Stockmannin osakkeenomistajana perehdyin yrityksen 10.8. julkaistuun toisen kvartaalin tulosraporttiin. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi ensimmäisen vuosipuoliskon negatiiviseen käyttökatteeseen, joka oli -4,4 MEur. Ei siis ihme, että B-osakkeen arvo on tippunut viime vuoden lokakuun 29 euron tasosta nykyiseen 16 euroon. Vuodelta 2010 käyttökate oli 88 MEur. Toimitusjohtaja Hannu Penttilä totesi uskovansa, että tänä vuonna tullaan yltämään viime vuotta parempaan käyttökatteeseen, vaikka tavoitteeseen joudutaan lähtemään 4.4 MEuron takamatkalta.

Kuulosti ensi alkuun lievästi toiveajattelulta. En luottanut siihen, mihin Hannu Penttilä uskoi. Nopean, suuntaa-antavan analyysin jälkeen päädyin siihen, että Stockmannin tulisi kasvattaa koko tämän vuoden aikana liikevaihtoaan reilu 12% , jotta päästäisiin arvioituun tulokseen. Ensimmäisen vuosipuoliskon liikevaihtokasvu on ollut yli 11% ja Venäjän tavarataloliiketoiminta on vasta pääsemässä vauhtiin. Näin analysoituani minussa syntyi luottamus siihen, mihin Hannu Penttilä Stockmannin toimitusjohtajana uskoi.

Usko on sisäinen liikkeellepaneva voima. Monimutkaisessa ja verkostoituneessa maailmassa ei yleensä riitä, että yksilöltä tahi ryhmältä löytyy sisäinen usko asiaan, vaan asia tulee voida kommunikoida tarvittavaan ekosysteemiin ja markkinoille siten, että se synnyttää luottamuksen. Asia tulee voida pukea merkityksellisen, loogisen ja toteutumiskelpoisen kertomuksen muotoon. Siinä, missä usko vie hanketta ydinryhmän puitteissa eteenpäin, luottamus saa lisäarvoisen ja yhteiseen päämäärään tähtäävän toiminnan aikaan tukijoukoissa.

Minusta asioiden hoidossa Suomessa on unohdettu luottamuksen rakentaminen ja edellytetty, että uskomme johtajiemme uskoon. Näin, emme saa modernissa yhteiskunnassa aikaan yhteisiä, uudistavia toimia.