Turha odottaa Nokialta liikoja
En ole kiinnostunut Nokiasta sijoituskohteena, mutta omaa mielenkiintoaan siihen liittyy aina vain suomalaisten suosikkiosakkeena ja suhdannemittarina. Nokia kuten verrokkinsa heijastavat tehokkaasti maailmantalouden investointisykliä.
Q3 Nokian liikevaihto laski peräti -20%, valuutoistakin siivottuna -15%. Etenkin Pohjois-Amerikka sakkasi raskaasti. Tämä on laskusuhdanteessa ominaista syklisille yleensä, mutta Nokiassa usein korostetustikin.
Sama pätee liikevoittomarginaaliin, joka puolittui vertailukauden mukavasta liki kymmenestä prosentista. Yhdessä laskevan liikevaihdon kanssa se höylää isolla taltalla tulosriviä.
Nyt on edessä yhtiön remontti irtisanomisineen ja kulukuureineen. Väki vähenee 10-15%. Pörssihaukan syklisissä ei moinen viikate ole heilunut.
Ei petä, kun ei odota
Ero vaikkapa juuri raportoineeseen tuloksellisesti liki umpivarmaan Omnicomiin venyy järisyttäväksi. Toki toimialakin on aivan toinen, mutta markkinointi kuuluu myös syklisiin sektoreihin.
Silti Omnicom paukuttaa tasaisen varmaa loivaa kasvua ja varsinkin katetta liikevoittomarginaalilla +15% oloissa kuin oloissa. Nokia vain haaveilee sellaisesta.
Suomalaisten sijoittajien suuhun on jo kotiutunut sananparsi: Nokia pettää aina. Sen todenmukaisuus on tosin makuasia.
Monille tuntuu edelleen vaikealta hahmottaa alan suhdanneherkkyys. Kun investointilompakot suljetaan niin Nokia kuten vastaavat yhtiöt voivat vain vikistä.
Ei kaksineen missään suhteessa
Vaikkapa puolijohdeteollisuudessa tilanne on aivan sama. Sen kanssa täytyy vain elää niin yhtiöiden kuin omistajien.
Jälkimmäiset voivat kyllä vekslata omistustensa kanssa sopivia osto- ja myyntirakoja hakien. Siten syklisten kanssa pitää toimia, etenkin jos ne ovat vuoristoratatavaraa kuten Nokia.
Pitkässä perspektiivissä osaketta on kuitenkin mahdoton pitää kaksisena kohteena kuin sykliseen spekulaatioon. Puljun kannattavuus on hyvinäkin aikoina korkeintaan kohtalainen.
Ja kasvu suhdanteiden yli ei pysy edes inflaation kelkassa. Ei kiitos.
Nokian kasvu (sininen) ja vaatimaton kate (käyrä) eivät todellakaan houkuttele
Ala on mikä on
Heikkoina aikoina puhutaan yhtiön kriisistä ja vaaditaan päitä pölkylle. Saattaahan johto sortua virheisiin, muttei mitenkään välttämättä.
Koska verrokkien kuten Ericssonin tarpoessa samassa suossa kyse on sektorin luonteesta. Kuten Warren Buffett nasevaan tapaansa muotoilee:
”Kun vaikeaksi tunnetulle sektorille palkataan tuloksistaan tunnettu johtaja, niin yleensä se on sektori joka säilyttää maineensa.”
Pekka Lundmark voi olla mokannut tai sitten ei. Alan luonteelle hän ei mitään voi.
Ei tällaisiin kohteisiin kannata sotkeutua kuin pelipapereina. Ja siihen löytyy rekkalastillinen Nokiaa parempia kuponkeja.
Nokia ei ole omani eikä Pörssihaukan yhtiö. Eikä tule.
”Kun investointilompakot suljetaan niin Nokia kuten vastaavat yhtiöt voivat vain vikistä.”
Nokian suhdanneherkkyyden ja mainitsemiesi romahdusta taustoittavien muiden syiden ohella on vielä eräs tekijä jonka haluaisin tuoda esille:
Kymmen vuotta sitten monen huulilla oli valitusta: ”Mobiili netti toimii huonosti siellä ja täällä ja milloin missäkin”
Ongelmat on paikattu. Ei kuulu enää valittelua. Mobiilinetti toimii erinomaisesti jopa täällä suomalaisen saaristomeren äärimmäisessä kolkassa jossa nyt työskentelen ja kirjoittelen tätä kommenttia. Jopa viedot tulevat kiitettävästi ja telkkua voi katsoa mobiilinetin kautta (kun tänne ei tv lähetykset muuten kanna).
Operaattorit eivät osta Nokialta mobiilinetin mahdollistavia laitteita kun verkko jo toimii. Tämä on sekä Nokialle että Ericssonille ikävä ongelma joka ei kenties korjaannu edes siinä tapauksessa että suhdanteet paranee.
Ok hyvä pointti. Hyvää syksyä saaristoon!