Tutki yritysten kriisin merkkejä
Kirjoitusvuorossa: Petre Pomell
Viime vuosina olemme todistaneet Nokian surkastumista maailmanennätysvauhdilla. Yrityshistorian tutkiminen paljastaa tuhon arkkitehtuurin kaavat.
”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia; jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Amerikkalainen yrityshistoria muistaa monta kriisiä, joista on noustu tai tuhouduttu lopullisesti. Muun muassa Merrill Lynch, Washington Mutual, Zenith, Merck, Motorola ja HP ovat kaikki kokeneet vakavia kriisejä, joiden takana useimmiten on menestyksen synnyttämä ylimielisyys. Yllämainittuun veljessarjaan on liittynyt myös Nokia.
Tutkikaamme yritysten kriisiytymistä numeroiden ulkopuolelta, psykologisin silmälasein.
Kriisiytyminen alkaa vaivihkaa. Herkät ja kokeneet sijoittajat saavat aistittavia vaikutelmia, etiäisiä, vaikka numeroiden valossa kaikki onkin kunnossa. Yritysjohdon kanssa jutellessa etiäinen paljastuu tyhmäksi ylpeydeksi ja kaikkitietävyydeksi, joka johtaa hybriksen porteille. Tuhoava ylimielisyys, hybris, syntyy salakavalasti menestyksen myötä. Hybris on ihmisille annettu taakka, jota on vaikea havaita itsestään. Feodaaliajan kuninkaat tunnistivat ongelman ja pitivät mukanaan uskottuja narreja, joilla oli lupa palauttaa kuningas tarvittaessa maanpinnalle.
Vaara on suurin kun menestys yhdistyy toimivan johdon ja hallituksen uskoon omista ylivertaisista kyvyistä ja ansioista. Menestys vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, eikä yritysjohto innostu enää uuden oppimisesta. Usein unohtuu, että yrityksen menestymisestä syntynyt liikevoima, inertia, kuljettaa yritystä eteenpäin, vaikka johto tekisikin jo huonoja päätöksiä. Kokenut ja varovainen johto tietää kykyjensä rajat ja ymmärtää, että onnella ja sattumalla on usein osansa menestykseen.
Ylimielisyydestä seuraa kovan kasvun tavoittelu. Kurinalaisuus ei ole muodissa ja yritysjohto käsittää menestyksen tavoittelun olevan nopeaa ja kovaa kasvua, esimerkiksi yritysostoin. Matkalla unohtuu, että menestyvän yrityksen on tuotettava voittoa omistajilleen huimista kasvupuheista huolimatta. Hevostermein ilmaistuna yritysjohto ei pysy ravilla vaan sortuu laukalle. Ilmiö kuvastaa yliyrittämistä, johon moni kokenutkin johtaja sortuu.
Kolmas kriisin vaihe on riskien ja vaarojen kieltäminen. Syytetään ulkoisia tekijöitä ja yritetään vältellä henkilökohtaista vastuuta. Huippuosaajille tyypilliset faktapohjaiset vuoropuhelut ja väittelyt hiipuvat, osaajat vaihtavat työpaikkaa.
Nokia on vaiheessa neljä, johon kuuluu hätäinen pelastuksen etsiminen. Tällöin palkataan usein karismaattinen ja visionäärinen johtaja. Yritykset tyypillisesti muuttavat radikaalisti toimintakulttuureitaan ja vaihtavat rohkeasti strategioitaan. Samalla organisaatio tähtää uuteen läpimurtotuotteeseen, tai suunnittelee ”toimialan muuttavaa ”yritysostoa.
Viides ja viimeinen vaihe on mitättömäksi pientoimijaksi muuttuminen, yrityksen myynti pilkkahintaan tai konkurssi.
Jos kriisiytymisen vaiheet kiinnostavat tarkemmin, suosittelen Jim Collinsin kirjaa ”Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin ?”
Lue Punaista mukia
Uskotut narrit
"Uskottu narri"-rooli tuntuu puuttuvan nykyisistä valtarakenteista, on kyseessä sitten yritys- tahi muu organisaatiojohto. Muistaakseni vastaavaa roolia käytettiin jo muinaisen Rooman aikana kuiskaamaan voitonparaatissa hallitsijalle, että "man is mortal". Syvä usko ja luottamus tulee tuossa roolissa vallita, koska muutoin se tulkitaan narsistisen johtajan mielessä uhkaksi, joka tyypillisesti tuomastaan lisäarvosta huolimatta eliminoidaan. Jatkuvan epäluuloisuuden vaivaaman psykopaattijohtajan suhteen "uskottu narri"-rooli ei taida toimia?
