Suomen Pankin (BOFIT) ”Venäjä-ennuste 2023–2024” antaa kuvan omavaraistalouteen (sotatalouteen) ajatuvasta maasta:

• Venäläiset yritykset eivät kelpaa osaksi tuotantoketjua missään, edes Kiinassa. Venäläiset yritykset voivat viedä nimettömiä bulkkituotteita kuten puuta, öljyä, kaasua, hiiltä, viljaa ja metalleja.
• Mikään yritys ei investoi Venäjälle eikä sinne virtaa investointien mukana tuotannollista ja organisaatiollista osaamista.

Nämä seikat tarkoittavat sitä että Venäjän talous taantuu yhä  alkukantaisemmaksi ja raaka-aine valtaisemmaksi.

Raaka-aineilla on aina kysyntää eikä Venäjän bruttokansantuote romahda ja lähes kaikkia tuontitavaroita saadaan pakotteista huolimatta edelleen naapurimaiden kautta.

Talouspolitikan päämääräksi on jo muutama vuosi sitten asetettu irtautuminen ulkoisista riippuvuuksista.  Ja ensimmäisen sotavuoden pakotteet tekivät irtautumisesta välttämättömyyden.  Samalla kävi selväksi, ettei talouden sopeutumista anneta markkinavoimien tehtäväksi. Valtion rooli talouden ja yhteiskunnan monilla sektoreilla kasvoi ja erityisesti suuryrityksistä tuli aiempaa riippuvaisempia vallanpitäjistä. Talouspolitiikassa siirryttiin kohti keskusjohtoista sotataloutta.

BOFIT on erityisen huolissaan valtion roolin kasvamisen seurauksista, joita ovat muun muassa:

• Mahdolliset heikosti tuottavat investoinnit liikenne infrastruktuuriin (jotka ovat käynnissä) sekä huonosti tuottavat investoinnit sotatarviketeollisuuteen ja sotaan.
• Valtion kulutus on poissa muista tuottavammista investoinneista.  Rahalliset ja inhimilliset resurssit ohjautuvat tuottamattomiin kohteisiin.

Kaiken tämän seurauksena on syvenevää jälkeenjääneisyyttä.  Venäjän valitseman tien päässä odottaa jotain arvaamatonta.

Kuvan lähde: wikimedia