Keskuspankkien elvyttävä politiikka on herättänyt inflaatiopelkoja ja sijoittajia on hakeutunut sen vuoksi inflaatiosuojattuihin sijoitusinstrumentteihin.  Uudet inflaatiosuojatut valtionlainat ovat tulleet tarpeeseen. Niissä valtio takaa tietyn koron sekä lupaa korvata koron lisäksi myös inflaation.

Monet valtiot ovat alkaneet tarjota näitä instrumentteja, mutta suomalaisen sijoittajan ulottuvissa ovat käytännössä ainoastaan USA:n dollarimääräiset valtionlainat. Näitä lainapapereita voi välittäjän kautta ostaa suoraan, mutta helpoin tapa on ostaa ETF rahastoa.  ETF rahasto sopii aivan pienimmillekin sijoittajille. Niitä voi ostaa jos välittäjä tarjoaa pääsyn USA:n pörssiin.  Rahastojen kulut ovat pieniä, noin 0,1…0,2% vuodessa.

Oheisessa luettelossa on kuuden suuriman rahaston kaupankäyntitunnus, nimi, rahaston koko, tuotto tänä vuonna ja hoitokulut vuodessa. Luetteloon valituissa on kussakin yli miljardi dollaria sijoitettua pääomaa ja niihin voi kutakuinkin luottaa, jos ylipäätään haluaa sijoittaa inflaatiosuojattuihin dollarimääräisiin valtionlainoihin.

Inflaatiosuoja ei kuitenkaan poista sijoittajan kaikkia riskejä:

1. Valuuttariski on luultavasti suurin kaikista riskeistä. On tyypillistä että dollari kallistuu tai halpenee 5…10% vuodessa. Jos nyt ostaa näitä lainapapereita ja dollari halpenee 10% niin kärsii 10% tappion.
2. Toinen valuuttariskin veroinen on korkoriski. Jos esimerkiksi luottamus USA:n valtioon heikkenee niin sen maksamat korot nousevat ja vanhojen, salkussa olevien lainapapereiden arvo halpenee vastaavasti.  

Näiden lainapapereiden tuottokehitys ole ollut mairittelevaa. Harvasta inlfaatiosuojatusta paperista on pidemmän ajan tuottohistoriaa, sen verran uudesta ilmiöstä on kyse. Mutta suurimmasta rahastosta TIP on olemassa (oikea). Kehitys ei ole ollut kovinkaan hyvää. Lainapapereista ei ole saanut viime aikoina tuottoa, ei varsinkaan inflaatiosuojatuista.