisesta kasautumisesta. Rooman valtakunnan rappion ja lopulta tuhon syyt lähtivät taloudellisista vaikeuksista, sosiaalisia muutoksista ja ulkoisten uhkien aiheuttamasta paineesta. Rooma ei kuitenkaan romahtanut vuodessa, mutta jos kriisien kierrettä ei saada katkaistua ajoissa, niin historia saattaa toistaa itseään ja seuraavan vuosikymmenen aikana voi Euroopassa olla edessä jälleen odotettua suurempi murros.

Vakavampi uhka lienee poliittisen luottamuksen mureneminen ja useiden erilaisten riskien ketjuuntuminen. Tähän saakka julkisuudessa on ollut lähinnä Kreikka, Italian pankit ja nyt Deutsche Bank, mutta esimerkiksi ranskalaiset ovat saaneet olla vielä melko rauhassa kulisseissa. Odottamattomat poliittiset käänteet tai yllättäen julkisuuteen nouseva ranskalaispankin kriisi saattaisivat laukaista syöksykierteen ketjureaktion. Toivottavasti krooninen epävarmuus ei ole turruttanut meitä vielä liikaa.

Aiheesta muualla:

Tuomas Malinen – Miksi Deutsche voi olla uusi Lehman

Arvopaperi – Ålandsbanken: Euroopan poliittinen tilanne on uhkaava

HS – Deutsche Bank on enää alle puolet Nordean arvosta – Mitä Euroopan pankkijätille oikein tapahtuu?

ABC News – History on how presidential elections affect stock markets

Lue Punaisen mukin blogia.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki