Juhannusviikon torstainen myyntiaalto kertoo, että vaikka lukemat ovat rumia, niin ne eivät ole niin älyttömän rumia. Kun Lehmanin jälkeen markkinoille tuli pienimuotoisia paniikkiliikkeitä korjausliikkeitä niin volyymit olivat likimain nollissa. Ostajia ei ollut. Nyt kuitenkin oli. Siksi tätä ei voi pitää aivan täydellisenä romahduksena. Mikään ei kuitenkaan takaa, että tämä oli tässä. On aivan mahdollista, että tästä päivästä "viisastuneena" sijoittajat toteuttavat logiikkaa: myydään ensin ja pohditaan sitten. Huomioisin lisäksi, että siinä missä Bernanke nyt vasta antoi sielunmessua, että varautukaa huumeannostusten loppumiseen; pistettiin Kiinassa liinat kiinni. Ongelmaksi voi minusta hyvinkin muodostua se, että suuret keskuspankit rupeavat hääräämään exit-strategioitaan yhtä aikaa, ja että nämä vain vahvistavat toinen toistensa vaikutuksia. Tässä raossa sitten käydään Saksan vaalit.

Kiinan osalta selviö on, että PBoC sanoi, että rahaa kyllä on, mutta mistäs teille sitä saataisiin? Sen sijaan tulkinnat siitä miksi näin tehtiin ovat vaihdelleet mittavan varjopankkitoiminnan "näpäyttämisestä" aivan tavallisiin inflaatiohuoliin. Mutta minun mielenkiintoni siirtyi oitis carry traden kiehtovaan maailmaan. Toisin sanoen, jos tuo pitää paikkaansa niin Fed leikkasi "Kiinan ihmeeltä" siivet. Ikaros putoi jorpakkoon. Se selittäisi myös sen, miksi jalometallitkin ottivat melko rankasti osumaa.

Carry tradeahan on järjestelty niin EKP:n lotrauksissa kuin Fedin QE:issa aivan mielettömiä määriä. Finanssisektori on kyllä pelastettu ja kyllästetty rahalla, mutta se ei välttämättä paljoa ilahduta reaalimaailmassa eläviä kansalaisia. Ja ainakin torstain markkinatunnelmien jälkeen yksi pahimmista peloistani kävi toteen: jos Fed jo pelkästään vihjailemalla tukiostojen loppumisella (mikä ei tarkoita, että Fed myisi muutaman biljoonan dollarin taseensa tyhjäksi) saa ajoiksi näin pirtsakkaat velkakirjamarkkinat euroalueelle niin mitäs täällä taantuman keskellä tehdään?

Ja ettei menisi liian riehakkaaksi tämä yleistunnelma niin muistutan toki, että Kreikassa on Demokraattisen vasenpuolueen Kouvelis tietojen mukaan kävellyt ulos neuvotteluista, joissa pitäisi saada Kreikalle 3-4 miljardin euron säästöt ajoiksi, tai IMF uhkaa lopettaa tukiohjelman nyt tulevan heinäkuun lopulla. Siellä on vaarassa kaatua hallitus. Euroryhmän mutustellessa Madeiralta tuotuja viiriäisen munia Luxemburgissa havaittiin, että Kreikan valtiovarainministeri lähtikin Ateenaan. Sotku siis tuskin on aivan pieni. Kuka haluaa lähteä spekuloimaan ideaa uusista vaaleista Kreikassa? Katsella, miten Tsirpaksen kannatusluvut sojottavat kohti taivaita? Arvella, että talouskurisopimus on kohta vessapaperia Kreikan osalta? Miettiä, mitä ihmettä Kreikan velkojen kanssa tehdään?

Ja sitten on vielä tämä Kypros. Portugalikin jo kyseli ennen velkakirjojen massiivisia myyntiaaltoja EKP:tä hätiin velkapaperien osto-ohjelmien muodossa. Ahdinko tuskin on ainakaan tänään ollut pienempi.

Merkel tuskin voisi toivoa ihanampaa taloussäätä vaalikampanjalleen.