Uusi Etla tutkimus kehoittaa lisäämään valtion ohjausta yritysten T&K toimintaan
Suomen Hallituksen teettämän uuden tutkimuksen mukaan tehokkainta tukipolitiikkaa on sellainen, jossa virkamiehet suunnitelmataloudellisen osaamisen pereusteella kohdentavat tutkimus- ja kehitystuet korkean t&k-tuottavuuden tai innovaatiokapasiteetin yrityksille. Myös valikoimattomat tuet, jotka ovat käytännön innovaatiopolitiikassa luonteeltaan lähellä t&k-verotukia, tuottavat huomattavan hyvinvoinnin kasvun, vaikkakin kasvu jää valikoivia innovaatiotukia pienemmäksi.
Aiempi tutkimus on päätynyt päinvastaiseen tulokseen
Aiempi, erilaisessa poliittisessa ympäristössä tehty tutkimus on päätynyt päinvastaiseen tulokseen. Aiempi tutkimus tarjoaa näyttöä siitä, että Suomessa t&k-tuet ovat heikentäneet yritysten tuottavuuden ja markkinoilta poistumisen suhdetta ja mahdollisesti haitanneet resurssien uudelleenkohdentumista korkean tuottavuuden yrityksiin.
Tämä uusi tutkimus kumoaa aikaisempien tutkimusten antamaa näyttöä.
Uusi tutkimus kertoo valtiojohtoisen suunnitelmallisen talouden onnistumisesta
Uuden tutkimuksen on hallituksen tilauksesta tehnyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ETLA:ssa työryhmä: Elias Einiö, Heli Koski, Tero Kuusi, Markku Lehmus (kuvassa Tutkimusjohtaja Tero Kuusi (vas.), tutkimusjohtaja Heli Koski ja ennustepäällikkö Markku Lehmus, Etla. )
Tutkimus viittaakin siihen, että sekä t&k-tukien että t&k-verohelpotusten määrän kasvattaminen on kannattavaa Suomessa. Suorien t&k-tukien osalta pitäisi pyrkiä kehittämään korkean innovaatiokapasiteetin yritysten tunnistamista, jotta tuet voitaisiin kohdentaa tehokkaasti.
Yritystukien kokonaistaloudellisten vaikutusten ymmärtäminen on olennaisen tärkeää tehokkaan tukipolitiikan suunnittelussa ja elinkeinopoliittisten toimenpiteiden toteutuksessa. Onnistuneella innovaatiopolitiikalla voidaan kiihdyttää talouden kasvua ja parantaa kilpailukykyä.
Etlan ja VATT:n tutkijoiden raportti ”Innovation, reallocation and growth in the 21st century” tarjoaa uutta tutkimustietoa yritystukien vaikutuksesta talouskasvuun ja hyvinvointiin. Vastaavanlaisia tutkimuksia on tehty maailmalla vasta varsin vähän ja nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen suomalaisella aineistolla tehty.
Hankkeessa tarkasteltiin tukipolitiikoita, joissa tukia ei kohdenneta yritysten t&k-toiminnan tuottavuuden perusteella sekä vastaavasti valikoivia tukipolitiikoita, joissa tukea jaetaan t&k-toiminnan tuottavuuden perusteella. Valikoiva tukipolitiikka tarkoittaisi sitä, että t&k-tukipäätöksiä tekevien virkailijoiden pitäisi pystyä erottamaan toisistaan korkean ja matalan innovaatiokyvykkyyden yritykset.
– Valikoimattomat tuet ovat luonteeltaan lähellä neutraaleja t&k-verotukia, jotka eivät kohdennu tietynlaisille yrityksille tai hankkeille. Valikoiviin tukiin liittyy suorien tukien piirteitä. Tuen saajat on valikoitava tapauskohtaisesti innovaatiokyvykkyyden arvioinnin perusteella eikä tukien kohdentamista voi toteuttaa yleisillä verotuksessa käytettävissä olevilla tiedoilla, toteaa Etlan tutkimusjohtaja Heli Koski.
