Suomen itsenäisyys on ollut paljolti itsenäisyyttä suhteessa Venäjään. Itsenäistyttyämme liityimme kiireesti Saksan keisarikunnan etupiirin ja valitsimme sieltä kuninkaankin Saksan samalla hävitessä ensimmäistä maailmansotaa. Huono alku Suomen itsenäisyydelle.

Itsenäistymistä vuonna 1917 seurasi sisällissota seuraavana vuonna, sillä suomalaiset olivat silloinkin itsenäisyyden sisällöstä kovin erimielisiä.

Sama näyttää olevan tilanne nykyäänkin. Himas-tutkimuksen apumies koetti väittää Suomen saaneen ratkaisevaa tukea Neuvostoliittoa vastaan lännestä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, enkä usko Suomen poliittisen johdon laskevan muistoseppelettä edes Hitlerille, jos sellainen muistomerkki jonnekin tehtäisiin.

Ennen viime sotia runoiltiin:

”Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.”

Länteen Suomi on kokenut kuuluvansa. Ennen viime sotia Suomi turhaan etsi sieltä kaveria, mutta Venäjän-suhteiden eteen ei paljon tehty, en tiedä olisiko siitä ollut hyötyäkään. Talvisodassa olimme yksin, ja vaikka jatkosodassa Saksa Suomea auttoikin, en tiedä, missä kiitollisuudenvelassa olemme sinnekään. Suomi sentään sitoi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 50 vihollisen divisioonaa.

Myös sotien jälkeen länsi jätti Suomen yksinään Neuvostoliiton kanssa. Kun silloinkin pärjäsimme, emme ole siitäkään asiasta selitystä velkaa kenellekään.

Historian mitoissa Suomen lyhyen itsenäisyyden aikana kaipuumme länteen on palkittu huonosti. Olisiko syytä yrittää olla itsenäinen myös suhteessa länteen?

Kaikesta huolimatta, hyvää itsenäisyyspäivää.

http://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