Warren Buffett, tuo “Omahan oraakkeli”, on maailman kaiketi tunnetuin sijoittaja. Vaikka ei olekaan yhtä sijoittamisen toimintamallia, joka sopisi kaikille yhtä hyvin, noudattamalla samansuuntaisia periaatteita kuin Buffett, ei sijoituksillaan pitäisi mennä ainakaan pahasti mönkään. Buffett on ansaitustikin saavuttanut sijoitusmaailmassa poikkeuksellisen gurun asemansa, mutta tuntuu, että samalla on syntynyt ainakin yksi gurun nimeä kantava asia, joka on lähtenyt elämään omaa luojastaan riippumatontakin elämäänsä saaden turhankin paljon huomiota. Viittaan tällä ns. Buffett-indikaattoriin, joka näyttää nyt korkeimpia lukemiaan koskaan, kuten näkyy alla olevassa:

Mikä sitten on Buffett-indikaattori? Se on mittari, joka vertaa julkisesti noteerattujen osakkeiden arvoa bruttokansantuotteeseen. Mitä suurempi arvo mittarilla on, sitä suurempi on osakkeiden arvostus suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tästä Buffet sanoi aikoinaan vuonna 2001 IT-kuplan jälkimainingeissa seuraavaa:

“The ratio has certain limitations in telling you what you need to know. Still, it is probably the best single measure of where valuations stand at any given moment.”

Eli että joistakin puutteistaan huolimatta se olisi luultavasti paras mittari kunkin ajanhetken valuaatioille. Minua on kuitenkin useampaan otteeseen ihmetyttänyt Buffett-indikaattorista toitottaminen ennen kaikkea kahdesta syystä:

1. Kaikki yritykset eivät ole pörssissä.
2. Yritykset luovat arvoa myös maan rajojen ja siten BKT:n ulkopuolella.

No, kaiveltuani nyt tätä juttua varten aiheesta hieman enemmän, selvisi, että ilmeisesti yleinen ajatus ei sinänsä olekaan verrata esimerkiksi eri maiden arvostustasoja keskenään, eli ei ole tarkoituskaan, että eri maiden Buffett-indikaattorilukemat tarkoittaisivat eri maissa samaa asiaa. Eri mailla voi siis olla huomattavankin erilaiset rakenteet, ja se Buffett-indikaattorin lukema, mikä voi jossain maassa viitata ylikuumentuneisiin arvostustasoihin, voikin toisessa maassa olla päinvastoin vielä merkki alihintaisista osakkeista. Tähän vaikuttavat varmasti juuri nuo edellä mainitsemani seikat.

Mutta siinä missä eri valtiot tai muut markkina-alueet eivät ole keskenään samankaltaisia, eihän Yhdysvaltojenkaan markkinat pysy rakenteiltaan vakioina vuosikymmenestä toiseen. Entä jos aiempaa suurempi osa yrityksien tuomasta tuloksesta syntyy nimenomaan julkisesti noteeratuissa yhtiöissä? Tai entä jos aiempaa suurempi osa suurten yritysten liikevaihdosta ja -voitosta tuleekin ulkomailta ja vieläpä niin, ettei se kirjaudu Yhdysvaltojen vienniksi, vaan syntyy ulkomailla joko luonnostaan suoraan tai sitten veroparatiisijärjestelyjen seurauksena? Uskoisin, että mm. Applen, Microsoftin, Alphabetin (eli Googlen) ja Amazonin kaltaisten IT-jättien kasvu on edistänyt molempia näitä kehityspolkuja: aina vain suurempi osa lisäarvosta syntyy julkisesti noteeratuissa firmoissa ja aina vain vahvemmin myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. Molemmat näistä tekijöistä saa aikaan Buffett-indikaattorin kasvua ilman, että se olisi merkki arvostustasojen nousemisesta perusteettoman korkealle.

Näistä kommenteista voisi lukija ehkä esittää toteamuksen, että kyllä kai kannattaa ennemmin uskoa vuosikymmenestä toiseen menestyksekkäästi sijoittanutta miljardööriä kuin itseni kaltaista tavista, joka on talousasioiden suhteen vieläpä maallikko. Epäilemättä. Mutta oikeastaan tässä kritisoinkin enemmän talousmediaa ja talouden kommentaattoreita kuin Buffettia itseään. On syntynyt vaikutelma, että vaikka Buffett itse esittelikin kyseisen indikaattorin vuosituhannen taitteessa, hän ei itsekään antaisi sille sellaista painoarvoa, mitä talousmedia sille tuntuu toisinaan antavan. Hän on sittemmin ilmeisesti osin perunutkin aiemman kommenttinsa siitä, miten tällainen yksittäinen indikaattori voisi kuvastaa arvostustasojen pätevyyttä (kts. esim. www.currentmarketvaluation.com).

Ja miten Buffett sitten itse on toiminut? Hänen yhtiönsä Berkshire Hathaway on jatkanut sijoittamista, ja ainakin esim. vuonna 2017 hän kommentoi sen tutun ja varsin ilmeisenkin asian, että korkotaso on loppujen lopuksi se ratkaisevin asia (kts. “One metric tells me the most about the future”). Niin, matala korkotaso on tosiaan hyvin keskeisessä roolissa siinä, miksi arvostukset näyttävät historiallisen korkeilta. Korkotason huomioimatta jättäminen koskee sinänsä myös monia muitakin mittareita, ei vain Buffett-indikaattoria, mutta muihin mittareihin ei yleensä vaikuta se epäolennaisuus, että missä määrin valtion bruttokansantuote sattuu syntymään maan sisällä julkisesti noteeratuissa yrityksissä.

Voi olla, että markkinat ovat ylikuumentuneessa tilassa, mutta pelkän Buffett-indikaattorin vuoksi en siis sitä johtopäätöstä tekisi. Buffett-indikaattori on silti vähintäänkin viihdyttävä mittari muiden ohella, ja olisikin mielenkiintoista nähdä jonkinlainen tutkimus siitä, missä määrin edellä mainitut itse arvostustasojen korkeuden arviointia ajatellen epäolennaiset mutta Buffett-indikaattorin lukemaan vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet vaikkapa viimeisten 20 vuoden aikana.