Tutkimuksen keskeinen tulos on, että tehokkainta olisi valikoiva innovaatiopolitiikka, joka kohdentaisi t&k-tuet korkean t&k-tuottavuuden tai innovaatiokyvyykkyyden yrityksille. Valikoiva tukipolitiikka pakottaisi vakiintuneet matalan tuottavuuden t&k-toimintaa harjoittavat yritykset poistumaan markkinoilta. Niiden resurssit siirtyisivät täten tuottavampaan käyttöön korkeamman tuottavuuden yrityksissä.
Myös valikoimaton tuki vakiintuneille yrityksille tuottaa huomattavan, vaikkakin valikoivia innovaatiotukia pienemmän, hyvinvoinnin kasvun. T&k-tukien ja -verohelpotusten määrän kasvattaminen on täten yleisesti ottaen kannattavaa Suomessa.
– Käytännössä t&k-tukia on mahdotonta kohdentaa täysin yrityksen innovaatiokyvykkyyden perusteella. Tuloksemme valikoimattomien tukien hyödyistä kertovat kuitenkin, että epätäydellisestikin kohdennettujen t&k-tukien ja -verohelpotusten määrän kasvattaminen on kannattavaa Suomessa, pohtii tutkimusjohtaja Heli Koski.
Tutkimusryhmä esittää, että käytännössä yritysten innovaatiokyvykkyyttä voitaisiin arvioida esimerkiksi uusien tuotteiden määrällä tietyltä ajanjaksolta sekä innovaatioilla, jotka parantavat laatua tai eivät ainakaan heti materialisoidu uusina tuotteina. Erityisesti nuorten yritysten kohdalla olisi tärkeää arvioida myös yrityksen tulevaa innovaatiokyvykkyyttä ja innovaatioiden laatua.
Koko tutkimus: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163736/VNTEAS_2022_1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lisää tietoa suunnitelmataloudesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suunnitelmatalous
Kuvan lähde: wikimedia
ETLA on aina ollut sitä mieltä että virkamiehet ymmärtävät yrityksiä itseään paremmin yritysten t&k hankkeiden järkevyyden ja osaavat valita yriyksiä itseään paremmin näitä menestyviä hankkeita. (https://piksu.net/yritystuet-vahingoittavat-yhteiskuntaa-muutamalla-miljardilla-vuodessa/)
Tähän voi vaikuttaa se, että ETLA:n ”tutkijat” saavat rahoituksensa valtiolta ja muun muassa niiltä virkamiehiltä (Business Finland), jotka jakelevat yrityksille t&k tukia ja ohjaavat näiden rahojen avulla t&k toiminnan kohdentumista. Kukapa ruokkivaa kättä purisi. (https://www.etla.fi/tietoa-etlasta/)
Pelkään pahoin että yllä olevan artikkelin referoima ETLA tutkimus on ”tilaustutkimus” jonka tulokset on tehty tilaajan mieliksi.
Jokainen organisaatio haluaa olla hyvä ja laajentaa omaa toimintaansa, niin myös eduskunta ja sen hallitsema virkamieskunta. Eduskunnan kohdalla tämä tarkoittaa suurempaa valtion budjettia ja virkamiesten kohdalla enemmän valtaa yrityksiin ja yhteiskuntaan. Kumpikin tarkoittaa syvemmälle etenevää sosialismia. Parlamentaarinen demokratia, jossa kansanedustuslaitoksella on ylin valta, tarkoittaakin luonnostaan etenevää sosialismia.
Voi olla että kansanedustajat kertovat äänestäjilleen olevansa oikeistoa, mutta eduskunnassa he pian ymmärtävät olevansa osa valtiota ja heidän valtansa riippuu siitä että valtion rooli kasvaa. Niinpä oikeistoksi tai markkinatalousihmisiksi itseään tituleeraavatkin usein päätyvät kannattamaan sosialismia lisääviä lakeja ja käytäntöjä. Sama asia tapahtuu virkamiehille (niin kuin tässä artikkelissa on esimerkki). Virkamies ymmärtää että valtion suureneva rooli on mitta sille että hän on tehnyt työnsä hyvin ja saa enemmän valtaa. Vallan valuminen valtiokoneistolle, sosialismi, ei kuitenkaan aina ole kansalaisten etu. Voi olla että toisenlainen vallan jako ja kenties jopa markkinatalous palvelisivat joissain asioissa kansalaista.