Yhdysvaltojen kahtiajaosta

Yhteiskunta

Yhdysvaltojen nykyistä kahtiajakoa ei varmaan kukaan voi kiistää. Vastakkainasetteluja on useampia: kaupunkilaiset vastaan maaseutu, rikkaat vastaan köyhät, vanhat ikäluokat vastaan nuoret, jne. Jopa osavaltiot ovat jakautuneet monessa mielessä kahtia. Texas ja California eroavat toisistaan yhtä paljon kuin vasemmisto ja oikeisto, vaikka hieman eri tavoin. On vaikea määritellä tarkasti eri osapuolia, mutta yksi selkeimmistä kahtiajaoista löytyy mielestäni Demokraattien ja Republikaanien välillä. Demokraattien presidentiltä Joe Bidenilta odotettiin kykyä yhdistää maa, mutta tämä näyttäisi harjaluulolta. Ehkä tätä odotettiin enemmän muualla kuin itse Yhdysvalloissa. Kahtiajako tulee todennäköisimmin vain pahenemaan.

Joe Biden ja toinen voimahahmo Nancy Pelosi ovat enemmän keskitien kulkijoita, vaikka itse kutsuisin heitä opportunisteiksi kuten kaikkia muitakin poliitkoita ilman murtumatonta uskoa mihinkään ismiin. He vain sattuvat kuulumaan Demokraatteihin. Jos kyse olisi vain heistä niin näkemykseni kahtiajaosta olisi positiivisempi. Se voisi jopa lieventyä. Biden ja Pelosi taitavat suomalaisittain olla lähimpänä Kokoomusta. Tämä pätee myös suurimpaan osaan Demokraattien senaatin jäesenistä. Samaa ei voi sanoa enemmistöstä kongressista löytyvän nuoremman sukupolven Demokraatteja, Bernie Sandersista tai Elisabeth Warrenista.

Tilanne on yksinkertaisesti se, että vanhempien Demokraattien sukupolven kokiessa luonnollisen poistuman, muuttuu todennäköisesti Demokraattien politiikka vielä nykyistäkin paljon vasemmistolaisemmaksi. Viimeistään 2040-luvulla Demokraattien politiikka on todennäköisesti vahvasti vasemmalla. Jokainen saa päättää itse onko se hyvä asia. Minusta se ei sitä ole. Voin myös olla väärässä ja uusi sukupolvi muuttuu kapitalistisemmaksi, mutta jääköön nähtäväksi. Republikaanit ovat enemmän oikealla niin kongressissa kuin senaatissakin. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta nykyisessä tilanteessa on, että käytännössä Demokraatti Joe Manchin on ainoa senaatin jäsen joka ei automaattisesti noudata vastakkainasettelua lähes kaikissa asioissa. Toisin sanoen, hänellä on nyt enemmän valtaa kuin muilla senaatin tai kongressin jäsenillä.

Yhdysvaltojen muut vallanhallitsijat kuten sosiaaliset mediat, uutismediat ja suurimmat yritykset hajottavat myös kansaa siinä missä valtaapitävät poliitikotkin. Osa niistä itseasiassa jakaa kansaa paljon enemmän kuin muut. Facebookin ja Googlen algoritmit ainakin asiantuntijoiden mukaan kasvattavat niiden voittoja. Tarkkaa tietoa niistä ei ole, koska niitä ei ole julkistettu. Enemmistö niistä on vasemmalle kallellaan, vaikka ne ensisijaisesti ovat kiinnostuneita omista eduistaan. Vasemmalle kallellaan tarkoittaa tässä tapauksessa Suomessa Kokoomuksesta vasemmalle. Monet jopa pahasti vasemmalla, kuten CNN.

