Mediaa on tapana pohtia ja me huonomuistiset pohdimme lähinnä 1990-lukua. Mauno Koivisto hankki Suomessa itselleen ensimmäisen CNN-uutiskanavan ja presidentistämme tuli yhtä tietoinen kuin keskiverrosta amerikkalaisesta. Sellaista oli median tasa-arvo, valtiovalta oli kuitenkin palkannut ulkomaille omia tiedonvälittäjiä joita kutsuttiin suurlähetystöiksi, jotta johdolla olisi tietoa jostain muustakin kuin minkä kaikki muutkin tietävät. Mutta ei suurlähetystöt oikein CNN:lle pärjännyt ja CNN nousi maailmanmaineeseen ensimmäisen Persianlahden sodan johdosta. Ihmiset miettivät tällöin, että jos TV voi tuoda sodan kotiin, niin tuskin on juuri asiaa mitä se ei voisi tuoda. Nyt voi ostaa jo tavallisetkin ihmiset ihan ulkomaankanavia ja tämä on paljolti mahdollistunut pakkausmatematiikan kehittymisen johdosta, mutta ei telkkarilla kuitenkaan kauheasti muuta voi tehdä kuin katsella sitä.  Ei tuolloin vielä Internetistä haaveiltu, mutta TV-ohjelmia ulkomailta pystyi katsomaan jo Suomessakin. 

Tosiaan ei Internetistä osattu haaveilla, mutta vuorovaikutteinen (interaktiivinen) TV oli hottista. Taisipa Nokiakin saada Suomessa joitain etuoikeuksia moiseen vempaimeen mikä tulisi olemaan maailman tiedonvälityksen tulevaisuus.  Interaktiivinen TV olisi vehje mille voisi lähettää jonkinlaisia tekstiviestejä ja sitten niitä joku lukisi televisiossa tai se voisi jopa ohjata elokuvan juonta. Jotenkin kuolleena syntynyt ajatus, että voisi ohjata TV:n juonta, sehän olisi kuin TosiTV missä tekstiviestien perustella pudotettaisiin joku Big Brother talosta pois. Suomalaiselle lätkävalmentajalle  voisin kyllä vihapäissäni lähettää viestejä, että pistä se Selänne jo sinne kaukaloon, vaikka tuollakin on tehty miljardeja. Tämä idea oli yhtä vallankumouksellinen kuin 1980-luvulla jääkaapin kirjanpito-ohjelmat.

Silloin joskus kanssa puhuttiin paljon eri alojen konvergenssistä. 1980-luvulla haaveiltiin näköpuhelimesta ja Spedekin taisi vitsailla aiheesta. Lohja muistaakseni teki joitain viritelmiä, mutta eipä tuo kauheasti ole nytkään yleistynyt, vaikka Skype-puhelut ovat joka puhelimessa. Taskussa olevista puhelimista kukaan ei edes uskaltanut haaveilla. Konvergenssi on niin hieno sana, että sitä kannattaa viljellä vaikkei se olisi totta, se on kuin nykyään ekosysteemi. Tuokin on sanana kovin sivistyneen oloinen myös sivistymättömän suussa. Tämä on jotain merkittävää, mutta kuitenkin niin hienoa. 1990-luvun lopulla Nokia puhui paljon tietokoneen ja puhelimen yhdistymisestä ja teki jopa kommunikaattorin. Vaikka Nokialla oli aiheesta paljon puhetta, niin se ei riittänyt kun koko Nokia Phone kaatui tuohon konvergenssiin. Konvergenssi on asiana vanha ja siitä puhui jo Sigurd Frosterus tavaratalo Stockmannia suunnitelessa 1920-luvulla. Tässä tavaratalossa olisi kaupan, vallan ja kirkon konvergenssi. Mielestäni kaupoihin on mieluummin yhdistetty helvetti kuin kirkon paratiisi, mutta tämä on vain minun kieroutunut mielipiteeni.  

Mediayhtiöt ovat jotenkin kummissaan tästä konvergensistä. Hehän ovat tässä olemassaolon perusteluissaan puhuneet hienoista arvoista kuten vapaasta tiedonvälityksestä sekä demokratiasta ja nyt heidän ylevään arvomaailmaansa on hypännyt perinteellinen sulkeutunut telekommunikaatioala. Voi tätä arvojen ja vääryyden ihmettelyä, kynäniekkojen kynät ovat tylsyneet kun itseä pitäisi analysoida. Tässä mediamyllerryksessä ei oikein uusia argumentteja ole tuotu vaan muutettu vuorovaikutteinen TV vain Internetillä.