Kaupan tasapaino
Maailma näyttää taloudellisesti katsoen taas paremmalta kuin moneen vuoteen. Euro–alue on ponnistanut pois lamasta hitaaseen kasvuun, mutta kasvuun kuitenkin. Vuosi tai kaksi sitten moni ennusti euro–alueeen romahdusta, nyt ne ennustajat ovat vaienneet. Tuhon ennustajat olivat väärässä, vaikka lähes kaikki nämä kieltävät väärässä olleensa. Jopa Espanja ja Portugalikin ovat kasvussa ja Euro-alueen murhelapsi Kreikkakin ennustaa ensi vuonna pääsevänsä kasvuun.
Markkinat uskovat Euro-alueen selviämiseen, josta merkkinä on korkoerojen tasoittuminen eri maiden välillä. Kun katsotaan tuota Bloombergilta ottamaani taulukkoa ja katsotaan, tuota "1 year"–saraketta niin huomataa, että korkean korkojen maiden korot ovat laskeneet ja matalan korkojen maiden korot ovat nousseet. Tämä on selkeä merkki luottamuksen kasvusta Euroopassa.
Himasmaisesti minä kuitenkin näen ilmassa kummallisia filosofisia äänenpainoja. Merkantilismi oli valta–aate 1500–1800 luvulla jolloin pyrittiin tulleilla, monopoleilla ja kauppakielloilla saavuttamaan ylijäämäinen kauppatase. Kurjistettiin oman maan kulutusta eli elintasoa jotta ei vain tarvinnut ostaa ulkomaalaisia tavaroita. Tämän filosofian taustalla oli hyvin yksinkertainen ajatus, että maailman varallisuus olisi vakio ja jokaisen pitäisi haalia sitä itselleen mahdollisimman paljon. Tämän tavoitteen onnistumisena syntyy ylijäämäinen kauppatase. Maailman mittakaavassa kauppataseiden summa on kuitenkin aina nolla, koska maailman ulkopuolelle ei vientiä ja tuontia harrasteta ennenkuin löydämme sen asutetun vieraan sivilisaation. Kuitenkin maailman vauraus kokonaisuutena on kasvanut hurjasti kaikkina vähänkin pidempinä ajanjaksoina viimeisen 200 vuoden aikana. Tämä osoittaa ilmiselvästi merkantilismin perusajatuksen olevan vääräa. Merkantilismi sanan muuten keksi tunnettu taloustieteilijä Adam Smith ironisessa ja kriittisessä mielessä, nyt tuntuu että vanhasta haukkumasanasta on muodostunut jonkunlainen mantra ja mukamas vastuullisten poliitikkojen tavoite. Merkantilismi johtaa salakuljetukseen, joidenkin suosimiseen, sisäänpäin kääntymiseen ja ylipäätään moraalikatoon. Jotenkin tuttuja ilmiöitä tässä ajassa.
Saksassa on historiallista taipumusta merkantilistiseen politiikkaan ja sitä harrastettiin siellä aina 1940-luvun puoleenväliin saakka, muualla huomattavasti vähemmän aikaa. Varsin moni on sitä mieltä, että jokaisen kannattaa tehdä sitä minkä itse tekee tehokkaimmin ja tuoda ulkomailta sen minkä muut tekevät tehokkaimmin. Kun kauppataseet ovat suunnilleen tasapainossa niin se on merkki eri alueiden vahvuuksien hyväksikäytöstä, joka johtaa parhaimpaan ja vauraimpaan lopputulokseen.
Ylläolevassa kuvassa on luoteltu maat mihin Saksan vienti-tuonti on suurinta sekä suurimmat vientimaat. Saksan kaupan ylijäämä on vuonna 2012 noin 7% kansantuotteesta. Se on paljon kun kyseessä on maailman neljänneksi suurin maa kansantuotteella mitattuna.
Normaalisti kun kansoilla on omat valuutat, niin valuutta vahvistuu mikäli on ylijäämää ja laskee kun on alijäämää. Tämä pyrkii tasoittamaan jäämiä. Euroalueella tätä ei tapahdu, koska meillä on joitakin maita joilla taas vastaaasti on alijäämää ja taloudelista problematiikkaa. Valuuttakurssien kautta tapahtuvaa viennin vahvistumista ei tapahdu näille heikommille maille koska samaan valuutta-alueeseen kuuluu suuri ylijäämäinen Saksa. Saksa on jo pitkään panostanut kansana vahvaan vientiin suhteessa kotimaansa kulutukseen. Kaupan ylijäämä hyvin useasti johtuu eniten aloista joilla maan suurimmat vientiyritykset toimivat, ei niinkään niiden erinomaisuudesta. Suhdanteet kuitenkin vaihtelevat.
