Poistumisteitä carry tradelle
Juhannusviikon torstainen myyntiaalto kertoo, että vaikka lukemat ovat rumia, niin ne eivät ole niin älyttömän rumia. Kun Lehmanin jälkeen markkinoille tuli pienimuotoisia paniikkiliikkeitä korjausliikkeitä niin volyymit olivat likimain nollissa. Ostajia ei ollut. Nyt kuitenkin oli. Siksi tätä ei voi pitää aivan täydellisenä romahduksena. Mikään ei kuitenkaan takaa, että tämä oli tässä. On aivan mahdollista, että tästä päivästä "viisastuneena" sijoittajat toteuttavat logiikkaa: myydään ensin ja pohditaan sitten. Huomioisin lisäksi, että siinä missä Bernanke nyt vasta antoi sielunmessua, että varautukaa huumeannostusten loppumiseen; pistettiin Kiinassa liinat kiinni. Ongelmaksi voi minusta hyvinkin muodostua se, että suuret keskuspankit rupeavat hääräämään exit-strategioitaan yhtä aikaa, ja että nämä vain vahvistavat toinen toistensa vaikutuksia. Tässä raossa sitten käydään Saksan vaalit.
Kiinan osalta selviö on, että PBoC sanoi, että rahaa kyllä on, mutta mistäs teille sitä saataisiin? Sen sijaan tulkinnat siitä miksi näin tehtiin ovat vaihdelleet mittavan varjopankkitoiminnan "näpäyttämisestä" aivan tavallisiin inflaatiohuoliin. Mutta minun mielenkiintoni siirtyi oitis carry traden kiehtovaan maailmaan. Toisin sanoen, jos tuo pitää paikkaansa niin Fed leikkasi "Kiinan ihmeeltä" siivet. Ikaros putoi jorpakkoon. Se selittäisi myös sen, miksi jalometallitkin ottivat melko rankasti osumaa.
Carry tradeahan on järjestelty niin EKP:n lotrauksissa kuin Fedin QE:issa aivan mielettömiä määriä. Finanssisektori on kyllä pelastettu ja kyllästetty rahalla, mutta se ei välttämättä paljoa ilahduta reaalimaailmassa eläviä kansalaisia. Ja ainakin torstain markkinatunnelmien jälkeen yksi pahimmista peloistani kävi toteen: jos Fed jo pelkästään vihjailemalla tukiostojen loppumisella (mikä ei tarkoita, että Fed myisi muutaman biljoonan dollarin taseensa tyhjäksi) saa ajoiksi näin pirtsakkaat velkakirjamarkkinat euroalueelle niin mitäs täällä taantuman keskellä tehdään?
Ja ettei menisi liian riehakkaaksi tämä yleistunnelma niin muistutan toki, että Kreikassa on Demokraattisen vasenpuolueen Kouvelis tietojen mukaan kävellyt ulos neuvotteluista, joissa pitäisi saada Kreikalle 3-4 miljardin euron säästöt ajoiksi, tai IMF uhkaa lopettaa tukiohjelman nyt tulevan heinäkuun lopulla. Siellä on vaarassa kaatua hallitus. Euroryhmän mutustellessa Madeiralta tuotuja viiriäisen munia Luxemburgissa havaittiin, että Kreikan valtiovarainministeri lähtikin Ateenaan. Sotku siis tuskin on aivan pieni. Kuka haluaa lähteä spekuloimaan ideaa uusista vaaleista Kreikassa? Katsella, miten Tsirpaksen kannatusluvut sojottavat kohti taivaita? Arvella, että talouskurisopimus on kohta vessapaperia Kreikan osalta? Miettiä, mitä ihmettä Kreikan velkojen kanssa tehdään?
Ja sitten on vielä tämä Kypros. Portugalikin jo kyseli ennen velkakirjojen massiivisia myyntiaaltoja EKP:tä hätiin velkapaperien osto-ohjelmien muodossa. Ahdinko tuskin on ainakaan tänään ollut pienempi.
Merkel tuskin voisi toivoa ihanampaa taloussäätä vaalikampanjalleen.
Nikkei ei panikoi enää
Tuoreeltaan sellainen pieni havainto, että Nikkei ei reagoinut juurikaan US-pörssien syöksyyn enää tänään, vaikka aukesikin luonnollisesti gapilla alas. Päivän mittaan se kuitenkin nousi reippaasti ja päätti liki pari prossaa plussalle. Tekniset indikaattorit ovat vahvasti jo sen näköisiä, että suunta kääntyy ylös. En takaa sitä, mutta pidän todennäköisyyttä varsin korkeana. Ratkeaa kokemukseni mukaan ihan lähipäivinä, sanotaan viikon sisään. Jos Nikkei posauttaa reippaasti yli 13600 niin trendi on aika varmasti ylös jonkun viikon. Nyt kopaistiin jo 13300:ssa.
Jos tullaankin kohta ylös niin Nikkei saattaa silti olla nallemarkkinassa. Mutta siinä tapauksessa korjaus ylös kestää vain jonkun viikon eikä nouse kuin 14000 pisteen nurkille. Kattellaan.
Heikki
Jenin kurssi avainasemassa?
Jenin kurssi on heikentynyt, mitä taas pidetään "hyvänä asiana" Japanin osakkeille. Bernanken puhe hyydyttää paperien ostoja nosti dollari-indeksiä, ja jeni tuli alas. Rajut myyntiaallot tietävät usein sitä, että jonnekin raha hakeutuu. Näin esimerkiksi torstaina Treasuryt ottivat osumaa, mutta kun osakkeet ottivat vielä enemmän niin Treasuryt taas nousivatkin välillä. Samalta tilanne näyttää minusta Japanissa.
Ainoa, mitä pidän tällä hetkellä melko varmana on rajut swingit, kun vellova QE-raha (yleisnimitys kaikkien elvytyskeskuspankkien uunituoreelle rahalle) yrittää hakeutua aina yhteen maaliin – ja vaihtaa sitten targettia, kun kuplahuolet iskevät.
Kreikassa on mielenkiintoinen tilanne. Jos Demokraattinen vasemmisto lähtee hallituksesta niin siellä on enää 153 parlamentaarikkoa hallituksessa kolmesta sadasta. Ja näiden puolueiden kannatukset tulevat alas. Säästötoimista ei olla vielä edes sovittu, IMF uhoaa lopettavansa tukensa ja lainakorot nousevat sitä tahtia, ettei varmaan lyhytaikaisilla papereilla noita koloja tilkitä.
Kahtellaan. On tämä turhan rajua huojuntaa minun makuuni. Itse kun olisin ennemmin sellainen pitkäjänteinen sijoittaja. Täältä väestönsuojan bunkkereista aika ajoin tulee lennättimellä lähetettyä väliaikatietoja.