Yön yli Suomen jääkiekkokullan jälkeen

Se on siinä, 16 vuoden odottamisen jälkeen ja aitosuomalaisella reseptillä, jääkiekon maailmanmestaruus vuosimallia 2011! Aitosuomalaisella siinä mielessä, että vuoteen 1995 verrattuna joukkuetta johti nyt myös täysin suomalainen valmennustiimi. On synnytetty suomalainen jääkiekkokulttuuri, joka on maailman paras.

Koska jääkiekko on nopea, taitoa ja fyysisyyttä, sekä psyykkistä kestävyyttä vaativa joukkueurheilulaji, pidän sitä hyvänä monien yritys- ja liiketoiminnassa esiintyvien ilmiöiden pelkistäjänä. Kehitimme NHL-lakkovuonna 2005 yhdessä silloisen St Louis Bluesin pelaajahankinnoista vastaavan johtajan Jarmo Kekäläisen (nykyinen Jokeri-pomo) ja konsulttiyrittäjä Esa Jaaksin kanssa kehittämisohjelman "Voittajajoukkueen rakentaminen" johtoryhmäni tarpeisiin. Tämä kehittämisohjelma tukeutui suurelta osin niihin käytäntöihin, joita sovellettiin NHL-joukkueiden kokoonpanojen rakentamiseen täsmällisen roolituksen avulla. Rooleissa asenne on ensisijainen kilpailuetu (competitive advantage), taitojen ja fyysisyyden muodostaessa rooliin liittyvät tarvittavat vaatimukset (basic competitive requirement).

Suomen jääkiekkojoukkueen valmennusjohdosta Jukka Jalonen ja Petri Matikainen ovat jo pitkään korostaneet oikean asenteen tärkeyttä pelaajissa. Joukkuelajeissa oikea asenne on tehdä työtä joukkueen eteen. Tämän suhteen maailmanmestarijoukkueemme kokoaminen onnistui loistavasti. Riippumatta pelaajan viitekehyksestä, asemasta ja tunnettuudesta, jokainen Suomi-leijona pani itsensä likoon joukkuetoverinsa ja joukkueen puolesta. Tuntui ajoittain siltä, että pelaajat kilpailivat keskenään siitä, kuka pystyy parhaiten palvelemaan ketjukaveriaan, jotta tämä olisi tuloksellinen ja loistaisi. Yksilöllisen virheen sattuessa viereltä löytyi ketjukaveri, joka paikkasi kömmähdyksen. Haastavina hetkinä tuntui, kuin vuorotellen jokainen pelaaja nousi esimerkilliseksi ja innovatiiviseksi joukkueen sytyttäjäksi, mistä kuvaavana Mikael Granlundin ilmaveivimaali.

Hieno joukkuehenki ei synny itsestään. Se vaatii alustakseen sataprosenttisen keskinäisen luottamuksen, joka antaa yksilölle rohkeuden toimia. Se vaatii luottamuksen ilmapiirin, jossa pelaajia kannustetaan ylittämään itsensä joukkueen puolesta ja jossa ei virheistä rangaista. Luottamuksen alusta synnytetään valmennusjohdon toimesta ja siinä työssä Jalonen, Matikainen ja Pasi Nieminen tiiminä onnistuivat kuten Kurt Lindström valmentaessaan Leijonat kultaan vuonna 1995.

P.S. Venäjän jääkiekkojoukkueen menestymättömyys todisti jälleen kerran oikeaksi Kekäläisen teesin, ettei yhteen joukkueeseen kannata sisällyttää 2-3 tähteä enempää.

3 thoughts on “Yön yli Suomen jääkiekkokullan jälkeen

  1. Siniristissä kiteytyi tappamisen mahti

     

    Näin otsikoi Helsingin Sanomissa Olli Sinivaara kirjoituksensa Tuomas Teporan teoksesta ”Sinun puolestas elää ja kuolla”. Kirja perustuu historiantutkijan väitöskirjaan. Hesarin kirjoituksen mukaan Teporan tärkein innoittaja on amerikkalaisten Carolyn Marvinin ja David W. Inglen kehittelemä teoria kansallisvaltiosta primitiivisenä heimouskontona, joka vaatii säännöllistä veriuhria. Sodissa tapettavat kansalaiset ovat ryhmän sisäistä väkivaltaa kanavoivia uhreja, jotka vahvistavat sosiaalista yhtenäisyyttä. Tämän teoria koskee Yhdysvaltoja ja sikäläisessä patriotismissa keskeistä tähtilipun palvontaa. Tähtilippu on heimon toteemi, joka kiteyttää tappamisen mahdin.
    Tämän päivän kisajuhlintaa seuratessa herää kysymys onko urheilu korvannut primitiivisenä heimouskontona sodankäynnin ja veriuhrit.

  2. Tähtienkin pitäisi pelata joukkueelle

    En tiedä, eroaako kiekko lajina oleellisesti muista joukkuepeleistä (en ole koskaan itse pelannut kiekkoa kuin pihapeleissä, toisin kuin useita muita joukkuepelejä), mutta vaikkapa jalkapallossa isojenkin tähtien on mahduttava samaan joukkeeseen. Parhaissa seura- ja maajoukkueissa pelaa vain supertähtiä, mutta kemian eli joukkuehengen ja roolituksen täytyy toimia, muuten ei menestystä tule. Vaikkapa Espanjan maailmanmestarijoukkueeseen ei mahdu kuin supertähtiä jokaiselle pelipaikalle, mutta joukkuepeli ja roolitus toimivat loistavasti.

    Venäjällä oli kiekkokisoissa loistavia yksilöitä, mutta heistä ei ollut suurta iloa, koska supertähdet pelasivat heikosti joukkueena. He yrittivät ratkaista pelin yksin, eivät yhteistyöllä. Se vähensi heidän ja samalla koko joukkueen panosta. Sillä tavalla ei joukkuelajissa voiteta.

    Mutta ei kai sille estettä sinänsä ole, että supertähdetkin pelaavat hyvää joukkuepeliä. Kun kiekossa pelataan niitä kisoja, joissa NHL:n parhaat ovat mukana, parhaisiin joukkueisiin ei mahdu kuin isoja tähtiä. Jotenkin heistä on saatava yhteen puhaltava joukkue, jos aikoo pärjätä.

Comments are closed.

Related Posts