On huojentavaa huomata, etten ole näkemyksineni ainakaan yksin. Muutoinhan sitä tuppaisi epäilemään omaa mielenterveyttään (enemmän kuin aiheellisesti). Ron Rimkus kirjoittaa omassa kolumnissaan varsin selkeällä tavalla ne syyt, miksi hän näkee kehittyvien markkinoiden ahdingon kuin "uusintana vuodelta 1997", jolloin Thaimaasta käsin valuuttasidokset Yhdysvaltain dollariin loppuivat. Meillä suomalaisillakin on kokemuksia tällaisesta. Historian kirjoista lukemalla selviää 1931 kultakantafarssi, mutta omassakin muistissa on miten sekasortoiseen tilaan päädyimme valuuttakytkösten maailmassa vuonna 1992. Niin, ja taas olemme kytkettyinä. Olen kuullut sanottavan, että tyhminkin ihmisotus oppii 42 toistetun virheliikkeen jälkeen, että tämä ei kannata. 39 vielä matkaa (siitä kohdin, kun euron aiheuttama rahapoliittinen pakkopaita sisäistetään). Sitten ei edes Suomen päättäjien voida olettaa enää hakkaavan päätään tiiliseinään valittaen samalla kovia pääkipuja.

Nyt esimerkiksi Brasilia on nostanut korkotasoaan tiuhaan tahtiin jo neljä kertaa aikomuksenaan houkutella pääomapaon sijaan pääoman säilyttämistä. Suomessa vastaavaa temppua yritettiin 1990-luvun alussa. Kaikilta osin olosuhteet eivät ole yhteneväiset. Brasilian realin pudottua jyrkästi on maassa virinnyt sisämarkkinoilla piristystä: maatalous kannattaa aivan eri tavalla kalliistuneisiin tuontielintarvikkeiden vuoksi. Mutta muutamissa maissa toteutetut valuuttainterventionit ovat minusta ne arveluttavin osa. Olkoonkin, että Intiaa pidetään maksukyvyltään nyt kyseenalaisena maana, koska se on öljnytuonnista riippuvainen maa. Syyrian tilanne on aiheuttanut raakaöljyn hinnassa heiluntaa. Sen sijaan Yhdysvaltain keskuspankin mahdolliset kaventamisaikeet ovat edelleen esillä. Intiankin tapauksessa on huomioitava, että taloussokkeja voi tulla milloin mistäkin. Meille 90-luvun alussa oli oma asuntokupla aiheuttamassa kytkökselle haitallista yliarvostumista. Idänkaupan romahdus jyrkensi kulmakerrointa.

Toisin kuin 1997 alkaneessa Aasian kaaoksessa näiden maiden valuutat kelluvat. Se on laiha lohtu ulkomaan valuutalla otetun velan kanssa. Sen maksaminen takaisin on käytännössä samansuuntainen, kuin että valuutta olisi sidottu lainojen nimellisvaluuttaan. Tätä ongelmaa ei voida olankohautuksella sivuuttaa myöskään mahdollisten euroerojen vuoksi.

Moni on tullut kysymään asiaa minulta, että miten niiden euromääräisten velkojen kanssa tehdään sitten, jos Suomi ottaisi käyttöönsä oman valuutan. Suurelta osin valtionkin lainat on laskettu liikkeelle Suomen lakien alaisina. Niistä päättää Suomessa eduskunta. Siihen sisältyy myös nimellisvaluutan kysymys. Seuraamukset? Katsoisin, mitä aikanaan N. Brady suunnitteli eteläiseen Amerikkaan (plus Meksiko). Mitä muuta voidaan ajatella tapahtuvaksi? Muu Eurooppa julistaisi Suomelle sodan velkojen muututtua (kokonaan tai osittain) uuden valuutan lainoiksi? Siis tässä Nobelin rauhanpalkintomaanosassa?

Miten sitten jatkot kehittyvillä markkinoilla? Miten Syyrian tilanteen aiheuttama öljyn hintasokki vaikuttaa? Jos tästä Britannian ajatuksesta (joka tosin torppaantui) ruveta puuhastelemaan Syyrian maaperällä ilman YK:n mandaattia voi jotain päätellä niin kova on hinku "päästä viemään länsimaista demokratiaa" tuonne. Syyrian suhteet Iraniin on huomioitava. Ettei vain tällainen hinku miehittää Syyria olisikin vain improvisoitu välietappi matkalla Teheraniin?