Raakapuun korkeat kustannukset uhkaavat sahateollisuutta
Näin kirjoitti viimeksi TE. En ole varma, olenko nähnyt tuon tekstin aiemmin alle vai yli 100 kertaa, mutta niissä luvuissa liikutaan. Esim. 1950-luvun alkupuolella perustetun Rauma-Repolan vuosikertomuksissa aiheesta rutistiin vuodesta toiseen.
Mainostoimistot puhuvat toiston tehokkuudesta, mutta en ole asiasta aivan varma. Netissä puhutaan spämmistä ja sitä ennen puhuttiin jankuttamisesta, joilla sanoilla ei ole mitenkään positiivinen sisältö.
Kaiken lisäksi vuosikymmenestä toiseen toistettu valitus herättää hämmästystä siitä, miksi kukaan on niin suuri masokisti, että harjoittaa metsäteollisuutta tässä surkeassa maassa niin ikään vuosikymmenestä toiseen.
Ja lopuksi tässä on vielä sekin ongelma, että hokema ei edes pidä paikkaansa. Oikeastaan puuraaka-aineen hinta on kehittynyt heikosti. Hiukan lähemmäs asian ydintä pääsee katsomalla myös ”lopputuotteen” hinnan kehitystä. (s. 12 ja 27). Sekin on ollut heikkoa.
Voi olla, että tässä liikutaan periaatteessa kovin simppelien asioitten parissa, mutta kaipa se täytyy kuitenkin sanoa. Raaka-aineella on raaka-aineen hinta ja jos raaka-aine vetäistään kerran sahanterien läpi, jalostusaste ei päätä huimaa. Kakkosnelosen asemesta mekaanisen metsäteollisuuden sopisi tuottaa listoja, ikkunanpokia, karmeja, liimapalkkeja ja ovia. Tällaisten puusepänteollisuuden tuotteiden lisäksi voisi vielä erikseen olla varsinainen puuta hyödyntävä taidekäsityö. Vrt.
Kysymys ei ole ainoastaan mekaanisesta metsäteollisuudesta. 1980-luvulla ajettiin alas paperin- ja kartonginjalostusyhdistys (vientiyhteenliittymä) Converta, jonka tuotevalikoima parhaimmillaan käsitti pitkälti yli puolensataa lajiketta ja tilauksia tuli noin 100 maasta.
Miksi metsäteollisuuden tuotteiden jatkojalostusta ei Suomessa harjoiteta? Vastausvaihtoehtoja on 2. Toisaalta ajatellaan, että jatkojalostuksen tulisi olla lähellä loppukäyttäjiä. Vastaus selittää sen, miksi Englannissa jatkojalostusta on suhteellisesti Suomea paljon enemmän, mutta vastaus ei selitä Itävallan osuutta. Huomattakoon, että lähteenäni käyttämä julkaisu on jo 15 vuotta vanha!
Toinen vaihtoehto on paljon tylympi. Suomessa on 3 suurta metsäkonsernia, jotka operoivat suurissa tuotantolaitoksissa suurilla volyymeilla ja vähäisellä tuotevalikoimalla bulkkitavaraa. Tällaisilla suurkonserneilla ei riitä kiinnostusta esim. lattialistojen tai ruutuvihkojen valmistamiseen.
Mutta se mikä suurkonsernin silmissä on pientä, on kansantalouden näkökulmassa suurta. Suuri määrä suomalaisia jatkojalostajia pystyisi yhdessä muuttamaan sen tilanteen, että me myymme ulos jalostusasteeltaan alhaista ja siten kilohinnaltaan halpaa tavaraa tuotantolaitoksissa, joihin on sidottu paljon pääomaa, mutta jotka työllistävät vähän.
Jos puu on kallista, niin väärässä paikassa toimivat puupäät tulevat vielä paljon kalliimmiksi.
Kommentit