Valtiontalouden tarkastusvirasto: Valtiovalta ylittänyt menokehykset
Valtiontalouden kehysten menotasoa ei ole johdonmukaisesti ja avoimesti johdettu julkisen talouden kestävyyttä koskevista tavoitteista. Julkisen talouden kestävyyttä koskevat tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta selviää valtiontalouden tarkastusviraston eduskunnalle antamasta selvityksestä.
Koko julkisen talouden kattaville kehyksille olisi perusteltua löytää menettely, jolla voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyyttä turvaavan linjan ja pitkäjänteisen taloussuunnittelun jatkuvuus yli vaalikausien. Erityisesti olisi tarpeen säännellä vaalikauden päätöksistä seuraaville vaalikausille siirtyviä menoja.
Lisää tietoa: Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle.
Kuka kähvelsi valtion omaisuuden
Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastajat ovat tuossa nostaneet esiin rahoitushankkeiden siirtämisen pois eduskunnan budjettivallan alta. Talouselämä lehden artikkelin mukaan budjetin ulkopuolisissa rahastoissa on melkein 25 miljardia.
Mutta kuitenkin nämä ovat ihan aitoa, oikeaa valtion omaisuutta, jota omistetaan mm. valtionyhtiöiden kautta.
Jotain perusteellisen mätää sen sijaan on samassa jutussa mainitussa valtion konsernitaseessa. Taseen mukaan valtiolla on velkaa 50 miljardia ja omaisuutta 10 miljardia.
Saman lehden liikennehankkeista kertova artikkeli ”Suomi rakentaa radat osamaksulla” antaa jo kuvan, että valtion omaisuus on selkeästi aliarvostettu taseessa. Tuo juttu kertoo, että nyt on meneillään lähes 2 miljardin edestä rata- ja tiehankkeita ja lähivuosian aloitetaan saman verran. Eli julkisilla varoilla tehdään parissa vuodessa yli neljän miljardin edestä infrastruktuuria.
Nyt vastako massiivinen väylärakennus on aloitettu – ei toki vaan joka vuosi noita on tehty, vaikka ne eivät näytä valtion ja kuntien omaisuustasetta kasvattaneen.
Entä sitten aineeton omaisuus, joka pörssiyhtiöissä vastaa nykyään yli 80 %:ia yhtiön kokonaisarvosta. Eikö suomalaisessa yhteiskunnassa ole vähintäänkin vastaavassa suhteessa aineetonta omaisuutta vaikkapa koulutettuna väestönä.
Investoinnit perusopetukseen 9 vuotta, à 6000 €, kolme lukiovuotta à 5000 €, neljä vuotta korkeakoulussa à 8300 €. Yhteensä yli 90000 € eikä ammatillinen koulutus olen paljokaan halvempi, 9000 € vuodessa, mutta koulutusputki on (osin) hiukan lyhyempi.
Jos ikäluokassa on 50000 koulutusputken läpikäynyttä, tulee tästä aineetonta omaisuutta pyöreät viisi miljardia. Viisi miljardia per ikäluokka eli sen verran vuosittain lisää aineetonta omaisuutta suomalaiselle yhteiskunnalle.
Eli valtion taseessa oleva 10 miljardin omaisuus on huimasti aliarvostettu.