Uusi verenvuodatus ravistelee taas maailmaa – tai pikemminkin vanhan dramaattinen käänne. Palestiinalaisten piskuista Gazan kaistaa Israelin ja Välimeren välissä jo 25 vuotta hallinnut Hamas aloitti avoimen ja hämmästyttävän tehokkaan sodan verivihollistaan vastaan arvattavin seurauksin.

Muun maailman kannalta yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee räjähdyksen mahdollinen leviäminen. Se ei olisi ensimmäinen kerta Lähi-idän kestokaaoksessa.

Talouden osalta palestiinalaiset ja Israel eivät sinänsä paljoa merkitse kuin itselleen. Sikäläisten konfliktien laajemmat seuraukset edellyttävät aina öljymarkkinoiden vakavia häiriöitä ja suurvaltapolitiikan kärjistymistä.

Looginen rinnastuskohde on 1970-luvun öljykriisi, jolloin arabimaiden sota Israelia vastaan johti Persianlahden öljyntuottajien poliittiseen vientiboikottiin tavoitteena pakottaa länsimaat ja nimenomaan Yhdysvallat lopettamaan Israelin tukeminen.

Näin ei tapahtunut. Energiakriisi kesti liki vuosikymmenen. Se on teollisuusmaiden surkein talousjakso sodat ja 1930-luvun lama pois lukien.

Hamasilla vain kourallinen tukijoita

Ainekset näyttävät toki samankaltaisilta. Arabimaat ovat ainakin periaatteessa solidaarisia palestiinalaisille, mutta asetelmat oleellisesti toiset puolen vuosisadan takaa.

Johtavat arabimaat ovat luoneet sopuisammat välit Israeliin siihen mittaan, että öljyntuottajista tärkein Saudi-Arabia aikoo normalisoida suhteensa juutalaisvaltioon. Muutos olisi historiallinen.

Se saattoi olla iso tekijä Hamasin hyökkäyksessä. Sopimus ajaisi palestiinalaiset pahasti marginaaliin arabimaiden politiikassa. Nyt diili pannaan ainakin joksikin aikaa pakastimeen.

Hamas on kuitenkin hankkeessaan aika yksin. Sillä ei ole merkittäviä sotilaallisia tukijoita Iranin ja ehkä jossain määrin Venäjän ohella.

Libanonissa ja Syyriassa toimiva Hizbollah saattaisi lähteä mukaan sotaan, mutta Suomen paras Lähi-idän tuntija Hannu Juusola totesi eilen A-studiossa sen olevan hyvin epäsuosittu mahdollisuus Hizbollahin kannattajienkin keskuudessa, saati muiden sikäläisten.

Gazasta teurastamo

Arabimaiden sotilasmahti Egyptikin on taas sotilasdiktatuuriksi palattuaan pitänyt Israelin suuntaan matalaa profiilia ja hakenut yhteistyötä muun muassa taloudessa. Israelilaislähteiden mukaan Egypti jopa varoitti pari viikkoa ennen iskua Israelia Hamasin kaavailevan jotain suurta.

Arabimaiden asennemuutos vaatisi varmaankin Gazan ja sen asukkaiden ruhjomista maan tasalle. Maahyökkäykseen Israel lähteekin nyt selvästi lyhyellä sytytyksellä.

Gazassa, jonka kaksi miljoonaa asukasta on pakkautunut vähän Vantaata isommalle läntille, on käyty kaupunkisotaa ennenkin. Äärimmäisen ahtaassa ja siviilejä tulvivassa sokkelossa se tietää karmeaa jälkeä.

Se nostaa varmasti suurta raivoa ja levottomuuksiakin arabimaailmassa. Muuten teurastus tuskin laajenee rajojen yli.

Sotilaallisesti ylivoimaisen Israelin kimppuun arabimaat eivät lähde. Intoa laajoissa kansalaispiireissä taas varmasti kihisee, mutta arabimaat eivät ole demokratioita.

Samaa pätee jonkinlaiseen taloussotaan. Arabimaat saivat lopulta takkiinsa öljykriisissä, kun teollisuusmaat vähensivät kaikin mahdollisin keinoin öljyriippuvuuttaan.

