Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Oletko pelimies vai laumasielu? Perusteluja sijoituspäätöksille löytyy varmasti yhtä paljon kuin on sijoittajia. Valistuneet sijoittajat uskottelevat ainakin itselleen, että jokainen päätös on tehty itsenäisesti vain faktoihin ja syvään analyysiin perustuen. Markkinoiden myrskytessä valistunutta päätöksentekijää ei hetkauta internetin loputon tietovarasto tai kaverien mielipiteet. Tämä tuskin on koko totuus. Väitän, että suuri osa valistuneista sijoittajista, itse mukaan lukien, sijoittaa ainakin välillä tunteisiin perustuen tai pelimiehen mentaliteetilla.

Itsetutkiskelu on hyväksi, sillä omien heikkouksien tunnistaminen saattaa olla jopa tärkeämpi tieto kuin yksittäisen yrityksen täydellinen analysointi. Itsetutkiskelun helpottamiseksi olenkin jakanut sijoittajat mielivaltaisesti ja kärjistäen viiteen ryhmään, joiden avulla kukin voi haarukoida omaa muotokuvaansa.

Tyypillinen suomalainen sijoittaja on tappioiden välttelijä, jolle tärkein kysymys on tappion minimointi ja varma tuotto. Tuoton suuruudella ei ole väliä, kunhan riski tappioista on olematon. Pankkien korkotalletukset ja pääomaturvatut rahastot ovat sijoitusten kulmakivi, olkoonkin niin, että inflaatio syö turvallisesti talletettua varallisuutta.

Laumasielut uskovat joukon voimaan, sillä demokratiassakin enemmistö voittaa aina. Joukon mukana seilaaminen tuo turvaa, mutta oman polun seuraaminen onkin sitten vaikeampaa. Äärimmäinen laumakäyttäytyminen nostattaa myös kuplia, kuten esimerkiksi 90-luvun IT-huumassa kävi. Laumasielujen heikkoutena ovat muoti-ilmiöt, liiallinen kaupankäynti ja suunnittelemattomuus. Laumatkaan eivät ole kuitenkaan aina väärässä ja joskus voittajiksi nousevat tunnelman nopeimmat tulkitsijat.

Kapeakatseiset varmistelijat hakevat vain vahvistusta omille valmiille näkemyksilleen kyseenalaistamatta niitä. Parhaimmillaan päätöksenteko vaikuttaa jopa analyyttiseltä, mutta eriäviä näkemyksiä ei oteta huomioon. Google on varmistelijan kultakaivos, oikeilla hakusanoilla omaan näkemykseen sopivaa tietoa löytyy paljon. Tästä löytyy hyviä käytännön esimerkkejä, kuten Nokian pitkä alamäki tai Talvivaaran loputtomat vaikeudet. Molemmista löytyi päätöksenteon tueksi monenkirjavia näkemyksiä karvaaseen pohjakosketukseen saakka.

Pelimiehet eivät pelkää. Pörssi on tuottavaa viihdettä ja jokainen sijoitus on uusi mahdollisuus rikastumiseen. Heille riski on tuntematon käsite, sillä vain voitot lasketaan. Pelimiehen parasta aikaa ovat voimakkaasti nousevat tai laskevat markkinat, silloin pelimies voittaa aina. Huono puoli on se, että he joutuvat useimmiten etsimään oikeita töitä, kun markkinoilla ei ole selkeää suuntaa.

Peruutuspeiliin tuijottajat ovat toteutuneen analysoinnin mestareita. Heille yrityksen osavuosikatsaukset ja tilinpäätökset ja vain varma tieto tapahtuneesta kelpaa sijoituspäätösten perusteeksi. Mutta samalla unohtuu kuitenkin yrityksen tulevaisuuden arviointi. Peruutuspeilistä katsomalla tehdyt sijoituspäätökset ovat hyvin perusteltuja, mutta vanhentuneita. Esimerkiksi Stockmannin ja Keskon riskejä ei peruutuspeilistä näkynyt.

Olen huomannut itsestäni, että päätösten tueksi tulee liian helposti etsittyä vain nopeasti saatavilla olevia omia näkemyksiä vahvistavia tulkintoja tai pelkkään menneisyyteen perustuvaa tietoa, sillä lopulta laiskuus ja netin loputon tietotulva tukevat tätä. Verkosta löytyy helposti paljon valmiiksi pureksittua tietoa päätöksenteon tueksi, joka odottaa vain ottajaansa. Ja kun riittävän moni tukeutuu samoihin näkemyksiin, niin huomaamatta olemmekin kaikki vain laumasieluja markkinoiden tyrskyissä. Mihin se valistunut ja itsenäisesti ajatteleva sijoittaja oikein hukkui?

—

Lue Punaisen mukin blogia.