Tosiaan, kuten yllä jo mainitsin, Saksan kauppataseen ylijäämä on jo 7% (Hollannilla peräti 10%) kansantuotteesta. Tuon verran pitää muilla mailla olla vastaavasti alijäämiä. Normaalisti Saksan valuutan pitäisi vahvistua koska usko Saksaan on sen verran suurta ja alijäämä maiden valuuttojen taas heikentyä. Tämä automaattisesti lisäisi ulkomaalaisten tavaroiden kysyntää Saksassa ja taas vähentäisi niiden kysyntää alijäämämaissa. Näin ei nyt tapahdu vaan jatkamme Saksan johdolla ristiriitojen ja epätasa-arvon kasvattamista. Sellaista se on kun maat eivät tasa–arvoisia vaan joku maa on liian suuri. Euro-alue on kokonaisuutena suunnilleen tasapainossa omaten 2,3% ylijäämän. Ongelmamaat kuten Irlanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat saaneet kauppansa tasapainoon, mutta he ovat tehneet sen talouttansa supistaen ja tuonnin romauttamalla.
Kiina ei ole enää maailmankaupan ongelmatapaus koska sen yljäämä on supistunut vuoden 2007 peräti 10,1% ylijäämästä nykyiseen 2,5% ylijäämään. Kiinan kasvu syntyy tasapainoisesti maan vaurastuessa, mutta Saksan ja Hollannin pitäisi antaa kansansa vaurastua. Parasta mitä Euroopalle voisi tapahtua olisi Saksan yleinen 5% palkankorotus. Vajaa kymmenen vuotta sitten toivottiin ja vaadittiin yleisesti Kiinan valuutan vahvistamista suuren ylijäämän vuoksi ja 1980-luvulla vaadittiin samaa Japanin kanssa.
LÄHDE: IMF, Google Data
Suuret vajeet, mutta myös suuret ylijäämät tuottavat paljon ongelmia. Varsinkin alueilla joilla on yhteinen valuutta. Mutta tästä kuvasta kannattaa huomioida Kiinan vajeiden nopea supistuminen ja Saksan vajeen suuruus.
Yksinkertaista; velan ottaja köyhtyy ja kurjistuu
Euroalueen sisällä Saksa ylläpiti Etelä-Euroopan kilpailukyvyttömyyttä antamalla Etelä-Euroopan maille lainaa, jolla nämä puolestaan ylläpitivät kulutusjuhlaa ja keinotekoisen korkeata kustannustasoa. Teollisuus muutti lainaa antavaan, halvan kustannustason Saksaan ja teollisuuden perässä on seurannut ihmisten muuttovirta Etelä-Euroopasta Saksaan.
Sama ilmiö on näkynyt Kiinan ja USA:n välisessä tasapainossa. Lainaa ottava USA ylläpitää kulutusjuhlaa ja korkeaa kustannustasoa ja korkeaa BKT:n tasoa samaan aikaan kun teollisuus muuttaa lainaa antavaan, alhaisen kustannustason Kiinaan, joka vaurastuu.
Aika yksinkertaista. Velan ottaja köyhtyy ja kurjistuu ja romahdus tulee, jos velan määrä kasaantuu suureksi.
Tulin eilen sijoittajakonferenssista "World Money Show". Eräänä puheenaiheena oli romahtaako USA:n dollari ja tuleeko kiihtyvän dollari-inflaation ja kohoavien korkojen seurauksena täydellinen kaaos vaiko pehmeä lasku. Kaikki kuitenkin pitivät USA:n tilannetta samankaltaisena kuin Etelä-Euroopan tilanne muutamia vuosia sitten. Ilmassa saattoi olla hieman dramatisointia, niin kuin esitysten pitäjillä yleensä. Mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä että velan ottaminen on kuin huumetta. Siitä on vaikea luopua hallitusti ennen kuin koko keho romahtaa.
Näin se on,
Mutta tässä on se ongelma, että valuuttakurssi ei korjaa ongelmaa. Normaalisti kun Italia on ottanut velkaa, se on ottanut sen liiroissa, ja velanmaksu sekä elintaso on laskenut valuutan heikentymisen johdosta. Samaten kun D-Markka-alue on ollut ylijäämäinen, niin valuutta on vahvistunut ja sitäkautta saksalaiset ovat vaurastuneet vaikka nimellisiä palkankorotuksia ei olisi tullut. Nyt saksalaiset eivät ole vaurastuneet koska valuutta on säilynyt melko heikkona ja italialaiset eivät köyhtyneet, koska valuutta ei heikentynyt. Tämä on kaikille huonoa politiikkaa. Kun aletaan rahanpainaminen amerikan malliin, niin Saksaan syntyy Euroopan suurin asuntokupla ja myös pankkikriisi. Saksalaiset kiinteistöt ja rakentajat voisivat olla mielestäni houkuttelevia sijoituskohteita. Pankeista pysyn kaikkialla kaukana, ainakin Euroopassa (yhteisvastuu Saksan tulevista asuntolainoista).