Talousjulkaisuissa tehdään paljon artikkeleita johtajista. Olisi hyvä tietää, keitä heidän "uskotut narrinsa" ovat ja onko heissä ainesta!
Psykolgiaa jälkijunassa
Psykologisesti yrityksen kriisiytymistä on hankala tarkastella, sillä kuten omankin elämämme koukerot, myös yrityksen onnistuminen tai epäonnistuminen selitetään psykologialla vasta jälkeenpäin. Yrityksen ja vaikkapa avioliiton kriisit menevät tässä suhteessa käsi kädessä. Ajatellaan, että yritys on romahtanut alaspäin kuin Nokia ja avioliitto ajautunut eron partaalle.
Yritys: Menestys synnytti tervettä itseluottamuta (ylimielisyyttä) ja luulimme pärjäävämme jatkossakin.
Avioliitto: Rakastuminen synnytti vahvan yhteyden (illuusion) ja luulimme suhteen kestävän.
Yritys: Johto puhuu yrityksen edelleen kehittämisestä ja tulevaisuuden näkymistä, joka tuntuu sijoittajistakin hyvältä. Jälkeenpäin tätä sanotaan tyhmäksi ylpeydeksi.
Avioliitto: Molemmat puhuvat vahvasta rakkaudesta ja uskosta perheen perustamiseen. Jälkeenpäin sukulaiset toteavat, että ”kyllä ne pilvilinnoissa silloin elivätkin”.
Yritys: Johtava asema markkinoilla on saavutettu, ja riskitasoa on syytä vähentää. Sivusta seuraavat sanovat, että yritys menetti alkuaikojen innovatiivisuuden.
Avioliitto: Perheeseen tuli lapsia – myöhemmin sanotaan, että suhde jumiutui, eikä suhdetta enää osattu spontaanisti hoitaa.
Yritys: Markkinatilanne muuttuu ja taas on kehitettävä jotain uutta. Jos tässä ei onnistuta, niin sitä pidetään liian suuren kasvun tavoittelemisena.
Avioliitto: Aviopari on tullut tiiviistä yhteydestä kypsään erillisyyden vaiheeseen. Jos pari alkaa viettää lomia erillään, eikä viikonlopuiksi suunnitella perhemenoja, nähdään parin ottavan liikaa etäisyyttä toisistaan.
Yritys: Yritys kertoo, aivan oikein, ulkoisten tekijöiden vaikuttavan tuloksiin. Johto toivoo vielä onnistuvansa, joten vaaroja ei haluta sijoittajille liioitella. Tämä tulkitaan jälkeenpäin tulevan kriisin kieltämiseksi.
Avioliitto: Pari kertoo arjen stressistä ja työn ja perhe-elämän vaikeasta sovittamisesta yhteen. Parin ystävät pelkäävät jo, että pinnan alla on suuria vaikeuksia ja mahdollinen avioero lähestyy.
Yritys: Nyt on etsittävä hätäinen pelastustie; Nokia liittäytyy Microsoftiin.
Avioliitto: Pari menee avioliittoneuvojan luokse, avioliitoon on saatava uudet tavat ja tunneilmaisut.
Yritys: Suunnan muutos vie yrityksen entistä pienemmäksi, mutta toimivaksi toimijaksi.
Avioliitto: Pari päättää vanheta yhdessä, vaikka tunteista ei enää puhuta – iltalenkilläkin käydään yksistään.
Etiäispsykologi
En saa Pomellin kirjoituksesta mitään irti ja siitä saa ”kopsatun” vaikutelman. Nokian ollessa vielä kasvunsa alkuvaiheessa yhtiössä oli tervettä ylpeyttä ja uskoa yhteiseen näkyyn. Nokialaisia ei pidetty silloin kovin realistisina, eivätkä sijoittajat suurin joukoin haalineet osaketta salkkuunsa. Kuinka he voivat tietä noin varmasti, että kännykkäbisnes voisi kasvaa räjähdysmäisesti ja tuottaa voittoa! Nokiassa oltiin kaikkitietävän ylimielisiä, jos sillä nyt kuvataan yrityksen tulevaisuuteen ja kehitykseen ylioptisesti suhtautumista. Ilman tuon aikaista visionääristä ”hullun” rohkeutta Nokiasta ei olisi koskaan kasvanut markkinajohtajaa.
