Suuret työeläkemaksut rasittavat yhteiskuntaa ja erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä
Pienet yritykset maksavat eläketurvakeskuksen mukaan työntekijöistään muita suurempaa, 25% suuruista, eläkevakuutusmaksua. Suuret yritykset saavat alennusta maksun maksutappio-osaan. Työeläkemaksu on prioriteetiltaan ensisijainen vero, joka vähennetään työntekijän tekemästä lisäarvosta ennen muita veroja tai maksuja.
Suomen korkeiden työeläkemaksujen taustalla on useita tekijöitä:
- Halutaan ylläpitää sellaista työeläkkeiden tasoa, joka tekee eläkkeelle jäämisestä haluttua ja odotettua.
- Eläkeläisten suuri määrä tekee heistä merkittävän poliittisen vaikuttajaryhmän.
- Työeläkeyhtiöt ja niihin rahastoitu eläkevarallisuus on uskottu työmarkkinajärjestöjen haltuun. Tällä varmistetaan, että eläkejärjestelmän ja eläkemaksujen tukena on riittävän vahva poliittinen vipu.
- Halutaan ylläpitää suurta rahastoitua eläkevarallisuutta, jolla taataan työmarkkina- ja yhteiskunta- rauhaa. Eläkevarallisuudella varmistetaan suomalaisten pörssiyritysten pysyminen kollektiivisessa työmarkkinajärjestöjen organisoimassa omistajaohjauksessa.
Mikro ja yksinyrittäjät ry on katkera pienille yrityksille määrätyistä suuremmista työeläkemaksuista:
Tämä on täysin järjetöntä: 1-2 henkilöä palkkaavat pienimmät mikroyritykset maksavat työntekijöistään enemmän työeläkemaksua, kuin keskisuuret ja suuret yritykset. Tämän pitäisi olla aivan päinvastoin, jos pieniä yrityksiä halutaan millään tavalla kannustaa palkkaamiseen ja kasvuun.
Suurilla yrityksillä ei ole mitään vaikeuksia maksaa täysiä työeläkemaksuja, ja niiden riski suuresta määrästä työntekijöitään on suhteellisesti paljon vähäisempi ja jakaantunut, kuin ensimmäistä tai toista työntekijää palkkaavalla yksin- ja mikroyrittäjällä, jolla on kaikki itsensä varassa.
Näiden korkeampien työntekijöiden työeläkemaksujen lisäksi juuri näissä pienimmissä mikroyrityksissä yrittäjän omat YEL-vakuutusmaksut ovat nykylain mukaan kohtuuttoman suuria, sillä ne määritellään yrittäjän liikevaihdon ja palkkatyöntekijöiden palkan mukaan, ei hänen todellisten tulojensa mukaan.
Etenkin yrityksen alkuvaiheessa yrittäjän omat todelliset tulot voivat olla olemattomia, selkänahasta tehdään, jotta yritys saadaan kasvuun. YEL-maksuja ei voi kukaan ihminen maksaa rahasta, jota ei ansaitse, vaikka nykylaki määrittelee juuri näin, maksut perustuvat fiktiiviseen arvioon.
Missä on järki ja kohtuus? Halutaanko Suomeen lisää työnantajayrityksiä vaiko ei? Suomessa ei ole varaa ylenkatsoa ja kiristää hengiltä yhtä ainoaa yritystä, joka on halukas palkkaamaan työntekijöitä. Nyt pitäisi päättäjien herätä ja kuunnella muitakin kuin suuryrityksiä.
Lisää tietoa:
Olen samaa mieltä siitä, että pienillä yrityksillä ei pitäisi olla yhtään suurempi maksuosuus kuin isommilla. Toisaalta jos TyEL-puolella isot yritykset saavat jotain etua, niin työttömyysvakuutusmaksussa isot taas maksavat enemmän. Minusta koko joukko työnantajamaksuja joutaisi yhtenäistää siten, että kerätään yksi palkkasummasta vakioprosentin mukainen (tai muuten yhtenäistetty) työnantajamaksu. Nyt on erikseen TyEL-maksuja, joissa työnantajan osuus vaihtelee työntekijän iän mukaan. Sitten on erikseen työttömyysvakuutusmaksu sekä sairausvakuutusmaksu. Ja näiden päälle joukko pakollisia vakuutuksia. Miksi on tilkkutäkki erilaisia maksuja, joissa on erilaisia maksuperusteita? Ymmärrän, että tapaturmavakuutusmaksu vaihtelee ammattinimikkeen mukaan, mutta aika liuta muita maksuja voitaisiin kerätä yhdellä yksinkertaisella maksulla ja sitten joku instanssi voisi jakaa ne eri käyttötarkoituksiin.
Itse olen saanut ilmoittaa YEL-tuloni vapaasti ja se on vakuutusyhtiölle kelvannut. Yleensä napina YEL-maksusta liittyy siihen, että haluaa maksaa alinta maksua, jolla kukaan ei oikeasti eläkkeellä tule toimeen. Aloittava yrittäjä saa kuitenkin 22% alennuksen YEL-maksuun ensimmäisen neljän vuoden ajan. Olisihan se kiva olla maksamatta juuri mitään, mutta jos se sallitaan, niin syntyy vääristävää kilpailuetua. Nyt jo joku voi tehdä pienimuotoista bisnestä YEL- ja ALV-alarajojen tuntumassa, jolloin saa etua 25% eläkemaksuissa ja 24% ALV:ssa verrattuna firmaan, jolla on palkkatyöntekijöitä. Tämän takia ns. hantlankarihommiin ei enää ole yrityksiä, jotka palkkaisia työntekijöitä, vaan ne vaativat työtä tekevät ryhtymään muodollisesti yrittäjiksi tai kevytyrittäjiksi. Jos YEL- tai ALV-alarajaa nostetaan, ongelma pahenee.