Yrittäjä, onko sinun yritystoiminnaltasi koskaan pudonnut pohja? En siis tarkoita tilannetta, että olisit itse munannut jotenkin, vaan esimerkiksi lainsäädäntö muuttuu, markkinat ovat saturaatiopisteessä tai tapahtuu yrityskauppa, joka muuttaa kaiken. Vai etkö usko, että tämä voisi koskaan tapahtua sinulle?

Minulle tulee heti mieleen kolme eri tapahtumaa viimeisen 11 vuoden aikana, jolloin toimialani säännöt on kirjoitettu uudestaan. Siksi itse pyrin koko ajan skannaamaan, missä seuraava mahdollisuus idean jalostumiseksi kannattavaksi yritystoiminnaksi voisi olla.

Valmistumisen jälkeen vuonna 2002 aloitin eläkevakuutuskauppiaana. Verohyödyn takia vakuutusten kulut olivat melko korkealla tasolla ja myyminen myös kannatti. Lakimuutosten ja PS-tilien myötä kulut pienenivät, eikä kenelläkään ole enää taloudellisesti kannattavaa myydä eläkesäästöratkaisuja. Huomattavaa on kuitenkin se, että kun kukaan ei myy, ei kukaan myöskään osta. Eläkesäästämisen suosio on romahtanut huippuvuosista jopa niin paljon, että jotkut toimijat ovat ilmoittaneensa lopettavansa niiden myynnin kokonaan.

Vuonna 2004 aloitimme asuntosijoittamisen ostotoimeksiantopalvelut. Jälkikäteen olen miettinyt, miten voi olla mahdollista, että minusta tuntui vaikealta myydä sijoitusta, jonka pystyi rahoittamaan 100 prosenttisesti lainalla ja sijoittaja ”joutui” pääomittamaan sijoitustaan 50 eurolla kuukaudessa. Kaikki eivät edes tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Nyt kun vuokratuotot ovat laskeneet noin 10 prosentista 4 prosenttiin, todella moni on innostunut asuntosijoittamisesta. Kun todella hyvin tuottavia kohteita on markkinoilla vain vähän, loppui myös meidän bisness tältä osin kuin seinään. Onhan se vähän nurinkurista, että se mitä halusimme kovasti, toteutuessaan lopetti liiketoimintamme. Halusimme tuoda asuntosijoittamisen samalle viivalle muun sijoittamisen kanssa ja tehdä asuntosijoittamisesta tunnetun ja siinä myös onnistuimme. Samalla tosin loppui tulovirtakin – tästä bisneksestä.

Kolmas tapaus ei niinkään kosketa minua, mutta pisti silmään lukiessani toukokuun Arvopaperia (5/2013). Sivulla 14 on juttu, jossa kerrotaan Skandia-varojen jaosta syntyneestä riidasta. OP-Pohjola osti koko Skandia-kannan viime vuonna ja sai kaupan myötä 1,3 miljardin euron varat hoitoonsa. Skandian vakuutuksia myivät Suomessa pääosin asiamiehet. Heidän merkittävä tulonlähteensä on ollut omat kuorirahastot, josta hallinnointipalkkiot jäivät asiamiehille. Suurin menettäjä kaupassa on Alexandria Rahastoyhtiö. Heidän asiakkaillaan oli 440 miljoonan euron pääomat kuorirahastoissa vakuutusten ansiosta. Kauppa ei ole sujunut osapuolten välillä sopuisasti, sillä OP-Pohjolan Kuisma kuvaa tilannetta Alexandrian kanssa ”täydeksi sodaksi”.

Voi olla, että minuakin hetkellisesti ottaisi päähän, jos joku veisi minulta 440 miljoonan euron kassakoneen, joka tuottaisi joka vuosi 4,4 miljoonaa, jos hallinnointipalkkio olisi yhden prosentin tai saati paljon enemmän. Toisaalta oma filosofiani on aina ollut, että bisneksestä saadut varat sijoitetaan ja vasta sijoitusten tuotoilla eletään. Jos minulla olisi ollut tällainen kassakone kymmenen vuotta ja olisin ansainnut verojen jälkeen yli 20 miljoonaa käteen, 70 prosentin lainoitusasteella olisin hankkinut noin 70 miljoonan asunto- ja kiinteistösijoitukset. Kyllä minua ainakin hymyilyttäisi. Onkohan niin, että rahat ovat mahdollisesti menneet taivaan tuuliin, koska on ajateltu, että vallitseva tilanne kestää ikuisuuden? Bisneksessä kaikki on mahdollista ja paino sanalla kaikki, joten muista pistää tavalla tai toisella sukanvarteen tai sijoittaa osa yrityksesi kassavirrasta. Et varmasti halua olla se, jolle jää luu käteen pitkän menestyksen jälkeen.

Menestystä uusiin ideoihin
Terhi

www.vaurasnainen.fi