Veroeettisyys osaksi eettisen kuluttajan valintakriteerejä

Finanssikriisin jälkimainingeissa veroparatiiseihin ja kansainvälisiin verotuksen pelisääntöihin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota ja joitakin tuloksiakin on saatu, kuten äskettäisissä Casimir EhrnroothinJorma Ollilan ja nyt Bertel Pauligin tapauksessa. Silti veropakolaisuuden torjuminen tuntuu välillä toivottomalta oli kyse sitten yritysten tai yksityishenkilöiden verotuksesta. Rahoja on vaikea jäljittää, suuryritykset voivat toimia siirtohinnoittelun epäreiluudesta riippumatta täysin lain kirjan mukaan, eikä veropakolaisuudesta kiinnijäämisestä välttämättä synny niin suurta riskiä, että se saisi maksamaan verot kiltisti. Jotkut ovat voineet päästä osittain pälkähästä myös ns. ne bis in idem -periaatteen ansiosta (kts. Vero.fi). Tämän suhteen on sääntöihin ja käytäntöihin varmasti tulossa periaatteen huomioonottavia parannuksia, mutta kansainvälinen talousympäristö tulee tarjoamaan houkuttelevia pakopaikkoja myös jatkossa, mikä näkyy sekä suorasti että epäsuorasti valtion budjetissa ja sitä kautta tavallisen veronmaksajan kukkarossa.

 

Kenenkäs rahat löytyivätkään veroparatiisista? (Karlsson, HS 11.10.2013)

Siinä missä virkavallan keinot käyvät vähiin, voisiko apua löytyä sieltä, missä ongelmakin syntyy, eli markkinoilta? Jos kuluttajat alkaisivat kasvavissa määrin ottaa ympäristöystävällisyyden ja muiden eettisten arvojen lisäksi myös veroeettisyyden huomioon kulutusvalinnoissaan, varsinkin kulutustuote- ja palvelualoilla toimivien yritysten olisi pakko ottaa tämä paremmin huomioon. Starbucks ei maksanut vuosiin veroa Britanniassa, mutta on nyt taipunut maksamaan ainakin jotakin (kts. Starbucks maksoi ensimmäistä kertaa vuosiin yritysveroa Britanniaan). Syy tähän voi olla nimenomaan Starbucksin kuluttaja- ja palvelukeskeinen toimiala.

Veroeettisyyden merkitys lienee sinänsä vahvasti kansallisuussidonnaista. Suomalaista Starbucksissa kävijää ei luultavasti kovin paljon kiinnosta, maksaako Starbucks voitoistaan veroja Britanniaan vai ei. Suomessa pelibisneksen jättimenestyjät Supercell ja perässä myös Rovio (Talouselämä 18/2013) ovat kertoneet maksavansa veronsa kiltisti Suomeen. Tällä ei alan kansainvälisyydestä johtuen liene kuluttajiin juuri minkäänlaista vaikutusta, mutta ehkä juuri sen vuoksi olisi hienoa, jos tällaiset positiiviset ulostulot saisivat enemmän huomiota.

Jos yritysten ja niiden omistajien verotukseen kiinnitettäisiin huomiota myös kuluttajanäkökulmasta, yritysten olisi useammin katsottava veron maksua myös tästä näkökulmasta. Veroeettisyydestä pitäisi saada yrityksille markkinointivaltti ja veronkiertäjistä tulisi pitää kuluttajanäkökulmasta rakennettua mustaa listaa, joka pyrkisi mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon niin yrityksen verojärjestelyt, yritysjohdon henkilökohtaiset veronkierrot, sekä koko alihankintaketjun. Tälle pohjalle voisi jo rakentaa kuluttajien veroeettisyystietoisuutta herättelevän kampanjan. Jos kuluttaja herää, on yritysten ja niiden rikkaiden johtajienkin pakko herätä. Tällöin voittajia ovat paitsi veronmaksajat, myös yleinen moraali.

 

 

3 thoughts on “Veroeettisyys osaksi eettisen kuluttajan valintakriteerejä

  1. Tsapuolinen verotus kitkisi laittomuuksia ja verojen välttelyä

    Sijoitustoiminnan piiristä löytyy paljon laillista verojen välttelyä:

    • Monille suomalaisille on mainostettu "verokuoria" joiden sisällä saa tehdä kauppaa ja voittoja niin että, verot lankeavat vasta sitten kun nostaa rahaa näistä kuorista.
    • Rahastosijoituksia käytetään verosuunnitteluun. Rahastojen sisällä saa käydä kauppaa ilman että kaupoista syntyisi veroseuraamuksia ennen kuin rahat nostetaan rahastosta. Erään tunnetun pankin edustaja kertoi minulle muutamaia viikkoja sitten, että markkinoilla on muutamia rahastoja, jotka on perustettu faktisesti tietyn suvun rahojen sijoittamista ja hajauttamista varten. Suvulla on vaikutusvaltaa rahaston sijoituskohteiden valinnan suhteen.
    • Moni luovutusvoittoa tehnyt myy vuoden lopussa vastaavalla summalla tappiolla olevia sijoituksia ostaakseen nuo sijoitukset seuraavana päivänä takaisin. Tällä vältetään myyntivoittoveroja.
    • Jotkin erittäin suuret sijoittajat ovat perustaneet sijoitusyhtiöitä ulkomaille, halvemman verotuksen piiriin. Tämä on täysin laillista, mutta verojen välttelyä kuitenkin.
    • Monia eläkevakuutuksia mainostetaan verohyödyillä ja perintöveron välttämisellä