Vihreän siirtymän muutenkin edetessä he eivät varmasti hevin kaiva kuoppaa jalkojensa alle. Eilisen piikin jälkeen öljyn hinta rauhoittuikin jo tänään.

Missä määrin Iran takana?

Laajentumisen kannalta isoin riski on Hamasia tukeva ja Israelin leppymättä vihaava Iran, joka kuitenkin kiistää osallisuutensa hyökkäykseen – eikä siitä näe todisteita tässä kohtaa vaikkapa Yhdysvaltojen hallitus. Israelin hallitus puhuu kyllä ihan muuta.

Iran onkin nykyään Israelin merkittävin vihollinen, joka tukee Hamasin ohella Libanonissa ja Syyriassa toimivaa Hizbollah-järjestöä, epävirallista valtiomahtia omilla alueillaan Israelin rajan takana. Hamas tuskin kykenisi moiseen iskuun ilman Irania.

Jos Iran tulkitaan länsimaissa osalliseksi johtanee se uusiin Iranin pakotteisiin. Mutta entisetkin jo vuosia voimassa olleet ovat hyvin kireät.

Paljonkaan ei siltä osin muuttuisi, toki jonkin verran Iranin jonkin verran vientilupaa saanutta öljyä katoaisi markkinoilta – ehkä. Sillekin voi löytyä ostajia Aasiasta kuten venäläisten liemelle.

Kaipasiko Netanjahu tekosyytä?

Pahin tilanne syntyisi varmastikin siitä, jos Israel iskee ilmapommituksin Iraniin. Mutta tuskinpa Israel nyt kaipaa tähän rakoon kahden rintaman sotaa.

Tosin villeimpien spekulaatioiden mukaan Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu oli tietoinen Hamasin iskusta Egyptin turvallisuuspalvelun siitä varoitettua, mutta jätti siihen reagoimatta saadakseen syyn hyökätä Iraniin. Ja samalla hän saisi Yhdysvallat vedettyä mukaan sotaan.

Korruptioskandaalin keskelle joutunut Netanjahu on kyyninen ja häikäilemätön peluri, mutta tuo temppu kyllä ylittäisi kaikki mahdolliset rajat. Hurjan väitteen pitäessä kutinsa se todentuu kyllä talven mittaan.

Hyökkäsihän Venäjäkin Ukrainaan vastoin kaikkea käytännöllistä järkeä. Mutta maansa syöksykierteeseen ajanut Putin on diktaattori, Netanjahu ei. Hän ei voi toimia ilman hallituskumppaneiden ja armeijankin takaamia valtuuksia.

Hermoilu laantui äkkiä

Israelin hyökkäyksen vastavedoksi Iran luultavasti pyrkisi sulkemaan öljytankkereiden henkireiän Hormuzin salmen. Muuta laajaa rähinää Iran ei saa aikaiseksi, sen voimat eivät riitä.

Toisaalta Iran on riittävän voimakas pitääkseen tunkeilijat poissa. Ei sinne kukaan uskalla hyökätä maavoimilla.

Toki Persianlahden vähäinenkin tukos hilaa öljyn hinnan ylös, pahat ongelmat avaruuteen. Jo nyt öljy rallasi prosentteja päivässä.

Niin se tekee aina tällaisissa episodeissa. Muttei kauan ilman pätevää syytä.

Jatko riippuu sotkun kehityksestä. Tietenkin arabimaat ja Yhdysvallat estäisivät Irania sen minkä kykenevät, jos siihen päädytään.

Arabimaat eivät riennä Iranin tueksi, ne ovat ainakin laajasti ottaen verivihollisia. Saudi-Arabia ja Iran riekkuvat parasta aikaa toistensa kurkussa Jemenin sisällissodassa.

Ruma tämä konflikti on ollut jo vuosikymmenet ja pahenee vain. Ainoana laihasti myönteisenä puolena voi pitää sen melko varmaa rajallisuutta.

Siten näkee asian finanssimarkkinakin. Yhdysvaltojen pörssit päätyivätkin illalla jo plussalle ja Euroopassa ne vihersivät vielä enemmän eilisestä myyntiaallosta toipuen.

Muuhun ei tässä raossa ole aihettakaan tämän sotkun osalta.

Pörssihaukassa on kahden viikon tutustumistarjous ilmaiseksi ja sitoumuksetta