Suomessa asuntomarkkinoilla menee tällä hetkellä vielä suhteellisen heikosti yleisen taloustilanteen myötä. Valtakunnanlaajuisesti hinnat ovat samalla tasolla kuin 2012 puolivälissä. Toisaalta muitakin asuntomarkkinoita vakavasti haittaavia tekijöitä on olemassa. Yksi niistä on nykyinen varainsiirtoverojärjestelmä.

Suomessa kiinteistökauppojen varainsiirtoveroksi on säädetty peräti 4,0 % kauppahinnasta ja osakkeiden varainsiirtoveroksi 2,0 %. Nykyinen verotusmalli siis suosii osakekauppoja kiinteistökauppojen kustannuksella. Ennen vaaleja esitetystä kiinteistökauppojen verotuksen laskemisesta ei ole sittemmin kuultu. Jo useita vuosia aiemmin varainsiirtoveron poisto tai keventäminen oli nostettu julkiseen keskusteluun.  Edellisen kerran varainsiirtoverotusta muutettiin kuitenkin vuonna 2013 ja vieläpä aivan toiseen suuntaan, kun veron prosenttiosuus kauppahinnasta nousi 1,6 %:sta 2,0 %:iin ja myös osakkeen tai kiinteistön velkaosuus alettiin huomioida verotuksessa.

On ilmiselvää, että varainsiirtoveron osuus valtion tuloissa on tällä hetkellä merkittävä ja ko. veroa ei voi tarkastella järkevästi ilman että käsittelee samalla muita työelämään ja asumiseen liittyviä veroja ja verovähennyksiä. Hallituksen tekemät lainojen korkovähennysten leikkaukset ovat sinänsä oikeansuuntaisia ja niiden toteuttaminen vaiheittain on parempi ratkaisu kuin kertarysäyksellä. Itseasiassa tuskin olisi suureksi vahingoksi, vaikka korkovähennykset poistuisivat lopulta kokonaan. Markkinat kyllä sanelevat sopivan hintatason ajan kanssa.

Nykymalli tukee kattavien työmatkavähennysten muodossa ihmisten asumista kaukana työpaikoistaan samalla, kun lähempänä työpaikkaa sijaitsevan asunnon hankkiminen on verotuksella tehty epäedulliseksi. Verotuksen työmatkavähennyksen ylärajaa on asteittain tarkastettu ylöspäin kohti nykyistä 7000 euron summaa, ja vaikka inflaatiokin on toki vaikuttanut tukien reaaliarvoon, ei voida sanoa, että kaukana työpaikasta asuminen olisi välttämättä taloudellisesti erityisen kannattamatonta. Toisaalta järjestelmä on monimutkainen ja erilaiset kikkailut vähennysten maksimoimiseksi ovat mahdollisia. Järkevää ehkä olisikin vain antaa tuki etäisyyden mukaan kulkuvälineestä riippumatta samalla sen euromääräisiä ehtoja tiukentaen.

Varainsiirtoverotuksen alentaminen ja työmatkasubventioiden uudelleenarviointi muuttaisivat kiinteistöjen käyttöä optimaalisempaan suuntaan ja helpottaisi työn perässä muuttamista myös omistusasujien kohdalla. Ehdotuksia varainsiirtoveron laajentamiseksi myös mm. pörssiosakekauppoja koskevaksi saa myös toisinaan kuulla, mutta en halua edes kuvitella, kuinka vahingollisia vaikutuksia sillä olisi talouden dynamiikkaan. Sehän vain kannustaisi säilyttämään omistajan kannalta vääränlaisia arvopapereita aivan kuten nykyjärjestelmä kannustaa asumaan vääränlaisessa asunnossa. Muista negatiivisista vaikutuksista nyt puhumattakaan. Toisaalta jos irtaimen omaisuuden transaktiovero todella otettaisiin käyttöön, ei se mitenkään voisi olla lähelläkään nykyistä asuntojen varainsiirtoveron tasoa, jos tavoitteena ei sitten olisi ennätyksellinen pääomapako Suomesta.

Käytännössä varainsiirtovero on vain vanha leimavero uudelleen nimettynä. Toki nuoret ensiasunnon ostajat on ko. verosta vapautettu. Nuorille ensiasunnon ostajille on jo olemassa ASP-tukijärjestelmä, joka antaa heille merkittävää taloudellista avustusta kodin hankintaan. Asuntotuotannon pitäminen riittävällä tasolla ja mm. kaavavalitusoikeuksien rajoittaminen ovat tärkeitä keinoja, joiden avulla pidetään omistusasuminen jatkossa myös nuorten ulottuvilla.

VATT totesi jo vuonna 2013 varainsiirtoveron vahingolliseksi veromuodoksi. Jostain syystä SSS-hallitusta ei asia kuitenkaan kiinnosta. Tärkeämpää oli esimerkiksi säätää verotusta niin, että uuden auton omistaja saa menopelinsä halvemmalla.