Varsinaiset hallitusneuvottelut alkavat tänään 28.4
Juha Sipilä on aloittanut hallitusohjelman määrittämisen kysymällä työmarkkinavoimien muodostamalta valtiomahdilta (SAK, Akavan, STTK, EK, Suomen Yrittäjät, Kuntatyönantajat, MTK ja Perheyritysten liitto) seuraavat kysymykset:
1. Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?
2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?
3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?
Juha Sipilä on indikoinut, että hallitusohjelman talousosiota muodostetaan näiden vastausten perusteella. Varsinaiset hallitusneuvottelut alkavat tänään tiistaina 28.4, kun nämä vastaukset on saatu.
Hallitusohjelmaa toteuttamaan valitaan ennen kaikkea keskinäistä luottamusta ja kunnoitusta vaalivia puolueita, joilla ei ole ainakaan talousohjelman päälinjojen osalta ristiriitaisia kynnyskysymyksiä. Juha Sipilä on näissä merkeissä haastatellut jo ennakkoon kaikkien puolueiden puheenjohtajia.
Hallitusohjelman talousosion sisällössä tulee olemaan paljon hyödyllistä tietoa myös sijoittajalle. Sen rakenne määrittää suomeen kohdistuvien sijoitusten pitkän aikavälin menestystä.
Juha Sipilä on aloittanut esimerkillisen terveellä tavalla
Hallitusohjelman tekeminen on minusta alkanut erittäin ryhdikkäästi. Tässä Juha Sipilän tavassa on mielestäni kaksi erittäin hienoa puolta:
Tämä mielestäni selkeyttää tilannetta. Tosiasioiden tunnustumisesta on hyvä lähteä liikkeelle.
Politiikastamme päätetään SAK:ssa ja EK:ssa
Tänään (29.4) aamutv lähetyksessä oli haastateltavana SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, joka uhosi (lähes uhkasi), että jos ei hallituksen talouspoliittinen linja mielytä niin SAK:lla on kyllä keinot arvostella hallitusta. Kävi selvästi ilmi, että Lauri Lyly edellyttää, että hallitus nauttii SAK.n (ja työmarkkinakentän) luottamusta.
Tämän maan tosiasiallinen päätöksentekomekanismi on kaukana perustuslain mukaisesta parlamentaarisesta järjestelmästä. En itse pääse äänestämään ammattiyhdistysvaaleissa eikä minulla ole vaikutusvaltaa EK:n toimintaan. Koen, että en pysty äänestämällä vaikuttamaan valtakunnan tosiasialliseen talouspoliittiseen päätöksentekoon. Tuo päätösvalta on SAK:lla ja EK:lla.
Parlamentarismi olisi minusta parempi hallitumuoto kuin se, että EK:n ja SAK:n lakoilla ja levottomuuksilla uhkailemalla pitävät valtaa käsissään. Kyllä eduskunta pystyisi minun mielestäni ohjaamaan lainsäädäntöä myös talouspolitiikan (työttömyysturva, eläketurva, työehdot, ..) alueella.