Sosiaaliset mediat ja niiden päättävissa asemissa toimivat ovat selkeästi vasemmalla. Googlessa, Facebookissa ja niiden omistamissa medioissa kuten Instagramissa on vaikea päästä johtaviin asemiin ilman vasemmalle kallellaan olevia ajatuksia. Kymmenestä suurimmasta uutissivustosta valtaosa on kallellaan vasemmalle. Oikealle suuntautuu merkittävistä Fox news. Myös Microsoftin Gates on vahvasti vasemmalla. Amazonin Bezos ei pidä Trumpista, mutta muuten on vaikea sanoa kumpaan suuntaan hän on kallellaan. Hän ei myöskään pidä ammattiliitoista, joten tämä viittaisi oikealle. Amazonin tärkeys näkyy siinä, että sen Web Services hallitsee niin suurta osaa Internetin liikenteestä. (Myös Microsoft on tärkeä tämän vuoksi.) Hän ei myöskään pidä ammattiliitoista. Applesta minulla ei ole tietoa. Yritys vaikuttaa enemmän olevan kallellaan oikealle, mutta muuta en osaa sanoa.

Korkein oikeus ei toimi Republikaanien kumileimasimena, vaikka sellaiseksi se on leimattu monien Demokraattien toimesta. On totta, että Republikaanienemmistöiset senaatit ovat valinneet kuusi yhdeksästä korkeimman oikeuden tuomarista, mutta toistaiseksi tämä epätasapaino ei ole merkittävästi näkynyt. Korkein oikeus ei ollut Trumpin kannalla vaalitulosjutuissa. Korkein oikeus kunnioittaa perustuslakia enemmän kuin vallassaolevia puolueita. Tämä on toistaiseksi tilanne. Jotkin Demokraatit ovat tehneet lakialoitteen, jossa halutaan nostaa tuomareiden määrä yhdeksästä kolmeentoista, jotta heidän valitsemilla tuomareilla olisi enemmistö. Näen tämän askeleena kyseenalaistaa korkeimman oikeuden puolueettomuus ja pyrkimyksenä sinetöidä demokraattien valta-asema pitkäksi aikaa. Näin tapahtuessa on täällä Euroopassa enää turva haaveilla markkinataloudesta Yhdysvalloissa.

Edellämainitut valtapelurit huomioon ottaen on todettava maan kääntyvän vuosien vieriessä enemmän vasemmalle. Siitä huolimatta myös oikealle kallellaan olevia henkilöitä tulee olemaan kymmeniä prosentteja kulloisestakin äänestäjäkunnasta mikä saa maan hirttäytymään kahtiajakoon mikäli ihmiset eivät löydä yhteistä vihollista. Luonnollisin vaihtoehto on Kiina joka onkin kansalaisten mielestä ulkovalloista pahin uhka Yhdysvalloille. Maat käyvät nyt kauppasotaa, teknologiasotaa ja geopoliittista sotaa. Vain sotilaallinen konflikti puuttuu. Se käydään todennäköisesti lähinnä Kiinan itärannikolla ja sen lähistöllä mikäli sellainen syttyy.

Suomessa enemmistö näyttäisi toivovan, että Republikaanit hajoavat Trumpin myötä kahtia ja Demokraatit saavat ratkaisevan valta-aseman pitkälle tulevaisuuteen. Pitää varoa mitä toivoo, koska voi saada sen. Tämän jälkeen Yhdysvalloissa on yksipuoluejärjestelmä ja sehän on toiminut niin hyvin? Singapore taitaa olla ainoa maa, jossa se on toiminut edes kohtuullisesti ilman läpeensä autoritaarista hallintoa. Kertokaa ihmeessä löytyykö muita maita. En ole politiikan asiantuntija, joten ehkä minä en tiedä toista. Kiinaa voi ehdottaa, mutta itse pidän sitä liian autoritäärisenä, jotta pitäisin sitä hyvänä esimerkkinä. Sillä mikä puolue on johdossa ei ole juuri väliä. Ennen pitkää autoritaarisuus ottaa ohjat. Kaikki voimat tarvitsevat vastavoimansa. Politiikka ei ole tässä asiassa poikkeus.

Eipä muuta,

Tommi T

Demokraatit Joe Manchin Republikaanit Yhdysvallat

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen