Terveiset Espanjasta. Meno siellä ei näyttänyt niin pahalta kuin pelkäsin, tosin liikuin enimmäkseen vauraissa isoissa taajamissa. Talouskriisin silmiinpistävät merkit olivat myytävien asuntojen ja kauppaliikkeiden loppuunmyyntien suuri määrä. Toisaalta hotelleissa, ravintoloissa ja kulkuvälineissä riitti väkeä – tilastojen mukaan Espanja lyö tänä vuonna turistivierailujen ennätyksen. Eikä ihme: ilmasto on entisensä, hintataso eurooppalaisittain alhainen ja palveluiden taso hyvä.

Espanjakin sai taantuman poikki, vaikka kasvu on yhä vaatimatonta – mutta todellisuutta kuitenkin. Turismin ohella ja sitä kenties tärkeämpikin tekijä pudotuksen taittumisessa on vienti, joka vetää paremmin kuin vuosiin. Kauppatase on pitkästä aikaa plussalla, eikä kyse ole vain tuonnin vähenemisestä. Viennin osuus kansantuotteesta on lähes tuplaantunut kriisiä edeltävistä ajoista. Auto- ja koneteollisuus ovat erityisen vahvoilla.

Viennin virkistymisen taustalla on se, että oikeistohallitus on joustavoittanut erittäin jäykkiä työmarkkinoita: irtisanomisesta on tullut helpompaa ja palkkojen sopimisesta yritystasolla mahdollista. Kuuri on raivostuttanut ay-liikettä, ja siihen suhtautumisen tietysti määrittelee itse kunkin asema yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Joka tapauksessa kuuri on pudottanut velkarahalla doupattua palkkatasoa ja nostanut viennin kilpailukykyä. Hallitus uskoo vientisektorin luovan lähivuosina työpaikkoja, joita katosi valtavasti etenkin vuosia ylikuumentuneelta rakennussektorilta. Myös OECD odottaa Espanjan karmean työttömyyden saavuttaneen huippunsa ja alkavan laskea ensi vuonna.

Sisäistä devalvaatiota on pidetty liki mahdottomana tienä kustannusten leikkaamiseen, ja etenkin euron vastustajien mukaan se ei koskaan toimi, varsinkaan suuressa maassa. Mutta Espanja nyt sitä kokeilee, ja tältä osin lupaavasti. Eikä se toisaalta ole yksin lajissaan – Baltian maat ajoivat saman kuurin kasinotaloutensa puhjettua.

Muutenkin Espanja on toteuttanut tunnollisesti komission ja Saksan ajamaa hevoskuuria: leikannut julkisia menoja, nostanut veroja ja jäädyttänyt julkisen sektorin palkat. Markkinatkin alkavat vakuuttua Espanjan toipumisesta: pitkät korot ovat pudonneet neljään prosenttiin, mikä on vain reilun prosentin enemmän kuin USA:n pitkä korko. Viimeisessä velkahuutokaupassa Espanjan vuoden lainan korko putosi kaikkien aikojen halvimmaksi, reilusti alle prosentin.

Jos Espanjan elpyminen jatkuu, on sillä huomattava merkitys euroalueen tulevaisuudelle niin käytännössä kuin talouspoliittisten vääntöjen kannalta. Säästökuurin vastustajat, nobelisti Krugman etunenässä, eivät pidä talouskriisistä toipumista mahdollisena muun kuin elvytyksen kautta. Olen kyllä itsekin sikäli samaa mieltä, että Yhdysvaltojen harjoittama velkavetoinen ja ylettömän löyhän rahapolitiikan tie on paljon kivuttomampi (katsotaan nyt enne kaikkea USA:n ja euroalueen työttömyyttä) tapa luovia talouskriisistä. Totta on taas sekin, että julkinen velka ei voi kasvaa loputtomiin, ja jossain vaiheessa USA:n on kiristettävä vyötä. Vahvassa suhdanteessa se on helpompaa, mutta leikkaa tietysti kasvua. Siitä, mikä on tehokkain ja kestävin tie päästä kriiseistä, väittelevät taloustieteilijät maailman tappiin.

Euron tulevaisuuden kannalta oleellista on kuitenkin se, että säästökuurin ja sisäisen devalvaation kauttakin voi elpyä, sikäli kun Espanja sen nyt tekee kuten näyttää. Espanjaa on pidetty syystä euron yhtenä kohtalonkysymyksistä. Yksi vaihtoehto sille oli – ja on tietysti yhä – eurosta eroaminen ja devalvaatio. Se merkitsisi hurjaa talousmyrskyä, kun epämääräisen suuri osa Espanjan valtavaa ulkoista velkamassaa jäisi maksamatta.

Espanjalla oli vain huonoja vaihtoehtoja. Budjetti oli raskaasti alijäämäinen ja korot korkeuksissa, joten halpaa rahaa oli teoriassakin tarjolla vain toisilta euromailta. Siihen ei ollut poliittisia edellytyksiä, eikä suuremmin taloudellisiakaan Espanjan koon ja yleisen taloustilanteen takia. Elvytysvaraa ei siten ollut. (Budjetti on edelleen alijäämäinen, mutta vajeen hallittavuus alkaa tuntua jo uskottavalta.) Kysymys kuului, voiko muita teitä irrota lamasta. Ei se näköjään mahdotonta ole.

Toki Espanjalla on vielä paljon ongelmia, jonossa ensimmäisinä valtion, yritysten ja kotitalouksien velka-aste sekä pankkien huono kunto. Deflaation uhka on suuri kaikissa Välimeren maissa, joissa inflaatio pyörii jo nollan kieppeillä. Massatyöttömyyden ja ylivelkaantumisen loiventaminen vie parhaassakin tapauksessa vuosia. Toisaalta vaikka USA:n kotitaloudet olivat erittäin velkaisia ennen talouskriisiä, mutta tilanne on parantunut. Kaikki on siis mahdollista. Yksi ehto tulee kyllä ilman ihmeitä olemaan se, että Espanjan pankkisektori siivotaan kunnolla, jahka EKP saa stressitestinsä valmiiksi. Rahojen löytyminen on iso ongelma, mutta onhan tässä vuosi aikaa…

Jos Espanja toipuu linjallaan kuten vaikuttaa, todistaa se euron voivan pysyä koossa miltei kaikissa oloissa, jos jäsenmaasta löytyy siihen poliittista tahtoa. Kiintoisaksi Espanjan tapauksen tekee sekin, että eurovastaiset populistit eivät ole siellä nousseet, vaikka monet kansalaiset vihaavat EU:n sanelemaksi mieltämäänsä säästökuuria. Syvemmälle Espanjan talous ei voi hevin enää pudota, joten dramaattisia europoliittisia muutoksia tuskin on edessä, vaikka hallitus vaihtuisikin muutaman vuoden päästä.

Espanjan irtoaminen eurosta on tämän kaiken perusteella hyvin epätodennäköistä. Se on suuri askel euron koossa pysymisen kannalta kaikkiaan. Ei se tietysti takaa muiden maiden osalta mitään, mutta jos Espanja selviää kiirastulesta, on todennäköisyys siihen kohtuullisen hyvä Italiankin osalta, saati hiukan paremmassa kunnossa olevien euromaiden. Tietoisuuden tästä pitäisi virkistää euroalueen taloutta, jonka hajoamista on pelätty ihan aiheellisesti. Nyt pitäisi jo vähän helpottaa.