     

    Ja myös laittomuuksia tapahtuu, mutta tietääkseni aika harvoin:

    • Eräs ulkomainen, suomeksi mainostava ja markkinoiva, pankkiiriliike mainosti viime kuun tiedotustilaisuudessaan sitä, etteivät he kerro sijoitusten tuottoja Suomen veroviranomaisille.
    • Eräs hypoteettinen ystäväni teki sijoituksia Sveitsissä asuvan lähisukulaisensa nimissä.
    • ….

     

    Tasapuolinen ja moraalisesti hyväksyttävä verolainsäädäntö auttaisi

    Onneksi varsinaisia laittomuuksia on aika vähän. Mutta myös moraalisesti arveluttavat, sinsänsä lain mukaiset keinot haittaavat sijoitustoiminnan arvostusta. Niistä pitäisi päästä eroon. Minulla ei kuitenkaan ole muita keinoja mielessä kuin:

    1. Olisi hyvä jos päästäisiin tasapuolisempaan ja moraalisesti hyväksyttävämpään verolainsäädäntöön 
    2. Kohtuullinen, naapurimaiden kanssa kilpailukykyinen verotus
    3. Yksinkertainen verolainsäädäntö (esim. samat verot riippumatta sijoitusmuodosta)
    1. Harmaita alueita

      Niin, instrumentit on monet. Jotkut instrumentit voivat hyväksytysti tarjota jonkun mahdollisuuden veron välttämiseen, mutta ainakin esim. PS-tilin tapauksessa se on vain verotuksen muodon ja ajankohdan vaihtamista seurauksin, jota ei voi oikein kunnolla etukäteen tietääkään.

      "Moni luovutusvoittoa tehnyt myy vuoden lopussa vastaavalla summalla tappiolla olevia sijoituksia ostaakseen nuo sijoitukset seuraavana päivänä takaisin. Tällä vältetään myyntivoittoveroja."

      Tämä on vähän kaksisyinen juttu. Lähtökohtaisesti en kyllä miellä tuota lainkaan veronkierroksi, kuten ei ole erilaisten verovähennystenkään käyttämiset. Jos tappioita on kokonaisuudessaan enemmän kuin niitä voittoja, eihän olisi millään tapaa oikeudenmukaista, että niistä määrältään pienemmistä voitoista pitäisi maksaa veroa. Ja toisaalta vaikka voittoja olisi enemmän, on tavallaan erikoista, että niistä tulee maksaa vero vasta voittojen kotiutuksen yhteydessä. Jos sijoittaa moneen kohteeseen, ei asiaa ole mieltä katsoa sen osakomponentteina, vaan kokonaisuutena. Siitä mahdollisesti syntyvää voittoa vasta tulisi verottaa, mutta toisaalta olisi ainakin teorian tasolla perusteltua, että se verotettaisiin realisoimisesta riippumatta. Käytännössähän tuo ei ole mitenkään yksinkertaista, mutta ei välttämättä kuitenkaan mahdotonta (kts. Arvonnousuvero). 

      Onneksi varsinaisia laittomuuksia on aika vähän. Mutta myös moraalisesti arveluttavat, sinsänsä lain mukaiset keinot haittaavat sijoitustoiminnan arvostusta.

      Viimeisenä minä sijoitustoiminnan arvostuksesta huolehtisin. Tärkeämpiä tekijöitä on suora verotulojen menetys, sekä rikkaiden veropakolaisuudesta syntyvä yleinen veronmaksumoraalin heikkeneminen, mikä voi siten heijastua myös esim. harmaana taloutena ja myös sitä kautta vähenevinä verotuloina.

    2. Kuorista

       

      • verot lankeavat vasta sitten kun nostaa rahaa näistä kuorista."

      Pääoman saa nostaa vaíkka viimeiseen senttiin. Ja tuottojen pitäminen kuoren sisällä vuosikymmeniä ei tuottane ongelmia niille, joille kuoria markkinoidaan. Alaraja taitaa olla satoja tuhansia ainakin useimmilla markkinoijilla.

Comments are closed.

Related Posts

Sijoittaminen

EToron pörssilistautuminen

Eräs sijoittajan tärkeimmistä työkaluista urallaan on oikea kaupankäyntialusta. Oikean kaupankäyntialustan valitsemalla kykenet helpottamaan elämääsi ja sijoitusten tekemistä uskomattoman paljon, kun taas valitsemalla väärän alustan, rajoitat

Sijoittaminen

Norwegianin unelma haihtui

Monet piensijoittajat, etenkin kokemattomat, ravaavat kuraojaan kaatuneiden yhtiöiden perässä osakekurssin sukellettua taloudellisen tilanteen mukaisesti.

Halpuus houkuttaa, kuten surkeisiin kauppoihin aina ajautuvaa Sulo Viléniä takavuosien hittikomediassa Tankki