Tuollaista positiivista etiäistä eivät kokeneet sijoittajat silloin aistineet. Nokian lähdettyä sitten viime vuosien pulkkamäkeen voidaan tänään puhua, että juuri ennen laskettelua siellä oli ”etiäinen, joka paljastui tyhmäksi ylpeydeksi tai kaikkitietävyydeksi.” Kokeneet analyytikot antoivat Nokialle laajalla rintamalla viimeksi osta-suosituksia osakkeen ollessa 8€:n hinnoissa. Osaketta pidettiin halpana ja Nokian arveltiin panostavan innokkaasti asemiensa takaisin valloittamiseen.
Yhteistä mieltä oltaneen siitä, että Nokian toimiala oli yksinkertaisesti tullut jo aallon harjalle, eikä menneisyyden kasvuluvuista voitu enää haaveilla. Oliko niin, että Nokia pyrki luomaan koko ajan uutta ja varmistamaan tulevaisuutensa, mutta nerokkaita kehittäjiä oli tuolloin enemmän Samsungilla ja Applella? Kehitystyöhönhän Nokia on aina panostanut. Taloudellinen ja resurssien panostaminen eivät auta, jos kehittäjien joukosta ei löydy henkilöä tai tiimiä, joka löytäisi uuteen menestykseen johtavan langan pään.
Nokiassa oli syytäkin olla itsetyytyväisiä. Ollilan virheeksi on katsottu pysähtyneisyys ja mielistelyyn taipuvaisuus; hän suosi ympärilleen muodostunutta hovia vaatimatta siltä enää jatkuvia ponnisteluja. Tämäkin on ymmärrettävää, sillä tähän asti toimivan piirin ajateltiin toimivan edelleenkin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja uutuudet kuten litteät näytöt, kosketusnäytöt ja ulkoinen näyttävyys tulivat muilta valmistajilta.
Hätäratkaisuun meneminen tarkoittaa sitä, että ollaan hädässä. Stephen Elopin uuden stratgian onnistumisesta ei ole mitään näyttöä, mutta ei ole siitäkään, ettei se voisi onnistua! Ehkä Elopin valinta ja uusi strategia ovat juuri sitä alkuaikojen luovaa hulluutta, johon tällä hetkellä ei monikaan täysin vielä usko. Tässä voi elää vaikka positiivinen etiäinen?!
Jos joku haluaa olla etiäisiä kokeneena haistava sijoituspsykologi, kertokoon muillekin listan niistä yrityksistä, joissa parhaillaan on noita negatiivisia etiäisiä. Jonkun kirjoittama vertaus avioliittoon oli muuten hauska ja osuva!
Näin itse kuinka Nokian usko itseensä oli ylimitoitettu
Olin vuoden 1999-2000 paikkeilla mukana Nokia organisaatioissa, joiden tehtävänä oli linjata yrityksen tulevaisuutta.
On vaikea kuvata sitä uskoa itseemme, joka meillä tuolloin vallitsi. Olimme kasvaneet markkina-arvoltamme IBM:n ohitse ja ohittaisimme kohta Microsoftin. Uskoimme, että pystymme kohta sanelemaan internet arkkitehtuurin, jolla tätä maailmaa rakennetaan. Meistä oli tulossa merkittävin Internet päätelaitteiden ja infrastruktuurin valmistaja ja ehdoton kunkku.
Historia on osoittanut, että mobiili internetistä todellakin tuli merkittävä ilmiö ja Nokia teki yhdessä vaiheessa enemmän internet päätelaitteita kuin PC laitteita valmistetaan maailmanlaajuisesti vuodessa. Itse-uhoon oli siis myös perusteita.
Pahin uho meni vuoden 2001 jälkeen ohitse, mutta kyllä Petre Pomel:n kuvaus on oikeaan osunut.
Omien kykyjen yliarvioiminen ei mielestäni ollut ainoa tuhon tekijä mutta kyllä se oli eräs indikaattori tulevasta.